Vallaton tauti

Jos autosi öljynpaineen varoitusvalo palaa, lyötkö häiritsevän lampun rikki vai pysähdytkö ja selvität vian oireen taustalla? Suomi on yksi maailman vauraimmista ja parhaiten koulutetuista kansoista. Hyvinvointimme on maailman huippua. Miten on siis mahdollista, että näin fiksu ja varakas kansa on näin liemessä?

Johtuuko se huonosta hallituksesta, opportunistisesta oppositiosta, ahneesta ammattiyhdistysliikkeestä, halvaantuneesta hallinnosta, junttimaisista johtajista, laiskoista lakkoilijoista, valehtelevasta valtamediasta vai peräti kyltymättömistä kapitalisteista ja epäreilusta elinkeinoelämästä? Vai onko kaikki sittenkin ulkomaalaisten vikaa? Maahanmuuttajien, ilkeän Amerikan, pahan Venäjän ja byrokraattisen EU:n?

Jos vastasit yhteenkin yllä olevista kyllä, näet vain oireet ja yksityiskohdat – sen varoitusvalon – mutta et sairautta ja kokonaisuutta taustalla. Vaikka populistiset syytökset joskus sisältäisivät totuuden siemenen, sokaisevat ne liiassa yksioikoisuudessaan meidät itse ongelman syiltä ja seurauksilta. Tämä kriisi ei sitä paitsi ratkea syyllistä etsimällä ja oireita hoitamalla vaan puuttumalla syihin ja etsimällä ratkaisu.

Mikä on vialla ja mistä ratkaisu?

Suomen sairaus on suunnan puute, ja sen aiheuttaa perustuslaillinen kriisi. Puoluejärjestelmämme kaipaa uudistusta. Ilman uudistusta mikään ei muutu, koska liian heikot ja pienet puolueet ovat toistensa ja korporaatioiden panttivankeja vaalitulokseen katsomatta. Valitsemassamme järjestelmässä kenelläkään ei voi olla koskaan kylliksi valtaa muuttaa suuntaa. Vilpittömimmänkin yhteisten asioiden hoitajan vaalilupaukset muutoksesta vaihtuvat pakon sanelemiin lehmänkauppoihin vaalien jälkeen. Kompromissit ja konsensus tappavat uudistukset. Järjestelmä suojelee itseään muutosyrityksiltä. Yrityskin on poliittinen itsemurha.

Vaikka valta vaihtuu vaaleissa, samat hölmöksikin havaitut päätökset pysyvät ja Suomessa asiat vaan tapahtuvat, koska kenelläkään ei ole valtaa. Nykyinen järjestelmä on muuttunut demokratian irvikuvaksi, ja se on se oireiden taustalla oleva tauti.

Syy löytyy lähes sadan vuoden takaa. Sisällissodan jälkeen Suomeen haluttiin vakaa poliittinen järjestelmä. Muutos nähtiin uhkana. Hallitusmuoto ja valtiopäiväjärjestys, jotka itsenäisyyden ensimmäisenä vuosikymmenenä luotiin, ovat merkittävimmiltä osiltaan yhä voimassa, vaikka perustuslaki on uusittu. Eräiltä osiltaan järjestelmä on vielä vanhempi, tsaarinaikainen – ja sen huomaa.

Ilman tämän aikansa eläneen järjestelmän muuttamista jatkamme joutavaa keskustelua katupartioista ja käsiin sulavasta yhteiskuntasopimuksesta sen sijaan, että valitsisimme maahanmuuttopolitiikan ja työllistäisimme ihmisiä tai loisimme täydennyspoliisin ja kodinturvajoukot turvallisuusviranomaisten tueksi, kun kerran rahaakaan ei ole antaa mutta ihmisillä on vielä halua kantaa kortensa kekoon talkoilla.

Jos muutosta ei tule, tulemme näkemään tulevaisuudessa ihan oikeita ongelmia kaduillamme. Suomi tarvitsee siis perustuslakiremontin. Järjestelmä on muutettava sellaiseksi, että äänestämällä vaaleissa voi aidosti vaikuttaa siihen, minkälaista politiikkaa maassa tehdään. Se tarkoittaisi vähemmän mutta vahvempia puolueita, mikä tuskin sopisi puolueille määrävähemmistösuojasäännöksineen.

Mutta hyötyykö liian moni nykyjärjestelmästä? Elättääkö jatkossa yhä harvempi yhä useampaa?Pakkaavatko parhaat laukkunsa? Onko näin suuri ja välttämätön muutos tehtävissä meidän demokratiamme keinoin ennen kuin on myöhäistä?

Toivottavasti on. Vaihtoehtona on Kreikan tie.

jaakko.puupera@suomensotilas.fi

PS. Se, joka ei mistään luovu, menettää kaiken. Suomen ongelmat ovat pääsääntöisesti itse luotuja. Ne olisi helppo ratkaista teknisesti mutta vaikea poliittisesti, varsinkaan jos mistään ei voi tinkiä eikä luopua. Nyt todelliset uhat ovat sisäisiä, mutta ulkoiset uhat voivat kuitenkin muuttua ihan oikeiksi uhiksi, jos taloudellinen pohjamme jatkaa rapautumistaan. Maassa makaava putsataan helposti, varsinkin yksinäinen ja pieni. Suurin lyhyen aikavälin uhka on kuitenkin EU:n talousveturin Saksan heikko ja hapuileva johto. Siitä on jo lukuisia hiljaisia signaaleja. Saksa on taloudellinen jätti mutta poliittinen pienokainen. Kuka vie, jos talous alkaa yskiä? Joka tapauksessa Saksan ongelmat vaikuttavat myös Suomen turvallisuuteen monin tavoin. Ilman vahvaa taloutta ei ole turvallisuutta. Jos Saksa alkaa yskiä, on Suomessakin pian jotain pahempaa kuin pikku nuha. Itämeren piirissä ratkaisevaa on se, pysyykö Saksa pinnalla, Venäjä heikkona ja Yhdysvallat läsnä.

Avainsanat: , , , , , ,

Share This