Varoitus meren takaa

Jouko Ahvenainen

Sir Nick Carter Britannian asevoimien johdosta antoi poikkeuksellisen voimakkaan ja julkisen varoituksen Britannian armeijan resursseista ja Venäjän uhasta. Hänellä kerrottiin olevan puolustusministeri Gavin Williamsonin lupa lausunnoille. Kommentit liittyvät keskusteluun puolustusbudjetista ja sen mahdollisista leikkauksista, mutta Carter painotti lausunnoissa erityisesti Venäjän kasvavaa uhkaa Euroopassa.

Carter esittää näkemyksensä puheessaan Royal United Services Instituutissa ja tarkensi niitä muun muassa BBC Radio 4:n haastattelussa. Vaikka keskustelu liittyy normaaliin poliittiseen vääntöön valtion budjetista, voi sanoa, että tämä ulostulo on poikkeuksellisen voimakas. Siinä myös hyvin selkeästi uhkakuvaksi nimetään nimenomaan Venäjä. Hän teki myös mainintoja Kiinan kasvavasta vaikutuksesta globaalisti, mutta Britannian ja Euroopan osalta uhkan katsotaan tulevan Venäjältä. Hän varsin suorapuheisesti totesi, että potentiaaliset sotilaalliset uhat Britannialle ovat nyt Euroopan tuntumassa (”potential military threats to the UK are now on Europe’s doorstep”).

BBC:n haastattelussa Carter viittasi muun muassa Zapad 2017 harjoitukseen, jonka hän näki selkeänä merkkinä siitä, että Venäjä kehittää valmiuksia toimia ja käyttää tarvittaessa myös ydinaseita. Erityisesti hän painotti harjoituksen merkitystä toiminnassa Itämeren alueella. Hän näki, että Venäjä kehittää laajasti valmiuksiaan kaikilla sotilaallisen toiminnan osa-alueilla niin kyberhyökkäysten, konventionaalisten aseiden kuin ydinaseiden osalta.

Haastattelussa häneltä kysyttiin tarkennusta siihen, näkeekö hän oikeasti uhkakuvia, että Venäjä voisi toimia aggressiivisesti Euroopassa. Hän vastasi, että Venäjän toiminta Krimillä ja Ukrainassa tuli monelle yllätyksenä, eikä sitä osattu ennakoida. Siksi on mahdotonta poissulkea myöskään muita uhkakuvia ja niihin pitää varautua. Samalla on tärkeä huomata, että Venäjä kehittää koko ajan asevoimiaan ja siihen kehitykseen Britannia ei kykene nykyresursseilla vastaamaan.

Carter painotti myös konventionaalisten aseiden merkitystä ja roolia uhkakuvissa. Ne olivat keskeisessä roolissa Venäjän Zapad-harjoituksessa. Toisena esimerkkinä hän antoi Venäjän kyvyn iskeä ohjuksilla. Venäjä kykeni iskemään esimerkiksi kohteisiin Syyriassa 1 500 kilometrin etäisyydeltä.

Julkisissa kommenteissa lausuntoon on painotettu sitä, että Britannian ei joudu kohtaamaan Venäjän uhkaa yksinään. Mutta samalla on nähty, että Britannian suorituskyky on heikentynyt ja jäänyt osittain vanhentuneeksi erityisesti konventionaalisten aseiden osalta. Esimerkiksi Venäjä kehittää Armata-tankkeja, mutta Britannian armeijan Challenger 2 -tankkeja ei ole kehitetty 20 vuoteen.

Osittain kyseessä on myös keskustelu ja vääntö puolustukseen ja turvallisuusuhkien torjuntaan käytettävien rahojen sisäisestä jaosta. Kyberuhkien nousu vaatii lisää panostusta niiden havaitsemiseen ja torjuntaan, mutta samalla komentaja haluaa muistuttaa, että se ei riitä ja myös perinteisemmät sotilaalliset uhkakuvat ovat jälleen hyvin konkreettisia.

Britannia käyttää puolustukseen noin 2% bruttokansantuotteesta, mikä on Naton asettama tavoite. Tarkasta prosenttiluvusta on ollut hieman erilaisia näkemyksiä, koska laskentatavoissa on eroja. Viime aikoina keskustelussa on ollut erityisesti kyky turvata merenalaisia tietoliikennekaapeleita, kun aluevesien tuntumassa ja Atlannissa olevien tietoliikennekaapelin lähellä liikkuu venäläisiä aluksia ja sukellusveneitä ja esimerkiksi Britannian kyky torjua sukellusveneitä on heikentynyt palveluksesta poistetun kaluston kautta.

Suomen kannalta mielenkiintoista lausunnoissa ja keskustelussa on nimenomaan arviot Venäjän uhasta. Suomen virallisessa julkisessa keskustelussa lähdetään siitä, että Venäjältä ei ole uhkaa tulossa. Tältä osin keskustelu ja kommentit Britanniassa ovat hyvin erilaisia. Ja erityisesti voi sanoa, että brittien julkiset tulkinnat Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan ja Zapad-harjoituksesta ovat hyvin erilaisia kuin viralliset suomalaiset tulkinnat. Britanniassa niiden katsotaan osoittavan, että todellinen sotilaallinen uhka on olemassa.

Britannia on saari parin tuhannen kilometrin päässä Venäjästä. Se on Naton jäsen ja sen ei tarvitse puolustautua yksin Venäjää vastaan. Se käyttää 2% bruttokansantuotteesta puolustukseen. Sillä on myös ydinase. Se näkee, että Venäjä on sille potentiaalinen uhka ja sen uhan torjuntaa tulee panostaa enemmän itse ja liittolaisten kanssa.

Suomella on 1 300 kilometriä rajaa Venäjän kanssa. Suomi on yksin, sillä ei ole ydinasetta ja se käyttää selvästi alle 2% BKT:sta puolustusmenoihin. Suomessa Venäjää ei nähdä uhkana ja esimerkiksi presidentinvaalikeskusteluissa on enemmän ollut esillä se, onko Venäjää kohdeltu epäreilusti ennen ja jälkeen Ukrainaan hyökkäyksen kuin että mitä konkreettisia uhkakuvia sellainen toiminta tarkoittaa Euroopassa. Eppu Normaali lauloi aikoinaan ” Ei mikään vaara meidän kuvioihin mahdu / Jollei sitten Kiinassa / Suomi-Ilmiöitä tapahdu.” Näinhän se tuntuu olevan myös turvallisuuspolitiikassa, mitään vaaraa ei ole olemassa, jollei sitten länsi kohtele poloista Venäjää epäoikeudenmukaisesti…

Avainsanat: , , ,

Share This