Ukrainan tulevaisuuden tekijä

Juri Mindjuk on kotoisin Lvivistä, Länsi-Ukrainasta. Kaupunki tunnetaan myös puolankielisellä nimellään Lwów ja saksankieliset kutsuvat sitä Lembergiksi. Lviviä pidetään usein sekä kansallismielisempänä että eurooppalaistyylisimpänä Ukrainan suurista kaupuneista. Imperiumien rajamailla Puolasta, Itävallasta ja itäslaavilaisesta kulttuuripiiristä vaikutteita ammentaneessa läntisessä Ukrainassa patriotismi on perinteisesti ollut hyve.

Pääkuva: Oikean sektorin naamioituneita kannattajia Ukrainan kriisin alkuvaiheessa Odessassa 9.2.2014

Ukrainan alueellista monimuotoisuutta onkin usein tarjottu selitykseksi eroaville asenteille, monille ongelmille ja jopa venäläisittäin tavalliselle narratiiville, ettei Ukrainaa oikeastaan ole olemassa. Erot ovat todellisia, vaikka kyseessä on toki karkea yksinkertaistus.

Mindjuk on aiemmin toiminut muun muassa entistä presidenttiä Viktor Justsenkoa tukeneen Meidän Ukrainamme -puolueen kansainvälisten asioiden sihteerinä. Hänen kanssaan onkin helppo keskustella englanniksi vaikeuksien ilmetessä lähinnä haastattelijan puolella.

Voisi kuvitella, että kosmopoliitilta vaikuttava mies ei länsimaissa usein huonomaineisena pidetyn Pravyi Sektorin (Oikea sektori) toimintaan olisi lähtenyt. Mindjuk kuitenkin kertoo tämänkin tehneensä – pettymyksen vuoksi. Vaikuttaa siltä, että vaikean tilanteen uskotaan vaativan tavallista radikaalimpia keinoja.

Nyttemmin Mindjuk on kuitenkin jättänyt toimintansa järjestössä pitäen sitä vain yhtenä lukuna poliittisen aktiivisuutensa polulla.

Oikea sektori – kansallismielisiä vai juutalaisnatseja?

Tietenkin Mindjukilta on kysyttävä siitä, mikä melkein kenen tahansa länsimaisen toimittajan mieleen tulisi ensimmäiseksi laitaoikeistolaisesta järjestöstä puhuttaessa. Pravyi Sektor kun on ollut keskeinen instrumentti myös Venäjän propagandassa. Sitä on käytetty – melko menestyksekkäästi – esimerkkinä Ukrainassa venäläisen näkökulman mukaan vallitsevasta äärioikeistolaisesta ilmapiiristä.

Mindjuk muistuttaa järjestön laajasta etnisestä ja kielellisestä jakaumasta: hän kertoo mukana olevan niin ukrainankielisiä ukrainalaisia, venäjänkielisiä, juutalaisia kuin tataarejakin. Onpa riveihin liittynyt Mindjukin mukaan myös Venäjältä muuttaneita, paikalliseen poliittiseen tilanteeseen pettyneitä ihmisiä.

Sikäli järjestö on kuitenkin länsimaisessa katsannossa erikoinen, että siihen kuuluu sekä sotilaallisia että poliittisia elementtejä, minkä kahden asian sekoittamista on Pohjoismaissa ja läntisessä Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen visusti varottu. Varmaan osin tästä syystä Pravyi Sektor on helppo kohde länteen suunnatun venäläispropagandan kannalta. Kuvat Sturmabteilungin miehistä terrorisoimassa juutalaisomistuksessa olevia liikkeitä Saksan kaupunkien keskustoissa ovat painuneet vahvasti eurooppalaisten kollektiiviseen muistiin.

On selvää, että Pravyi Sektorin toimintaan liittyy piirteitä, joita ei Ukrainasta länteen päin mentäessä katsottaisi hyvällä. Järjestössä vaikuttaa kiistatta ääriaineksia.

Toisaalta sotatilanteessa sen kaltainen aggressiivisuus ja taistelutahto, jota järjestön keskuudessa on ilmennyt on saattanut myös lisätä joidenkin ukrainalaisten maanpuolustusmotivaatiota. Järjestön toimijat paitsi suojelivat Maidan-mielenosoitusten aikana aukiota etulinjassa, ovat myös laittaneet melko laajalti itsensä etulinjaan rintamalla – vapaaehtoisesti.

Mindjuk kertoo järjestön pitävän itseään toisen maailmansodan aikaisen ukrainalaisen vapausliikkeen perillisenä. Myös järjestön punamusta lippu muistuttaa toisen maailmansodan aikaisen ukrainalaisen vastarintaliikkeen lippua hyvin paljon. Siinä, oliko liikkeen tunnettu johtaja Stepan Bandera fasisti, piilee yksi Ukrainaa ja tiettyjä ukrainalaistoimijoita kohtaan esitettyjen syytösten keskeisimmistä taustakysymyksistä.

Kiev_birthday_anniversary_Stepan_Bandera_2015_1_1

Oikean sektorin kannattajia Kiovassa Stepan Banderan syntymän vuosipäivänä 1.1.2015

Venäläispropagandassa on ollut havaittavissa pitkä perinne määrittää lähes kaikki ensin Neuvostoliittoa, sittemmin Venäjän nykyhallintoa kohtaan kriittiset tahot fasisteiksi. Osansa tästä leimasta saivat toisen maailmansodan aikaan suomalaiset ja paradoksaalisesti Saksan hyökkäyksen kohteeksi joutuneet puolalaisetkin. Bandera ehti elämänsä aikana istua elinkautista tuomiota puolalaisvankilassa, virua saksalaisten keskitysleirillä Sachsenhausenissa ja lopulta kuolla neuvostoliittolaisen agentin murhaamana Münchenissä.

Entä muualla?

Toisaalta Euroopassa on viime vuosina noussut avoimen fasistisia liikkeitä, joilla kuitenkin, toisin kuin Pravyi Sektorilla, on läheiset yhteydet Putiniin. Ukrainassa ei kuulemma omien sotaponnistusten ohella jakseta yleensä kovasti kiinnostua muun Euroopan asioista. Mindjukilla on kuitenkin mielipide toisesta maanosaa kuohuttavasta kysymyksestä, Kreikasta.

“Voi sanoa, että Tsipras on tavallaan Putinin agentti”, hän toteaa ja muistuttaa, että yhtä lailla kreikkalainen äärioikeisto jakaa saman sympatian naapurimaihinsa hyökkäilevää diktaattoria kohtaan. Yhteistyötä tai veljeyden tuntemuksia lienee turha kummankaan hakea ukrainalaisten kansallismielisten kanssa.

Konservatiivina Mindjuk myös vaikuttaisi hiukan surevan Venäjän itselleen ottamaa propagandanarratiivia perinteisten arvojen puolustajana. Hänen mukaansa tietyillä eurooppalaisilla konservatiiviliikkeellä on työ pitää itsensä erillään tästä, mutta säilyttää oma poliittinen vakaumuksensa ja linjansa, jonka puolustajana Putin yrittää esittää itsensä. “Emme me siihen Putinia tarvitse”, Mindjuk toteaa.

Meidän Ukrainamme -puolueen kansainvälisen sihteeriyden ja Pravyi Sektorissa toimimisen lisäksi Mindjuk on ollut mukana perustamassa johtamaansa järjestöä, jonka englanninkielinen nimi on Foundation for Assistance of Democratic Initiatives. Järjestö tukee kansalaisyhteiskunnan kehittämistä.

Paremman Ukrainan puolesta

Rintaman tilanteesta ja itäisten alueiden kehityksestä Mindjukilla ei ole paljon sanottavaa. Todennäköisesti tämä johtuu siitä, että Krimin ja Donbassin konflikteille ei näy loppua. Siksi on vaikea ennustaa lopputulostakaan.

Työtätekevää väestönosaa on konfliktialueilta paennut paljon, ja Mindjuk ennustaa paon jatkuvan. Useissa ukrainalaiskaupungeissa on suuret pakolaisyhteisöt.

Yhtenä tekijänä, joka saattaa vaikuttaa tilanteeseen, hän nostaa esiin Iranin ydinsovun. Tämän yhteydessä Putin saattaa saada Obaman painostamaan Ukrainaa epämieluisiin ratkaisuihin luvatessaan vastineeksi tukea sovulle.

Spekulaatiolle löytyy tukea arvostettujen kommentaattoreiden keskuudessa. Entinen Putinin neuvonantaja, sittemmin häntä kovasanaisesti kritisoinut Andrei Illarionov kirjoitti, että sopimus tehtiin “ilman Ukrainaa Ukrainan kustannuksella”.

Kuten usein historiassa, saattaisi raja-alueen maa joutua suurvaltojen pelinappulaksi. Kuinka suurelta osin tämänkaltainen kokemus vaikuttaa isolationistisen politiikan kannatukseen Ukrainassa, on vaikea sanoa. Varmaan myös monet suomalaiset voivat samaistua tunteeseen ensisijaisten liittolaismaiden hylkäämäksi tulemisesta.

Pravyi Sektorin johto vastustaa sekä Ukrainan jäsenyyttä Euroopan unionissa että Natossa. Monet sen aktiiveista ovat menneet itse rintamalle takaamaan kotimaansa alueellista koskemattomuutta, mikä lienee kohottanut merkittävästi maanpuolustushenkeä.

Mindjuk kuitenkin toteaa henkilökohtaisesti kannattavansa Ukrainan sotilaallista liittoutumista. Maa ei ole hänen mukaansa ainakaan nyt niin vahva, että yksin jääminen olisi kannattavaa.

Yhteiskunnan haasteet

Kuten usein konfliktien jäätyessä, myös Ukrainassa on pyritty yhteiskunnan vahvistamiseen siviilipuolella siitä huolimatta, että sota on edelleen käynnissä. Provokaatioiden, joukkojen siirtelyn ja uhkailun edelleen jatkuessa Ukrainassa rehottavaan korrputioon on yritetty puuttua kovalla kädellä.

Tätä varten avuksi on hankittu Georgiassa näyttävät tulokset korruptionvastaisessa työssä saavuttanut maansa entinen presidentti Mikheil Saakashvili, joka toimii Odessan alueen kuvernöörinä. Saakashvilin avustajaksi on puolestaan nimetty Venäjän Kirovin alueen kuvernöörin neuvonantajana toiminut Maria Gaidar. Hän on Venäjän entisen pääministerin Jegor Gaidarin tytär.

Mindjukin mukaan korruptionvastaisen työn tekijöiden täytyykin tulla maan ulkopuolelta tai korkeintaan ukrainalaisdiasporan keskuudesta. Syytä ei liene vaikea arvata.

Mikäli korruptionvastaisessa työssä onnistutaan yhtä hyvin kuin Georgiassa, on edessä mielenkiintoinen tilanne. Venäjää kulttuurisesti hyvin lähellä oleva demokraattinen oikeusvaltio voisi toimia suunnannäyttäjänä, eräälaisena itäslaavilaisena vapauden majakkana. Monien mielestä Ukrainan konfliktissa ei olekaan kyse vain Ukrainasta, vaan mitä suurimmassa määrin Venäjästä.

***

Suomen Sotilas julkaisee laajan itäisen Euroopan ja Itämeren alueen turvallisuustilannetta käsittelevän artikkelisarjan, jossa merkittävät kommentaattorit kertovat näkemyksiään menneestä ja tulevasta kehityksestä. Luvassa on muun muassa kuulumisia Donbassin rintamalta, informaatiosodankäynnin analyysiä, geopolitiikkaa ja historiakatsaus.

Avainsanat: , , ,

Share This