Valikointia ja vastuun välttelyä

Iso-Britanniassa on vihdoin julkaistu runsaasti editoitu versio parlamentin tiedustelu- ja turvallisuuskomitean Venäjä-raportista. Puolensadan sivun pituisessa yhteenvedossa käydään läpi monenlaisia Venäjän aggression muotoja aina informaatiovaikuttamisesta, salamurhista, pakolaisten ahdistelusta ja hakkeroinneista likaisen rahan ja “Londongradin” (tätä sanaa käytetään oikeasti) venäläisverkostojen hyödyntämiseen valtiollisten tavoitteiden tueksi.

Iso-Britannian palvelukseen siirtyneen, Lontoossa myrkytetyn venäläisvakooja Aleksandr Litvinenkon hauta.

Sinänsä raportissa on melko vähän uutta kenellekään asiaa seuranneelle. Siksi paperin julkaisun viivytteleminen vaikuttaakin vähintään oudolta. Heikoimmat arvosanat saa Theresa Mayn ja Boris Johnsonin hallintojen aikana ilmennyt haluttomuus puuttua epämääräiseen toimintaan, mutta kyse vaikuttaa olleen ensisijaisesti siitä, ettei kukaan oikein tiennyt minkä tahon vastuulla olisi toimia. Varovaisuus saattaa johtua osittain ymmärrettävästä halusta välttää mielikuvaa, että Venäjän toiminnan avaamisella pyrittäisiin mitätöimään brexit-äänestyksen tulokset muutenkin hyvin räjähdysherkässä yhteiskunnallisessa tilanteessa.

Raportissa kuvataan, kuinka Venäjän hallinto toimii yhteistyössä rikollisverkostojen, joidenkin merkittävien Lontooseen asettuneiden maahanmuuttajaliikemiesten ja heidän palkkaamiensa brittien – muiden muassa asianajajien ja turvamiesten – kanssa muodostaen eräänlaisen monikerroksisen muurin Kremlin tavoitteiden tueksi. Toisaalta todetaan, että talouselämän ja politiikan piirissä toimivien vaikuttaja-agenttien toiminnasta huolimatta Venäjä pitää Iso-Britanniaa lännenkin mittapuussa erityisenä vihollisenaan, ehkä tärkeimpänä heti Yhdysvaltain jälkeen. Tähän voisi etsiä selityksiä tämänhetkisten intressien lisäksi myös syvältä historiasta ja Moskovan asennemaailmasta, mutta sen osalta raportti ei mene kovinkaan syvälle.

Brittiläisen lakonisesti myös mainitaan, että koska lähinnä toiveajatteluun perustunut idea Lontooseen asettuneen likaisen venäläisrahan rauhanomaista rinnakkaiseloa lisäävästä vaikutuksesta on osoittautunut täysin perusteettomaksi, seurausten kanssa on nyt pyrittävä elämään ja vahingot minimoimaan. Kaikenkattava ennaltaehkäisy on liian myöhäistä.

Toisaalta raportissa mainitaan, ettei Venäjä ole ainoa raportissa kuvattuja metodeja käyttävä diktatorinen toimija. Perusluonteeltaan samojen kylmän sodan jälkeisinä vuosina nousseen “keskinäisriippuvuuden” aiheuttamien ongelmien kanssa painitaan myös suhteessa Kiinaan, eikä pelkästään Iso-Britanniassa vaan koko lännessä. Sen lisäksi ainakin Iran ja Pohjois-Korea toimivat kuvattuun tyyliin, joskus yhteistyössä Kiinan tai Venäjän kanssa.

Poliisin eristämä alue Salisburyssä Segei Skripalin murhayrityksen jälkeen.

Strateginen konsepti Venäjän ja Kiinan häiriköintiä vastaan

Britannian Venäjä-raportti esittää lukuisia lainsäädännöllisiä korjausehdotuksia aina kyberturvallisuudesta rahanpesun vastaiseen toimintaan ja tiedustelun vahvistamiseen sekä pakotteisiin. Tässä ei ryhdytä niitä käsittelemään tarkemmin, sillä kyse on pitkälti kansallisista erityistarpeista.

Sen sijaan suomalaisellekin on hyödyllistä luoda katse aiheeseen, josta kansainvälisessä mediassa ja ajatuspajapiireissä on enenevässä määrin keskusteltu: kuinka länsimaat liittolaisineen voivat vastata edellä mainittujen kansainvälisten häiriköiden toimintaan ja ehkä peräti liittoutua vanhan “demokratioiden unionin” periaatteen tapaisesti.

The Atlantic Councilin viime viikolla julkaisemassa raportissa pohditaan “strategista konseptia Venäjän ja Kiinan hybridiuhkia vastaan”.

Arvostetun ajatushautomon paperissa ehdotetaan uuden Euroatlanttisen koordinaationeuvoston perustamista Helsingissä pääpaikkaansa pitävän tutkimuslaitoksen lisäksi. Vielä merkittävämpi on suorasanainen suositus välien valikoivasta katkaisemisesta niin Kiinan kuin Venäjänkin kanssa. Näin on toki käytännössä jo tapahtunutkin, mutta kyse ei ole niinkään pitkäaikaisesta linjasta vaan ennemmin ko. maiden aggressiivisten toimien aiheuttamasta nopeasta reaktiosta. Käytännössä kirjoittaja ehdottaa kylmän sodan ajan kaltaisen patoamispolitiikan paluuta.

Aika näyttää, kuinka läntisten maiden yhtenäisyys säilyy. Iso-Britannian taannoinen päätös näyttää Huaweille ovea ja manner-Euroopassa – muun muassa Saksassa – aiheesta virinnyt laaja keskustelu antaa kuitenkin toivoa linjan löytymisestä.

Share This