Vanhan valtion loppu

Hallitusten uhanalainen valta

Valtion ensisijainen tehtävä on turvallisuuden ja järjestyksen ylläpito. Siihen kuuluu keskeisenä väkivallan monopoli, joka mahdollistaa rahan laskemisen, fyysisellä alueella asuvan väestön verottamisen ja sanktioimisen monopolit. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina, eikä tule aina olemaan. Valtiorakenteita hajoaa, ja kilpailevia tapoja järjestää ja jäsentää maailma sekä haastaa vallan legitimiteetti nousee rinnalle ja yli valtion. Mutta kuka tai mikä takaa yksilön ja omaisuuden vapauden ja turvallisuuden, jos ei valtio, ja miten se sen takaa? Onko rahan – yksityisen – valta suurempi kuin – julkisen – väkivallan uhka, joka toteutuu ampumatta laukaustakaan vai onko se sittenkin mahdollisuus, jota joudutaan lopulta suojaamaan asein?

Kaappaavatko suuret yritykset vallan valtioilta? Facebook ja Cambridge Analytica -tapaukset osoittivat, että datan merkitys on valtava ja yritykset voivat myös manipuloida ihmisiä. Vai onko itse asiassa niin, että uudet teknologiat vievät vallan suurilta yrityksiltä ja siirtävät sitä enemmän yhteisöille ja yksittäisille ihmisille? Teknologian sanotaan usein olevan vain työkalu, mutta todellisuudessa sen kehitys on muuttanut ja muuttaa maailmaa ja yhteiskuntia. Raha ja data tuovat valtaa. Kummankin hallinnassa ja käyttämisessä on tapahtumassa suuri muutos, joka koskee koko maailmaa.

Monessa maassa on kasvava määrä alueita ja kaupunkeja, jotka tavoittelevat lisää itsenäisyyttä, ja puhutaan jopa kaupunkivaltioiden paluusta tai spengleriläisittäin maailmankaupunkien noususta. Samaan aikaan monella rintamalla tapahtuu kehitystä, joka voi tulla haastamaan hallitusten ja valtioiden asemaa niiden perinteisillä hallinnointialueilla, kuten tiedossa ja rahassa. Tämä kehitys lisää yritysten ja yhteisöjen valtaa. Muutokset eivät tapahdu hetkessä, mutta lopulta varsin nuori, vain 200-vuotias kansallisvaltiomalli tulee kohtaamaan uusia haasteita.

Kansainväliset nomadit

Yhteiskuntien kehitys on aina ollut täynnä muutoksia, ulkoisia ja sisäisiä muutosvoimia ja uusia aatteita. Näin on varmasti jatkossakin. Nyt muutoksiin on vaikuttamassa myös uusia tekijöitä ja voimia. Teknologian mahdollistama muutostahti on kiihtyvä ja heikentää ennustettavuutta.

Tällaisia uusia tekijöitä ovat:

1. Tiedon, teknisesti puhuen datan hallinta sekä tiedonsiirron ja kommunikointiratkaisujen kehitys.
2. Kryptovaluuttojen ja uusien hajautettujen tietoratkaisujen kehitys.
3. Globalisaatio, jolla tarkoitetaan ihmisten, yhteisöjen ja yritysten kasvavaa kansainvälistä verkostoa.

Näiden vaikutuksia voi nähdä ainakin kolmella alueella:

1. Paikallis- ja kaupunkihallintojen suurempi itsenäisyys ja kansainvälinen verkostoituminen.
2. Kansainvälisten yritysten vallan ja vaikutusmahdollisuuksien kasvu.
3. Uusien yhteisöllisten ja yksilöllisten ratkaisujen nousu ja suurempi vaikutusvalta.

Vaikuttavien voimien ja vaikutusten osalta ei voi kuitenkaan sanoa, että ne olisivat kaikki samansuuntaisia. Ne vaikuttavat myös toisiaan heikentävästi. Esimerkiksi yhteisöjen ja yksilön mahdollisuuden olla riippumaton sekä valtioista että yrityksistä voidaan katsoa heikentävän valtioiden mutta myös yritysten vaikutusvaltaa. Vaikka esimerkiksi valtion mahdollisuus verottaa ja näin hallita ”kansalaisiaan” saattaa heiketä, hajautuu ja heikkenee samalla myös suurten rahoituslaitosten kaltaisten yritysten valta hallita rahoituksella asiakkaitaan. Mitä siitä seuraa dynamiikan ja turvallisuuden kannalta? Tuleeko yksilöistä vapaampia? Vai tuleeko vain toisista vapaampia kuin toisista? Onko tulevaisuus maailmanvaltioiden viidakossa vaeltavan palveluita ostavan ja myyvän kansainvälisen nomadin?

Dinosaurukset

Keskustelu Facebookin ja Cambridge Analytican datasta ja pyrkimyksistä vaikuttaa ihmisiin herätti monet ihmiset. Siinä ei ollut kuitenkaan paljoa uutta. Suomen Sotilas julkaisi huhtikuussa 2017 ”Profilointi on vallan ase” -blogikirjoituksen, jossa kerrottiin jo kaksi vuotta sitten suurin osa nyt uutisina ihmisiä kuohuttavista asioista. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka tiedon kasvavasta määrästä ja sen välitysnopeudesta huolimatta – tai jopa sen takia – suuri yleisö herää asioihin ja myös ymmärtää niiden vaikutuksia varsin hitaasti. Suurten organisaatioiden – niin korporaatioiden kuin valtioidenkin – ja niiden massojen reagointinopeus on alhainen. Pienuus tuo ketteryyttä ja voi osoittautua ratkaisevaksi eduksi maailman viidakossa. Ovatko dinosaurukset kuolemassa taas sukupuuttoon?

Ei välttämättä. Suurikin voi olla ketterä, verkostomainen ja mukautuva.

Esimerkiksi valtava Facebook on tullut tärkeäksi markkinointikanavaksi. Mekin kerromme mediana Facebookissa Facebookista. Nyt tiedämme, että monille sosiaalisen median synonyymina näyttäytyvän Facebookin avulla on myös vaikutettu vaalituloksiin. Facebook voi myös itse vaikuttaa siihen, miten siellä olevaa data käytetään, mutta myös miten markkinointia tehdään ja viestejä levitetään. On esitetty väitteitä, että säätämällä omia asetuksiaan se voi esimerkiksi haitata jonkun ehdokkaan kampanjaa ja näkyvyyttä, jos se niin haluaisi, tai jopa päättää, kuka voittaa. Uskokoon, ken haluaa. Joskus totuus saattaa olla hurjimpiakin tieteisfantasioita hurjempi.

On kuitenkin hyvä muistaa, että tämä kohu on vain jäävuoren huippu. Datan, siihen liittyvän teknologian ja bisneksen kokonaisuus ja vaikutukset ovat paljon enemmän kuin yksi Facebook. Maailmassa tuhannet yritykset tekevät dataliiketoimintaa ja dataa käytetään monella tavalla, mikä vaikuttaa jokaiseen ihmiseen, kun kyse on henkilökohtaisista tarjouksista, lainan korosta, vakuutusehdoista tai jopa turvaluokituksista.

Data syö maailman

Tiedon ja erityisesti tietojärjestelmissä olevan ja kerättävän datan merkitys kasvaa koko ajan. Data antaa valtaa. Tietenkin myös valtiot ja tiedustelupalvelut haluavat kerätä dataa, mutta joissakin tapauksissa yrityksillä alkaa olla enemmän dataa ja keinoja kerätä sitä kuin valtioilla. Erityisesti tämä koskee Googlen, Facebookin, Amazonin ja Microsoftin kaltaisia yrityksiä. Mutta myös esimerkiksi teleoperaattoreilla, terveydenhuoltoyrityksillä ja finanssiyrityksillä on paljon dataa suuresta määrästä ihmisiä.

Valtioilla on perinteisesti ollut pakkokeinoja saadakseen oleellisen datan käsiinsä yrityksiltä. Tämä ei kuitenkaan ole enää yhtä yksinkertaista. Dataa on todella paljon, ja yhä tärkeämmäksi tulee käsitellä ja löytää asioita suuresta määrästä dataa, kun pakkokeinot yleensä koskevat yksittäisen henkilön tiettyä dataa. Kun Snowdenin paljastukset nostivat kysymyksiä NSA:n datan käytöstä, nousivat useammat amerikkalaisyritykset myös oikeusteitse puolustamaan oikeuksiaan olla antamatta dataa viranomaisille.

Esimerkiksi Apple ei suostunut avaamaan iPhonen salausta viranomaisille San Bernardinon terroristitutkinnassa. Facebook ja Microsoft lupasivat tarjota käyttäjilleen työkaluja, joilla he voisivat nähdä myös sen, kun viranomaiset koittavat saada heidän yksityistä dataansa. Nämä toimet voi nähdä toimina puolustaa yksityisiä ihmisiä hallituksia ja viranomaisia vastaan. Tasavallassahan ajatus on sinänsä filosofisesti hyvin vakaa: viranomaiset ja valtio ovat kansalaisten palveluksessa ja kansalaisia varten eikä päinvastoin… Mutta tällainen toiminta voidaan nähdä myös rikollisten auttamisena, ja sekin on kansalaisten edun vastaista. Eettisesti ja asiallisesti kysymykset eivät ole siis yksiselitteisiä eivätkä helppoja, mutta vielä merkittävämpää on kysyä, onko joillakin yrityksillä jo enemmän merkittävää dataa kuin valtioilla.

Kyse ei ole vain siitä, kenellä on dataa, vaan myös siitä, kenellä on kyky hyödyntää sitä. Datan arvo ei ole vain yksityiset asiat, jota siitä voi lukea, suurin arvo voi tulla erilaisen datan yhdistämisestä ja siitä, että esimerkiksi data-analytiikan ja tekoälyn avulla voidaan paljastaa, oppia ja ennustaa ihmisten kiinnostuksen kohteista, tavoista ja käyttäytymisestä. Viime kädessä data ja oikeus siihen ovat bisnestä, ja yritysten puheet asiakkaiden suojelemisesta viranomaisilta saattavat olla pelkkää hurskastelua, kun todellinen tavoite on tahkota tiedoilla rahaa.

Datan on sanottu olevan 2000-luvun öljy. Toistaiseksi data on kuitenkin lähinnä isojen yritysten ja hallitusten käsissä. Öljy mahdollisti jokaiselle vapauden liikkua, mutta toistaiseksi data on usein vain työkalu, jolla voi kontrolloida ihmisiä ja myydä heille lisää hyödykkeitä. Tilanne voi kuitenkin muuttua, hajautetut ratkaisut antavat dataa ja työkaluja ihmisten omiin käsiin.

Hajautetut ratkaisut

Kryptovaluutat (crypto currencies ja crypto coin) ja lohkoketjuteknologiat (blockchain) ovat tuomassa kokonaan uudenlaisen murroksen, joka itse asiassa haastaa yritysten, viranomaisten ja datan hallitsijoiden vaikutusvaltaa. Yksi esimerkki hajautetuista ratkaisuista ovat kryptovaluutat, mutta vaikutus on kokonaisuutena paljon laajempi.

Teknisesti digitaalisten valuuttojen käyttö perustuu paljolti lohkoketjuteknologiaan. Sen eräs oleellinen ominaisuus on juuri se, että kaksi käyttäjää voi tehdä keskenään maksutapahtuman suoraan toisilleen ilman keskuspankin, pankin tai muun maksuvälinevälittäjän mukanaoloa. Omistajuus varmennettaan tunnisteilla, jotka sitten hajautetaan internetiin, eli ei ole yhtä keskustietokantaa, joka ylläpitäisi tietoa kaikista maksutapahtumista ja kertoisi, kuinka paljon kenelläkin on rahaa.

Samanlaisia ratkaisuja voidaan soveltaa myös muualla kuin valuutoissa. Esimerkiksi osapuolet voivat alkaa tehdä mitä tahansa transaktioita ja sopimuksia ilman kolmannen osapuolen vahvistusta. Samoin kehitteillä on malleja, joissa ihmiset voisivat alkaa hallita omaa dataansa ja käyttää sitä eri palveluissa oman harkintansa mukaan.

Rahoitus- ja terveydenhoitodata ovat esimerkkejä ratkaisuista, joissa jo kehitetään malleja, joilla yksittäinen ihminen voisi hallita omaa dataansa. Nykyään käytännössä kaikki rahoitusdata on pankkien sekä luottokortti- ja luottotietoyhtiöiden hallussa. Paljolti tällaisen datan perusteella esimerkiksi pankki tekee lainapäätöksen ja määrittää kokonaiskoron suuruuden. Terveydenhoitodataa on julkisella ja yksityisillä terveyspalveluilla. Yksilö saa yleensä päättää, voiko yksi terveyspalvelu antaa datan toiselle, mutta yksilön on vaikea valvoa datan käyttöä ja rajata, mitä saa jakaa ja mitä ei.

Vapaat yksilöt

Uusissa hajautetuissa ratkaisuissa kaikki data olisi yksilön omassa hallinnassa, ja se voi olla ”oikeaksi todistettua”. Tällöin käyttäjä voisi mennä esimerkiksi lääkärille oman datansa kanssa ja jakaa siitä sen, minkä katsoo oleelliseksi. Samoin henkilö voisi tehdä lainahakemuksen, jossa olisi anonyymisti oleelliset tiedot, jotka vaikuttavat hänen luottoluokitukseensa ja koron suuruuteen. Vapautta kyllä, mutta ei välttämättä toimijan oman edun mukaista. Nyt kehitetään jo ratkaisuja, joissa teknologia takaisi, että tarvittaessa käyttäjän esittämä data antaa oikean kuvan todellisuudesta. Näissä asioissa teknologian ja älyn kehitys on todella tarua ihmeellisempää. Saattaahan potilas tai laina-asiakas salatessaan tietojaan johtaa toisen osapuolen toimimaan tavalla, joka vain pahentaa tautia tai romuttaa lainanottajan talouden, samalla myös sivulliset ja ainakin lainanantaja voivat joutua kärsimään.

Tällä hetkellä yrityksillä on paljon asiakasta koskevaa dataa, jolla se voi personoida mainontaa ja myyntiä itse kullekin. Hajautettujen mallien ansiosta kuluttajalla on hallinnassa oma datansa ja kuluttajalla voisi olla tekoälylaite, joka osaa löytää ja neuvotella optimaaliset paikat, joista ostaa tarvitsemiaan ja haluamiaan tuotteita. Nyt Amazonin verkkokauppa valitsee sinun datastasi heidän bisneksensä kannalta optimaalisen vaihtoehdon, jota se tarjoaa sinulle, tulevaisuudessa sinun älylaitteesi etsisi eri kaupoista sinulle parhaan ratkaisun sinun asettamillasi parametreilla.

Lohkoketjuteknologiaa on joskus verrattu internetin ja sen perusprotokollan TCP/IP:n vaikutukseen. Internet muutti esimerkiksi mediatoimintaa ja kaupankäyntiä merkittävästi mahdollistamalla jokaiselle julkaista, ostaa ja myydä asioita internetissä. Samalla tavalla odotetaan uusien teknologioiden ja niiden päälle tehtävien ratkaisujen muuttavan rahoituspalveluita, pankkitoimintaa ja sitä, miten ihmiset voivat hallita omaa dataansa. Pankeille ja datan hallitsijoille voi käydä kuten kävi mediataloille, ne menettävät keskeisen kontrolloivan asemansa markkinoilla.

Tämä voi kuulostaa osittain tieteisfantasialta. Mutta tällaisia ratkaisuja kehitetään jo ympäri maailmaa. On vaikea sanoa, miten ja milloin ne todella tekevät läpimurron.

Kryptovaluuttojen haaste

Tällä hetkellä käynnissä on merkittävä kryptovaluuttojen nousu, eikä se rajoitu vain maksuvälineisiin. Uusilla malleilla myös arvopaperikauppa voi siirtyä digitaaliseksi ja perinteisten instituutioiden ulkopuolelle. Nämä ratkaisutasettavat kokonaan uusia haasteita valtioiden rooliin kontrolloida kauppaa ja toisaalta rahoituslaitosten rooliin kaupankäynnissä. Myös verotus vaikeutuu verottajan näkökulmasta katsoen. Kun toiminta on yhä vähemmän fyysisesti sidottua, mobiilimpaa ja immateriaalisempaa, voi veroporkkanoilla houkuttelemisesta tulla entistä kiitollisempaa, kun keppi ei enää tavoita verotettavaa, vaikka perinteinen jakopuoluevasemmisto kuinka yrittäisi vaaleissa puhua populistisesti siitä, kuinka taloutta voidaan rakentaa koventamalla rikkaiden ja yritysten verotusta.

Millä verotat ja ketä, mistä ja missä, kun valtio ei enää hallitse edes yksin valuutanlaskua eivätkä pankit rahavirtoja? Bitcoin on ollut käytössä jo vuosia. Samaan aikaan on noussut uusia digivaluuttoja, kuten Ethereum. Tällä hetkellä näitä voisi ehkä paremmin nimittää hyödykkeen omaisiksi kauppatavaroiksi (commodity, esimerkiksi kulta) kuin varsinaisiksi valuutoiksi. Yksi oleellinen seikka näissä valuutoissa on, ne toimivat tietyssä mielessä kuin käteinen; ihmiset voivat internetissä käyttää niitä anonyymisti, välissä ei ole pankkia tai luottokorttiyhtiötä hoitamassa transaktioita, ja jokainen pitää rahansa omassa digitaalisessa ”lompakossaan”, ei pankkitilillä.

Viimeisin kehitysmalli on tuoda markkinoille erilaisia digitaalisia arvopapereita tai kryptovaluuttoja. Esimerkiksi yksityinen firma voi luoda oman valuuttansa, jonka arvo on sidottu sen osakkeen arvoon (security token) tai jota voi käyttää yrityksen palvelussa maksamiseen (utility token). Kyseessä on siis tietynlainen arvopaperi, josta ei tehdä osakekirjaa vaan digitaalinen poletti, jolla voidaan käydä kauppaa, tai arvoseteli, jolla maksetaan palveluista. Tällä tavalla esimerkiksi yksityisen yrityksen osakkeelle voi tulla markkina-arvoa, ja sen ostaminen ja myyminen on helpompaa kuin osakekirjojen pitäminen ja niiden ostaminen ja myyminen jossain kauppapaikalla, minkä lisäksi pitää vielä hoitaa paljon paperityötä kaupan yhteydessä. Tällainen haltijavelkakirja alkaa muistuttaa kovin paljon käteistä rahaa. Enää siihen ei vaan tarvita edes painokonetta.

Katoava monopoli

Perinteisesti miellämme, että valuutat ovat olleet valtioiden yksinoikeus. Todellisuudessa valtion monopoli laskea rahaa on kuitenkin ollut aina kiistettävissä, eikä se ole kovin vanha, ehdoton ja yhtäjaksoinen historiallinen ratkaisu. Sitä on haastettu aina. Eihän esimerkiksi eurokaan ole enää valtioiden oma raha vaan yhteenliittymän – rahaunionin – valuutta. Pääasiassa lähihistoriassamme valtio on kuitenkin määritellyt säännöt, joilla valuutan arvo taataan ja miten sitä voi vaihtaa. Osakekaupassa ja etenkin pörssikaupassa on paljon sääntöjä. Nyt kryptovaluutat ja arvopaperit ovat luomassa eräänlaista vaihtoehtoista markkinaa, joka voi olla kokonaan perinteisen sääntelyn ulkopuolella.

Jotkut valtiot, kuten Venäjä, Kiina ja Singapore, ovat jo puhuneet omista kryptovaluutoistaan. On kuitenkin vielä vaikea sanoa, millaisia ne olisivat. Ne tuskin sisältäisivät esimerkiksi Bitcoinin anonyymisuutta ja mahdollisuutta kahdenvälisiin kauppoihin, joita kukaan ei pysty seuraamaan. Enemminkin kyseessä voi olla vastakkainen suunnitelma, tarjota kryptovaluuttoja, joita valtio voi paremmin kontrolloida ja joiden maksusuorituksia seurata. Luoda kilpaileva ja turvallinen valtion takaama virtuaaliraha haastamaan valtioton kryptoraha.

Maailmanlaajuiset yhteisöt

Voimme nähdä monenlaisten maailmanlaajuisten yhteisöjen merkityksen kasvua. Harrastus, poliittinen näkemys tai maailmankatsomus voi yhdistää ihmisiä sosiaalisessa mediassa ja saada heidät kuulumaan kansainvälisiin yhteisöihin. Mutta kryptoraha ja uudet teknologiat voivat luoda kokonaan uudenlaisia ja voimakkaampi yhteisöjä, jotka voivat myös käyttää valtaa.

Yksi esimerkki uudenlaisista yhteisöistä on hakkeriryhmä Anonymous. Ryhmä on tehnyt esimerkiksi palvelunestohyökkäyksiä hallituksia, uskontokuntia ja yrityksiä vastaan. Tämä olisi helppo leimata pelkästään rikolliseksi toiminnaksi, mutta toiminnan voi nähdä myös uudenlaisena kansalaisaktivismina. Hyökkäyksiä on tehty niin Ku Klux Klaania, Saudi-Arabian hallitusta kuin Etelä-Afrikan korruptioskandaaliin liittyvää perhettä vastaan. Se on esimerkki siitä, miten ryhmä ihmisiä voi käyttämällä ohjelmistoja ja internetiä vaikuttaa jopa valtioihin ja suuryrityksiin.

Toinen esimerkki yhteisöjen uudesta mielenkiintoisesta roolista on pari vuotta sitten tapahtunut Ethereum-kryptovaluuttasysteemissa tapahtunut varkaus, jossa varastettiin 50 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvosta kryptovaluuttaa. Tämä herätti mielenkiintoisen keskustelun siitä, että kryptovaluutan koodia ja lohkoketjuja hallitsevat tahot voisivat palauttaa rahat ja mitätöidä varkaudet. Miten tämä olisi teknisesti mahdollista, riippuu teknisistä ratkaisuista. Joka tapauksessa kryptovaluuttojen turvallisuus on parantunut.

Mielenkiintoisinta eivät kuitenkaan ole tekniset asiat vaan sen selvittäminen, kenellä on valtaa mitätöidä varkaudet. Esiin nousevat myös eettiset kysymykset. Vallitseva malli on, että varkauden tapahduttua poliisi tutkii asian ja oikeus tekee päätökset syyllisyydestä ja korvauksista. Mutta jos puhumme maailmanlaajuisen yhteisön hallitsemasta kryptovaluutasta tai muusta omaisuudesta järjestelmässä, voimmekin olla tilanteessa, jossa yhteisö voisi käyttää omaa valtaansa ja päättää, mikä raha on epärehellisesti hankittua, ja palauttaa se oikealle omistajalle. Tätä verkostoa hallitsevat ohjelmistot, jotka ovat ihmisten tekemiä, mutta niistä tulee myös koko ajan itsenäisempiä, ja ne on hajautettu tuhansiin tai miljooniin tietokoneisiin ympäri maailmaa. Ei voida enää edes sanoa varmasti, minkä maan lainsäädännön alle se kuuluisi.

Maailmankaupunki

Euroopassa on puhuttu ainakin Skotlannin ja Katalonian itsenäistymispyrkimyksistä. Mutta yleisemmin voidaan puhua siitä, miten suurista kaupungeista ja niitä ympäröivistä alueista on tullut tärkeitä talouden vetureita. Usein näillä kaupungeilla on myös enemmän yhteistä maailmalla olevien muiden vastaavien kaupunkien kuin oman maan alueiden kanssa. Voimme Suomessakin nähdä, miten Helsinki pyrkii olemaan entistä itsenäisempi ja luomaan myös oman kansainvälisen maineensa ja verkostonsa. Samanlaista kehitystä on muun muassa brexitin keskellä Lontoossa, jossa brexitin kannatus oli paljon vähäisempää kuin muualla maassa. Mitäpä Oulun seutu ja sen yritykset lopulta tarvitsevat enää Helsingistä, kun ne voivat toimia myös suoraan kansainvälisesti.

Jotkut puhuvat jo jopa kaupunkivaltioiden uudesta tulemisesta. Kannattaa muistaa, että eurooppalainen kansallisvaltioaate on pääosin vain noin 200 vuotta vanha, ei mikään maailmanlaajuinen tai ikuinen valtiomalli. Hansa-kaupungit olivat Itämeren piirissä esimerkki mallista, jossa kaupunkien verkosto oli merkittävä. Myös muualta Euroopasta löytyy historiasta paljon esimerkkejä merkittävistä kaupunkivaltioista. Haastaahan nytkin eurooppalaista valtiorakennelmaa yhtä aikaa niin liittovaltio tai valtioliittokehitys EU:n muodossa ja toisaalta hajautumiskehitys separatismin muodossa. Samaan aikaan maaseudun, esikaupunkialueiden ja jättiläiskaupungin välinen kuilu kasvaa. Ei ole montaa sataa vuotta siitä, kun suuressa osassa Eurooppaa samalla alueella saattoi olla yhtä kilpailemassa vallasta keisarikunta, paikallinen ruhtinas, kauppahuone, alueella operoinut ritarikunta ja pari kilpailevaa kirkkokuntaa. Silloinkin kaupungin asema oli aivan toinen kuin sitä ympäröineen maaseudun.

Äkkiseltään kaupunkien nousu voi kuulostaa hyvin erilaiselta kehitykseltä kuin yritysten, yhteisöjen tai yksilöiden merkityksen kasvu suhteessa valtioihin. Osittain taustalla on kuitenkin samanlaisia tekijöitä. Teknologian muutokset ovat keskittäneet talouskasvua suuriin kaupunkeihin. Samalla teknologia on helpottanut kansainvälistä liiketoimintaa ja esimerkiksi kansallisten järjestelmien ja organisaation rooli kansainvälisessä bisneksessä on pienentynyt. Pieni yritys voi nykyään tehdä omin avuin kansainvälistä myyntiä, kun 1970-luvulla piti päästä mukaan presidentin johtamalle vientimatkalle ja saada Suomen Pankin lupa valuuttakauppaan.

Samalla teknologia on mahdollistanut samanlaisten yhteisöjen ja ihmisten kanssakäymisen ympäri maailmaa. Erityisesti kansainvälistyminen on vaikuttanut suurissa kaupungeissa. Samalla kun ihmiset ja yhteisöt luovat kansainvälisiä verkostoja, niitä syntyy myös kaupungeille, joissa ihmiset asuvat.

Perinteisesti hallintorakenteet oli luotu sellaisiksi, joilla voitiin hallita tiettyä aluetta tai toimintoa. Läänitysjärjestelmä oli kuninkaalle keino hallita isoa maata aikana, jolloin liikkuminen ja tiedonsiirto olivat hidasta ja tuotanto oli sidottu selkeästi fyysisesti yhdessä paikassa olleeseen turpeeseen. Vastaavasti yrityksissä tarvittiin monta kerrosta päälliköitä hallitsemaan asioita. Tietotekniikka ja tiedonsiirto ovat tehneet monia hallintokerroksia ja yritysten päälliköitä tarpeettomiksi. Vastaavaa tapahtuu myös hallinnossa ja valtioissa, kaikkia kerroksia ja toimintoja ei enää tarvita. Mutta julkisella sektorilla kehitys on aina hitaampaa. Tämän ei tietystikään tarvitse kaikissa tapauksissa johtaa toimintojen keskittymiseen suuriin maailmankaupunkeihin. Teknologia ja verkottuminen mahdollistavat hajauttamisen. Verkossa olevalla immateriaalisella bisneksellä ei välttämättä ole tulevaisuudessa lainkaan fyysistä paikkaa. Silloin se ei tarvitse enää edes maailmankaupunkia. Tulevaisuuden rahalla ei yhä useammin ole kotia eikä isänmaata, ja raha eri muodoissaan on valtaa tulevaisuudessakin.

Keskitetystä hajautettuun

Edellä on kuvattu monia erilaisia meneillään olevia kehityskulkuja. Osa näistä tukee ja vahvistaa toisiaan, osa niistä on vastakkaisia. Voimme esimerkiksi sanoa, että kansainväliset yritykset voivat nousta merkittävämmäksi kuin valtiot, mutta samaan aikaan tapahtuu kehitystä, joka voi horjuttaa suurien rahaa ja dataa hallitsevien yritysten asemaa, kun siirrymme kohti hajautettuja verkostoja.

Voimme myös sanoa, että monet näistä kehityskuluista ovat ristiriidassa useissa maissa nousseiden voimakkaiden kansallismielisten ja populististen ajatusten kanssa. Näin varmasti osittain onkin, mutta samalla myös näihin aatteisiin liittyy välillä hallintokoneiston ja eliitin vastustaminen, jolloin datan ja rahan hajautus voi olla myös sopusoinnussa populististen ajatusten kanssa. Esimerkiksi se, miksi kryptoraha kehittyy niin hurjaa vauhtia juuri monen mielestä konservatiivisessa Teksasissa, saattaakin johtua juuri teksasilaisten halusta pitää hajurakoa liittovaltioon, joka nähdään kerran itsenäisessä entisessä konfederaation jäsenvaltiossa yhä aina toimijana, jonka valtaa pitää rajoittaa.

Kehitys on aina monien kilpailevien ja toisiaan tukevien ja heikentävien tekijöiden lopputulema. Voimme joka tapauksessa todeta, että teknologian ja talouden kehitys on luonut uusia haasteita valtion roolille. Selvää on myös se, että valtiot pyrkivät pitämään teknologian, rahan ja datan omassa hallinnassaan. Siitä näemme jo nyt merkkejä datatiedustelun, kryptovaluuttojen, rahoitusmarkkinoiden raportoinnin ja läpinäkyvyyden sääntelyn ja lakien osalta. Samalla osa säännöstöstä heikentää yritysten kontrollia, esimerkiksi EU:n PSD2-regulaatio, joka pakottaa pankit avaamaan rajapintoja järjestelmiinsä, tai EU:n General Data Protection Regulation (GDPR), joka antaa yksilöille lisää valtaa omaan dataansa.

Huominen on sinun

Merkittävä kysymys on lopulta kuitenkin se, mahdollistaako teknologia sellaiset mallit, jotka todella onnistuvat sivuuttamaan valtion esimerkiksi rahan – laillisen ja taatun vaihdon välineen – hallinnassa. Samalla on mielenkiintoista pohtia, voivatko kryptovaluutat ja arvopaperit luoda maailmanlaajuisesti uusia vakaampia kansainvälisiä valuuttoja ja kauppapaikkoja kuin perinteiset kansalliset ratkaisut. Voidaan sanoa, että ne ainakin voisivat perustua vapaampaan markkinaan, jota poliitikkojen tekemiset eivät vääristä. Jos niin tapahtuu, se tarkoittaa, että valtiot ja poliitikot menettävät merkittävän osan perinteistä valtaa, ja vaikutukset näkyvät niin verotuksessa, talouspolitiikassa, rahan kansainvälisessä liikkuvuudessa kuin turvallisuuspolitiikassa.

Kehitys näiden uusien ratkaisujen osalta on ollut hyvin nopeaa. Esimerkiksi kryptovaluuttoihin perustuvista ”osakeanneista” (ICO, Initial Coin Offering) tuli miljardibisnes yksin Yhdysvalloissa muutamassa kuukaudessa.

Uusi aika ja teollinen yhteiskunta loivat aikaansa sopivat yhteiskunta- ja hallintomallit. Nyt olemme siirtymässä seuraavaan vaiheeseen, jossa data korvaa öljyn roolin, bitit setelit ja toisiinsa liitetyt verkostot hierarkiat. Tämä aika tulee joka tapauksessa muuttamaan valtioiden roolia ja malleja. Vielä on vaikea sanoa miten, mutta jos haluaa ymmärtää maailman muutosta ja varautua tulevaan, kannattaa tunnistaa voimat, jotka vaikuttavat.

Ihan oman juttunsa aihe olisi, miten yhä tiukasti väkivallan monopoliinsa nojaavat vahvat valtiot, kuten Kiina, tulevat nielemään valtiolle heitetyn haasteen. Kiina on kuitenkin hyvin kompleksinen yhteiskunta ja sellaisena tässäkin tapauksessa kiintoisa toimija. Valtio on yhä muodollisesti kommunistisessa maassa vahva, ja se myös käyttää valtaansa tarvittaessa aina kuolemantuomioon asti, mutta samalla Kiina on uusissa ratkaisuissa yksi edistyksellisempiä bisnesympäristöjä. Vaikka Kiinassa on sensuuria ja valuuttarajoituksia, oikeasti säätely vuotaa kuin seula ja monen mielestä tarkoituksellisesti. Lyhyesti sanoen aika vapaasti saa operoida niin kauan kuin operointi ei uhkaa kommunistipuolueen vallanpitäjien asemaa. Esimerkiksi juuri kryptovaluutta on Kiinassa kasvavassa roolissa. Tulevaisuudenkaan maailmassa tuskin tulee olemaan vain yhtä tapaa pyörittää yhteiskuntia.


Tämä juttu on alunperin julkaistu Suomen Sotilas -lehden numerossa 3/2018. Lehti on irtonumeromyynnissä Lehtipisteissä 17.8.2018 saakka.

Avainsanat: , ,

Share This