Trump ja Kim – näytelmä, jossa roolitus toimii

Pohjois-Korean tilanteen voi sanoa olevan näytelmä, joka sopii hyvin kummankin maan johtajalle. Niin Pohjois-Korean Kim Jong-un kuin USA:n Donald Trump nauttivat suuresta huomiosta ja näyttävistä esiintymisistä ja puheista. Kimille pelinappula on koko maan tulevaisuus. Toisaalta myös Trump tarvitsee poliittisen tulevaisuutensa osalta voittoja, ja haluaa osoittaa olevansa sopimusten tekijä. G7-ryhmä on vaikea paikka Trumpille: siellä muiden maiden johtajat näkevät maailman hyvin toisella tavalla ja pyrkivät rakentamaan yhteistyötä ja diplomaattisia kompromisseja. Sen sijaan Pohjois-Korean kanssa uhkailu, nollasummapeli ja odottamattomat käänteet ovat jokapäiväisiä asioita.

Olen seurannut huippukokousta edeltänyttä valmistautumista ja ensimmäisiä reaktioita USA:ssa. Trumpin tekemiset jakavat amerikkalaisia, niin myös suhtautuminen Korean huippukokoukseen. Osa näkee, että kokous jo sinällään osoitti Trumpin toimintatapojen tehokkuuden, ja toisaalta osa näkee, että se on vain pohjois-korealaisten nokkelaa bluffia, johon turhamainen Trump lankesi.

Pohjois-Korea on vuosia ollut tärkeä uutisaihe USA:ssa. Muistan jo presidentti Bill Clintonin vastauksen, kun häneltä kysyttiin, uskooko hän Pohjois-Korean voivan hyökätä etelään. Clinton sanoi, ettei usko tähän, koska hänen mukaansa pohjoiskorealaiset tietävät, että 15 minuuttia hyökkäyksen jälkeen heidän maataan ei olisi enää olemassa. Se oli harvinaisen kovaa kieltä Clintonilta, mutta kuvastaneen amerikkalaisia ajatuksia Korean tilanteesta.

Kokonaan toinen asia on sitten, miten merkittävä uhka Pohjois-Korea oikeasti on USA:lle tai maailmalle. Voimme edelleen todeta, että Pohjois-Korean ydinase ja ohjukset ovat hyvin marginaalinen uhka USA:lle. Niiden suorituskyky ja tarkkuus ovat edelleen heikkoja. Olen myös lukenut arvioita, joiden mukaan vaikka Pohjois-Korea saisi jopa kymmenkunta ohjusta matkaan, ehkä yksi niistä selviytyisi maaliinsa USA:n maaperällä. Turvallisuushakuisille amerikkalaisille sekin on iso uhka. Siksi Pohjois-Korean uhka nähdään suurena, vaikka voisi hyvällä syyllä kysyä, onko esimerkiksi Lähi-idän tilanne ja Venäjän toiminta oikeasti vielä suurempi uhka.

Kokousta ja koko tilannetta koskevissa arvioissa on monta kertaa todettu, että ydinase on Pohjois-Korealle ja etenkin Kimille ainoa mahdollisuus pysyä vallassa. Sen takia Pohjois-Korea reagoi hyvin voimakkaasti kun Trumpin turvallisuuspoliittinen neuvonantaja John Bolton vertasi Pohjois-Koreaa Libyaan, mikä olivat kaataa koko huippukokouksen järjestämisen. Libyan mallilla Bolton viittasi sopimukseen, jolla Gaddafi sitoutui luopumaan ydinaseista 2000-luvun alkupuolella. Tämä sitten osittain johti tilanteeseen, jossa Gaddafilla ollut enää pelotetta hallussaan. Lopulta hänen hallintonsa kaadettiin ja Gaddafi itse teloitettiin. Pohjois-Korean johto ilman voimakasta asetta kokee olevansa  jatkuvan uhan alla.

On arvioitu, että on edelleen vaikea uskoa Pohjois-Korean aidosti olevan valmis luopumaan ydinaseesta, mikä toisaalta on USA:lle ehdoton lähtökohta. Moni on myös skeptinen kaikkien Pohjois-Korean lupausten kanssa. Heillä on vuosikymmenien perinne antaa lupauksia, joita he eivät aiokaan pitää. Lisäksi aasialaiset yleisestikin ovat valmiita pitkiin neuvotteluihin ja vastapuolen väsyttämiseen ajan kanssa.

Tämän taustan huomioiden, ei ole yllätys, että kokouksen tulokset ovat varsin epämääräisiä. Allekirjoitetussa paperissa puhutaan tavoitteena ydinaseettomasta Korean niemimaasta, mutta avoimeksi jää, miten ja koska se voisi tapahtua. Tätä ovat monet kommentaattorit pitäneet pettymyksenä. Toisaalta voidaan sanoa, että hyvin vaikea olisi ollut kuvitella, miten tällaisesta oltaisiin edes voitu sopia.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli Trumpin puheessaan antama lupaus luopua provokatiivisista sotaharjoituksista (“provocative war games“). Tavoitteena on myös USA:n joukkojen vetäminen Etelä-Koreasta. Tämä on sinänsä hyvin linjassa Trumpin yleisen politiikan kanssa. Hän haluaa säästää rahaa USA:n kansainvälisistä operaatioista ja maan keskittyvän hoitamaan vain omia asioitaan. Tämä on myös asia, jota liittolaiset niin Euroopassa kuin Aasiassa pelkäävät. USA:n puolustusministeriö kommentoi jo tätä mainintaa kertomalla, että he jatkavat työtä Valkoisen talon sekä USA:n liittolaisten kanssa ja odottavat asiasta lisätietoa. Lausunnosta voisi päätellä, ettei Pentagonissa ole aavistustakaan, mitä Trumpin lupaus käytännössä tarkoittaa.

Trump kertoi puheessaan Kimin luvanneen tuhota merkittävän rakettimoottorien testauspaikan. Jo aiemmin uutisoitiin Pohjois-Korean näyttävästi räjäyttäneen yhden testauspaikan. On kuitenkin ollut vaikea arvioida, miten merkittävät kohteet todella ovat kyseessä, vai ovatko ne vanhentuneita kohteita, joista muutenkin olisi luovuttu. Sopimuksen koko tekstin voi lukea esimerkiksi BBC:n webbisivuilta. Sopimuksen sisältö on hyvin yleinen, ja jo nyt merkittävimmät asiat tulivat esiin Trumpin tiedotustilaisuudessa, ei varsinaisessa paperissa. Trump itse näki kokouksen merkittävä kehitysaskeleena ja uskoi, että jatkokokouksia tulee olemaan vielä monta.

Maailmalla muut valtiot ovat yleisesti suhtautuneet kokoukseen positiivisesti. Niin Etelä-Korea, Kiina kuin Japanikin korostivat sitä myönteisenä kehityksenä ja askeleena oikeaan suuntaan. Toisaalta kaikki nämä valtiot varmasti tietävät, että diplomaattisesti on parempi kehua Trumpin tekemisiä kuin arvostella tuloksia. Venäjä on korostanut, että sopimukset haasteet ovat yksityiskohdissa.

USA:ssa reaktiot ovat olleet varsin odotettuja. Trumpin kannattajat pitävät sitä suurena saavutuksena, vastustajien mielestä se ei tarjoa mitään uutta siihen, mistä Pohjois-Korea on puhunut yli 20 vuotta. Trump-myönteisemmän Fox Newsin kommenteissa todettiin Trumpin uskovan, että kehitys kohti ydinaseettomuutta alkaa välittömästi (”Trump believes the North Korean leader will begin to work toward dismantling his country’s nuclear program ’virtually immediately’ ”). Trump-kriittinen CNN puolestaan korosti sopimuksen ja puheiden epämääräisyyttä. Kummatkin olivat myös kiinnittäneet huomion siihen, miten hyvin Trump ja Kim näyttävät tulevat toimeen henkilökohtaisella tasolla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että suurin osa reaktioista näkee keskustelut parempana kehityksenä kuin ydinaseilla uhkaamisen. Samalla nähdään, että keskusteluissa voi olla monta sudenkuoppaa ja pahimmissa tapauksessa ne voivat johtaa myös tilanteen pahenemiseen. Neuvotteluprosessi tulee todennäköisesti viemään aikaa, mikä voi sopia hyvin kummallekin osapuolelle. Trump ja Kim näyttävät nauttivan tästä prosessista ja sen saamasta huomioista. Kim on nostanut itsensä maailman ykkösnäyttämölle ja Trump on näissä neuvotteluissa enemmän turvallisella maaperällä kuin monimutkaisissa monen osapuolen keskusteluissa.

Maailma tulee seuraamaan tätä näytelmää vielä monen näytöksen ajan. Pääosan esittäjät nauttivat rooleistaan. Käsikirjoitus, jossa siirrytään erilaisten cliff-hangerien kautta seuraavaan vaiheeseen, sopii heille. On toistaiseksi mahdoton sanoa, muuttaako tämä maailmaa jotenkin. Korean tilanne on ollut lukossa 60 vuotta, joten jotain uutta se kaipaa, mutta samalla todella suuria muutoksia pitää tapahtua ennen kuin Pohjois-Korea oikeasti luopuu ydinaseista. Todella iso kysymys on, miten tämä vaikuttaa maailman turvallisuuteen kokonaisuutena. Edistääkö tämä sitä, vai viekö se huomion merkittävämmistä asioista. Entä onko tämä myös osa Trumpin kokonaissuunnitelmaa, jossa USA luopu globaalista roolista ja keskittyy vain omaan asemaan, jolloin liittolaisten Aasiassa ja Euroopassa pitää löytää uudet ratkaisut oman turvallisuutensa takaamiseksi. Jos näin tapahtuu, se todella muuttaa maailmaa siitä tilanteesta, joka on vallinnut toisesta maailmasodasta lähtien.


Kuvituskuva: Donald Trump ja Kim Jong-Un Singaporessa. Kuva Dan Scavino Jr., Public Domain

Avainsanat: , , ,

Share This