Vainoharhojen aika

Autolautat törmäilevät lohkareisiin ja ehkä muuhunkin. Sotarummut kumisevat Turkin molemmin puolin ja alle tuhannen kilometrin päässä Helsingissä tehdään vallankumousta, johon kukaan ei kolme kuukautta sitten olisi uskonut. Yhdysvalloissa käydään historiallista vaalitaistelua ennennäkemättömän epävakauden keskellä. Salaliittoteorioin mobilisoidaan ihmisiä kaduille ja pohjustetaan tilannetta, jossa epämieluisa tulos voidaan kyseenalaistaa vaikka väkivalloin.

Vähemmästäkin on vuosia hulluiksi nimetty.

Historia ei koskaan toista itseään sellaisenaan, mutta ehkä voisimme katsahtaa nykyisyyttä ymmärtääksemme vuosiin 1848 ja 1968. Molemmat olivat nopeasti edenneen teknologisen modernisaation ja kasvaneen vaurauden hedelmiä. Ongelmat syntyivät pohjimmiltaan siitä, kun yhteiskunnat eivät pysyneet ihmisten perässä. Suuremmassa kuvassa vuodet olivat käännekohtia, joiden välittömät seuraukset eivät kuitenkaan kaikkialla heijastaneet epävakauden alkusyitä. Voi olettaa informaatioteknologian ja asenteiden muutoksen vuosien 1968 ja 2020 välillä olleen sen verran nopeaa, että tällä kertaa korjausliikkeisiin päästään hiukan pikaisemmin. Toisaalta myös merkittävien vahinkojen riski on suuri.

Neljännesvuosisadan takainen Estonian uppoaminen kohahdutti maanantaina niin Suomen, Ruotsin kuin Vironkin mediaa. Pahimmassa tapauksessa monien mieleen epäselviä kysymyksiä jättänyt turma aiheuttaa juopaa Itämeren alueen keskeisten liittolaisten välille, vaikka uudelleen avattavassa tutkinnassa ei mitään mullistavaa paljastuisikaan.

Spekulaatiot ovat noudattaneet pääosin vanhaa kaavaa: laivassa piiloteltiin jotain – ehkä aseita tai muuta sotilasteknologiaa – minkä vuoksi tapahtumia ei olisi tahdottu perinpohjaisesti tutkia. Joka tapauksessa epäilykset ovat kalvaneet monien omaisten ja viranomaistenkin mieltä. Salaliittoteorioita tuskin ovat vähentäneet esimerkiksi sellaiset yksityiskohdat, että mahdollista itämafian osallisuutta onnettomuuteen tutkinut korkea virolaispoliisi päätyi viime vuonna julkisuuteen yritystään koskevien rahanpesuepäilyjen vuoksi. Ehkä uusi tutkinta laittaa vihdoin pisteen suurimmalle osalle salaliittoteorioista, vaikka epäilemättä senkään tuloksiin kaikki eivät tule uskomaan.

Viking Amorellan karilleajokaan ei ole välttänyt epäkonventionaalisten selitysten kohteeksi joutumista. Iltalehden toimittaja Lauri Nurmi yhdisti Suomen lounaisrannikolla nopeasti tapahtuneet merenpohjan muutokset Venäjän varustautumiseen ja pyrkimykseen haitata Suomen sotilaallista toimintakykyä kriisitilanteessa.

Itämeri.

Niin tai näin, ajan riento on levoton.

Tilanne Itämeren alueella on jännittyneempi kuin ehkä vuosiin, mistä muun muassa Ruotsin puolustusvoimat on kertonut avoimesti. Venäjän ja Valko-Venäjän yhteissotaharjoituksia on pidennetty sekä Venäjän joukkojen määrää Liettuan itänaapurissa lisätty merkittävästi. Ranskalaisen virkaveljensä  Liettuassa tavannut presidentti Sviatlana Tsihanouskaja on ilmoittanut alkavansa muodostaa pakolaishallitusta maallensa, eikä nopeaa ulospääsyä tilanteesta näy. Venäläisen rahan voimakkaassa vaikutuspiirissä edelleen kärvistelevä Kypros on jarruttanut Euroopan unionin pakotepakettia, vaikka virallisesti Nikosia mainitseekin manööverin syyksi unionin toimettomuuden Turkkiin liittyen.

Myös Venäjän etelänaapureiden välillä kuohuu. Moskovan turvatakuista nauttiva, Turkkia sekä Azerbaidžania pelkäävä Armenia on ajautunut jälleen avoimeen aseelliseen konfliktiin vanhan kiistakumppaninsa kanssa. Turkin lisäksi monet länsimaat ovat perinteisesti pitäneet varsin läheistä yhteyttä Azerbaidžaniin, mutta kansan mahdollisista sympatioista huolimatta maan johtava luokka on ollut postneuvostolaisen oligarkian, jopa klaanimaisuuden perikuva.

Läntiset tiedustelutahot ovatkin varoittaneet, että Azerbaidžanin kanssa tehtävä sotilaallinen yhteistyö sisältää riskin läntisen, pakotteiden piirissä olevan teknologian päätymisestä Venäjälle. Maa on ollut useiden rahanpesututkintojen – myös Pohjoismaihin kytkeytyneiden – keskiössä.

Samalla niin armenialaiset kuin azerit ovat innokkaasti edistäneet omia näkemyksiään erilaisten ystävyysryhmien, tiedostustoiminnan ja suoranaisen lobbauksen kautta. Suomessa Bakuun läheisiä suhteita ovat pitäneet tai maan hallinnosta positiivisesti puhuneet muiden muassa entinen kansanedustaja Jaakko Laakso, europarlamentaarikko Eero Heinäluoma, huumepoliisitaustainen perussuomalaiskansanedustaja Tom Packalén, vasemmistoliittolainen kollegansa Markus Mustajärvi sekä kokoomuksen Eero Lehti.

Venäjä on kuitenkin alueella käytännössä kuninkaantekijä ja ainakin toistaiseksi kyennyt menestyksekkäästi peluuttamaan kiisteleviä kansakuntia omaksi hyödykseen. Vaikka leimahtanut konflikti on yksi lisähaava Ankaran ja Moskovan välisessä liennytyksessä, saattaa Kreml olla myös tyytyväinen omaa valtaansa koskevasta muistutuksesta.

Vladimir Putinin suhde Jerevanin nykyjohdon kanssa ei ole ongelmaton. Maan uudistusmielinen hallinto nousi valtaan Valko-Venäjän kansannousun tapaisen liikehdinnän seurauksena, eikä Venäjän presidentille Armenian edelleen jatkuvasta Euraasian unionin jäsenyydestä huolimatta ole välttämättä selvää, kuinka voimakkaassa otteessa se pienen naapurinsa vallanpitäjiä saattaa puristaa.

Kriisit sattuvat sopivasti keskelle repivää presidentinvaalikamppailua Naton johtovaltiossa. Donald Trumpin verotietojen julkaisu sekä nk. Pankkien paperit -vuoto ovat tarjonneet runsaasti lisää tietoa, mutta myös herättäneet kysymyksiä pimeän rahan verkostojen voimasta länsimaissa. Venäjän eliitille nämä ovat kohtalonkysymyksiä.

Aggressio Nato-maata tai jopa EU-maata kohtaan johtaisi todennäköisesti vähintään Venäjän irtikytkentään kansainvälisistä maksujärjestelmistä, mikä merkitsisi kuolemaniskua myös monien Putinia lähellä toimivien oligarkkien intresseille. Silti ei voida sulkea pois, että mikäli Yhdysvallat ajautuu seuraavien kuukausien aikana syvän epävakauden tilaan, Kremlin johto katsoisi viimeisen tai toistaiseksi parhaan tilaisuutensa läntisten organisaatioiden tuhoamiseksi koittaneen.

Elämme vaarallista aikaa. Kriisitietoisuuden kasvattamiseen tulee siksi panostaa erityisen voimakkaasti. Samalla yhteiskuntaa rikkovat salaliittoteoriat sekä heimoutuminen tulee avoimuuden ja suhteellisuudentajun keinoin mahdollisimman tehokkaasti ehkäistä. Maailmassa on toisistaan poikkeavia valtaintressejä sekä salattuja yhteyksiä – ja hyvä niin. Levottomina aikoina mopo karkaa käsistä joskus liiankin helposti, vaikka pahimpia amerikkalaisperäisiä ilmiöitä emme Suomessa vielä onneksi ole tältä osin todistaneet.

Share This