Trump ja Euroopan protestit

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump aloitti Euroopan-vierailunsa Varsovasta, jossa hän piti historialliseksi jo etukäteen luonnehditun linjapuheen. Kokouksesta presidentti siirtyi Saksan Hampuriin G20-kokoukseen, jossa vurossa oli ensitapaaminen Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa – ainakin Trumpin hoitaessa nykyistä tehtäväänsä.

Tapaamista varjostavat perustellut pelot jonkinlaisen etupiirisopimuksen valmistelusta. Pienimmillään tämä voisi tarkoittaa IVY-maiden de facto tunnustamista osaksi Kremlin etupiiriä, merkittävimmillään jopa Yhdysvaltojen vetäytymistä itäisten Nato-maiden turvallisuuden takaamisesta. Nato ei toki ole yhtä kuin Yhdysvallat, mutta jälkimmäisen skenaarion toteutuessa kyse olisi eittämättä suuresta riskistä mantereen turvallisuudelle ja rauhalle.

Yksi vaihtoehto on enemmän tai vähemmän implisiittinen sopimus siitä, ettei Nato tule Trumpin virkakauden aikana laajenemaan. Tällä olisi vaikutusta erityisesti Suomen ja Ruotsin kannalta, joista molemmat kyllä ovat useiden sotilaallisten ja poliittisten rakenteiden kautta sidottuja läntiseen yhteyteen, mutta ilman muodollisia turvatakuita. Ruotsin asema on kuitenkin läheisemmän kahdenvälisen USA-suhteen myötä turvatumpi.

Venäjän Zapad-sotaharjoitusten alla myös liikehdintä Itämerellä on lisääntynyt. Seuraavan eskalaation kohteena voi olla niin Suomi, Ruotsi, jokin Baltian maista kuin Valko-Venäjäkin. Putinin ja maan diktaattori Aleksandr Lukashenkan välit eivät ole olleet kehuttavat, vaikka maat ovatkin eri tavoin toisistaan riippuvaisia. Voi myös pohtia, pelkäsikö Putin peräti ”lento-onnettomuutta” tai jotain muuta valitessaan G20-kokoukseen suunnatessaan Valko-Venäjän ilmatilan yli kulkevan, huomattavasti lyhyemmän lentoreitin sijaan Helsingin.

On tietenkin myös mahdollista, että mitään sopimusta ei tule, eikä epämuodollisesti annettujen lupausten pitäminen ole aina mahdollista. Kaiken muun lisäksi nyt sopiikin tarkkailla, keitä Trumpin ja Putinin tapaamiseen osallistuu.

Perinteisten republikaanien strategiana näyttää olleen antaa presidentille jonkin verran periksi ja selitellä hänen Venäjä-puheitaan ja yhteyksiään parhain päin, mutta toisaalta miehittää omilla luottohenkilöillään presidentin lähipiiriä ja ministerinpestejä. Kilpailutusta rakastavalle Trumpille tällainen hyvä ja paha poliisi -asetelma vaikuttaa sopineen oikein hyvin. Liialliseen uskoon näiden ”aikuisten” tasapainottavasta vaikutuksesta ei ole kuitenkaan syytä tuudittautua – ulkopolitiikan keskeisin hahmo on Yhdysvalloissa ehdottomasti presidentti ja hänellä on valtuudet vaihtaa niin ministereitä kuin tiedustelupalvelujen johtoakin.

Hampurissa Trumpin otti vastaan suuri joukko mielenosoittajia. Puolassa, jonka valinta vierailun aloituspaikaksi on herättänyt suurta närkästystä muualla Euroopassa, presidentin puhetta sen sijaan sävyttivät rytmikkäät ”Do-nald Trump!” -huudot ja aplodit.

Puolan valintaan lienee ollut useampi syy. Ensinnäkin, presidentti pyrkii Putinin tapaamisen alla hälventämään epäilyjä maansa sitoutumisesta Naton turvatakuulausekkeeseen. Tämän Trump halusi tehdä maassa, joka on käyttänyt puolustukseensa suosituksen mukaisen kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan (toinen vaihtoehto olisi ollut Tallinna, mutta Viro on EU:n puheenjohtajamaa eikä samalla tavoin ideologisesti mieluinen presidentin arvokonservatiivisille kannattajille). Toiseksi kyseessä on näpäytys Euroopan unionille ja erityisesti Angela Merkelille Puolan ajauduttua sivuun integraation valtavirrasta. Alueen maiden energiaomavaraisuuteen panostaminen on suora kädenojennus Varsovaan paitsi Moskovaa, myös Berliiniä vastaan.

Mahdollisten etupiirisopimusten ja sellaisiin tähtäävien taustakeskustelujen estämiseksi resurssimme pieninä maina ovat EU:n itälaidalla rajalliset. Sen sijaan voimme hyödyntää presidentti Trumpin poikkeuksellisen voimakasta halua olla voimakkaamman ja voittajan puolella ja kilpailuttaa liittolaisiaan tavalla, joka rakentaa eikä riko.

Pahimmillaan Itä-Eurooppa ajautuu yhä kauemmas yhteistyöstä mantereen länsiosan ja ydinasesuurvaltojen Ranskan sekä Iso-Britannian kanssa, mikä voi johtaa vapaan maailman yhteistyöakselien katkeamiseen lopullisesti. Parhaimmillaan koko Eurooppa ottaa vastuuta puolustuksestaan ja panostaa omaan turvallisuuteensa entistä enemmän vahvistaen itseään ja liittolaisiaan.

Siinä missä Saksassa Trumpia vastassa olivat mielenosoittajat, Varsovan puheessaan hän itse ylisti kaupungissa syntyneen kansannousun taisteluhenkeä ja korosti, että vapautta puolustetaan asein ja tahdonvoimalla. Puheessa voi kuulla myös oikeutetun piikin Barack Obamaa ja eurooppalaisia johtajia kohtaan: voima ei auta mitään, mikäli sitä ei ole valmis käyttämään.

Kuva: Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. (By Gage Skidmore from Peoria, AZ, United States of America – Donald Trump, CC BY-SA 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=51184936)

Share This