Venäjän geopoliittiset tavoitteet Syyrian sisällissodassa

Syyskuun viimeisenä päivänä Bashar al-Assadin hallintoa tukenut Venäjä liittyi avoimesti Syyrian sotaan, kun Venäjän parlamentin ylähuone antoi virallisen siunauksena Venäjän sotatoimille Syyriassa. Presidentinhallinnon päällikön Sergei Ivanovin mukaan Venäjän asevoimat osallistuvat Syyrian sotaan puolustaakseen Venäjän kansallisia etuja ISIS-terroristiryhmää (tunnetaan myös nimellä ISIL) vastaan ja estääkseen Islamilaisen valtion riveissä taistelevien Venäjän kansalaisten paluun Venäjälle. Ivanov pyrki näin kuvaamaan Venäjän sotatoimet ennalta ehkäisevinä ja terrorismia torjuvina. Todellisuudessa Venäjän sotatoimilla Syyriassa on geopoliittisia syitä, joilla ei ole juuri mitään tekemistä Islamilaisen valtion uhan tai sen torjunnan kanssa.

Venäjän sotilaallinen interventio Syyriaan osoittaa konfliktin geopoliittisen luonteen. Presidentti Putinin hallinnon edustajat ilmaisivat sotatoimien todellisen tarkoituksen selvin sanoin. Sergei Ivanov itse totesi Interfaxin haastattelussa 30.9.2015, että operaation ainoana tavoitteena on ilmatuen antaminen Syyrian hallituksen joukoille näiden taistelussa ISISiä vastaan. Samana päivänä annettu Putinin lausunto osoitti, miten Venäjä tulkitsee Syyrian konfliktia: ”Kansainväliset kumppanimme sanovat, että al-Assadia vastustaa oppositio. Tosiasiassa al-Assadin armeija taistelee terroristeja vastaan.”

Viimeisimmät viitteet Venäjän sotatoimivalmisteluista Syyriassa nousivat huomion kohteeksi syyskuun alussa, kun kansainväliset uutistoimistot raportoivat Venäjän Tartusin laivastotukikohdan ja Latakian lähellä sijaitsevan lentokentän laajennustöistä. Syyskuun aikana Venäjä siirsi lentokentälle lentorykmentin kokoisen yhtymän, jossa oli yli 50 hävittäjää ja helikopteria. Venäjän puolustusministeriö ilmoitti lähettäneensä kentän suojaksi vahvistetun merijalkaväen taktillisen pataljoonaryhmän eli käytännössä merijalkaväen taisteluosaston. Ilmasta maahan -toimintaan keskittyvään ilmasotatoimiyhtymään kuuluu SU-24M-rynnäkköpommittajia, SU-25-rynnäkkökoneita, useita SU-30SM-hävittäjäpommittajia sekä ainakin kuusi uutta SU-34-hävittäjäpommittajaa. Lisäksi Venäjän ilmavoimat sijoitti Latakiaan lähitulituki- ja pelastushelikoptereita. Lisää osaston kokoonpanosta, kalustosta, käytöstä ja aseistuksesta Arto Pulkin asiantuntija-artikkelissaVenäjän ilmavoimaa Syyriassa.

Viesti länteen

Ilmayhtymän kokoonpano heijastelee sen käyttötarkoitusta, mutta se on myös tarkoitettu viestiksi Yhdysvalloille, Turkille ja muille koalition ilmavoimille; Venäjä ei pyri haastamaan ilmaherruutta Syyriassa.

Tästä huolimatta Venäjän ilmavoimien koneet loukkasivat lokakuun ensimmäisellä viikolla Turkin ilmatilaa ainakin kahteen otteeseen. Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin mukaan tapaukset eivät olleet vahinkoja. Venäläishävittäjä loukkasi 3.10. Turkin ilmatilaa Yayladagissa Hatayn alueella, ja seuraavana päivänä tunnistamaton hävittäjä häiritsi Turkin ilmavoimien F-16-hävittäjistä koostunutta partiota Turkin ja Syyrian ilmatilojen rajalla. (Lopulta Venäjän rajoja koetteleva ilmatoiminta johti siihen, että turkkilaiset hävittäjät ampuivat alas venäläisen Su-24M rynnäkköpommittajan 24.11. Toim. huom.)

Suhoi Su-24 -tyyppinen rynnäkköpommittaja. Kuva Mishin, Wikimedia Commons -lisenssillä

Suhoi Su-24 -tyyppinen rynnäkköpommittaja. Kuva Mishin, Wikimedia Commons -lisenssillä

Venäjän ilmaiskujen työjuhtina ovat Venäjän puolustusministeriön mukaan toimineet pääosin SU-24M- ja SU-25-malliset pommittajat ja maataistelukoneet. Ilmaiskut ovat kohdistuneet Pohjois-Syyriassa oleville alueille Homsissa, Hamassa ja Aleppossa. Venäjä on kertonut, että ilmaiskut oli suunnattu ISISiä vastaan, mutta todellisuudessa ne keskittyivät alueille, joilla ISIS ei ole läsnä. Venäjä tyrmäsi väitteet siitä, että ilmaiskut kohdistuivat lännen tukemia Vapaan Syyrian armeijan joukkoja ja muita al-Assadin hallintoa vastustavia kapinallisia vastaan, ja syytti länttä informaatiosodasta. Putinin lehdistöedustaja Dimitri Peskov löi syytökset leikiksi toteamalla huvittuneena: ”Onko Vapaata Syyrian armeijaa olemassa Syyriassa? Eivätkö he kaikki liittyneet ISISiin?”

Venäläisten valitseman logiikan mukaan kaikki, myös lännen tukemat al-Assadia vastustavat kapinallisryhmät, ovat terroristeja. Samanaikaisesti Venäjän puolustusministeriö sanoo pommituskohteiden tulevan al-Assadin asevoimien esikunnasta. Tämän myötä on mahdollista, ettei Venäjää kiinnosta, ovatko sen pommittamat kohteet ISISin vai muiden oppositioryhmien kohteita, sillä al-Assadin armeija toimittaa valikoimattomasti oppositiokohteita venäläisten pommitettavaksi. Venäjän sotapropagandistinen väite ISISin vastaisesta sodasta onkin suunnattu länsiyleisölle ja pyrkii antamaan Venäjän toiminnalle oikeutuksen.

Ilmaiskujen lisäksi Venäjän Kaspianmeren laivasto osallistui sotatoimiin 6.10. ampumalla 26 risteilyohjusta Kaspianmereltä Syyriassa oleviin maaleihin. Venäjän television esittämässä presidentti Putinin ja puolustusministeri Sergei Shoigun tapaamisessa Shoigu ilmoitti Kaspianmeren laivastoon kuuluvien neljän aluksen ampuneen yhteensä 26 risteilyohjusta Islamilaisen valtion yhteentoista kohteeseen ja tuhonneen nämä. Venäjän puolustusministeriön mukaan risteilyohjukset olivat malliltaan KalibrNK-merkkisiä, ja ne lensivät Kaspianmereltä Iranin ja Irakin yli kohteisiinsa. Muutamaa päivää myöhemmin länsiviestimet raportoivat iranilaisiin uutislähteisiin nojaten, että neljä ohjusta oli tippunut Iraniin.

Geopoliittiset tavoitteet

Kun tarkastellaan Venäjän ilma- ja ohjusiskujen maantieteellistä sijoittumista, voidaan todeta, että iskut ovat kohdistuneet ensisijassa kapinallisryhmiin, jotka uhkaavat Bashar al-Assadin hallinnon Välimeren rannikolla sijaitsevia avainalueita. Myös ilmaiskujen ajoitus on huomionarvoista. Venäjän sotatoimet alkoivat samaan aikaan, kun Syyrian hallinnon joukot käynnistivät hyökkäyksen Haman läänissä ei-ISISiin kuuluvia kapinallisvoimia vastaan. Vapaan Syyrian armeijan edustajat kertoivat 7.10., että hallituksen joukot, Venäjän ilmaiskujen tukemina, käynnistivät hyökkäyksen 30 kilometrin levyisellä rintamalla Haman kaupungin pohjoispuolella. Taistelualue sijaitsee strategisesti tärkeän, Damaskoksesta Aleppoon vievän moottoritien varrella. Syyrian armeijan tavoitteena on vallata kapinallisilta Latakian kaupungin lähellä sijaitseva, strategisesti 1tärkeä Ghabin tasanko.

On kuitenkin epäselvää, onko Haman hyökkäyksessä kyse al-Assadin mainostamasta suurhyökkäyksestä vai vain osasta sitä. Arabimediat ovat uutisoineet Syyrian hallinnon valmistelevan suurhyökkäystä yhdessä libanonilaisen terroristiryhmän, shiialaisen Hizbullahin, ja mahdollisesti iranilaisjoukkojen kanssa. Lontoosta käsin toimivan Syrian Observatory for Human Rights -järjestön mukaan Haman taistelut ovat olleet kiivaimmat kuukausiin. Hamaan rajaavassa Idlibissäkin on ihmisoikeusjärjestön mukaan tehty lähes 40 ilmaiskua. Syyrian opposition väitteiden mukaan ilmaiskuissa, joihin Venäjän ilmavoimat ovat osallistuneet, olisi käytetty kuorma-ammusjärjestelmiä eli niin sanottuja rypälepommeja.

Ennen Venäjän puuttumista Syyrian tilanteeseen al-Assad oli ajautunut altavastaajaksi. Jaysh al-Fatah -kapinallisliittouma oli vallannut alkuvuodesta Idlibin läänin ja uhkasi sieltä käsin Latakian lääniä, joka on al-Assadin hallinnon sydänaluetta. Jaysh al-Fatah -kapinallisliittoumassa toimii myös al-Qaidaan kuuluva Jabhat al-Nusra. Kapinallisliittoutuma on tästä huolimatta saanut tukea taisteluunsa Turkilta, Qatarilta ja Saudi-Arabialta.

Jaysh al-Fatah on ilmoittanut taistelevansa Venäjää vastaan. Saudi-Arabia on puolestaan uhannut lisätä sotilaallista tukea liittolaisilleen Syyriassa Venäjän ilmaiskujen vuoksi. Yhdysvallat linjasi, ettei sotilaallinen yhteistyö Venäjän kanssa Syyriassa ole mahdollista. Yhdysvaltojen puolustusministeri syytti Venäjää traagisen väärästä strategiasta. Suurvaltojen näkökulmaero piilee suhtautumisessa Bashar al-Assadiin: länsimaat näkevät hänessä omaa kansaansa tappavan diktaattorin, Venäjä ja Iran geopoliittisen liittolaisen, jonka kaatuminen uhkaisi maiden alueellisia etuja.

Venäjä käyttää sotatoimiaan Syyriassa myös kyseenalaistaakseen Yhdysvaltojen aseman Lähi-idässä. Irakissa Venäjän suora tuki Bashar al-Assadille on johtanut keskusteluun siitä, pitäisikö Venäjältä pyytää ilmaiskuja myös Irakissa olevia ”ISIS-kohteita” vastaan. Irakin parlamentin puolustuskomitean puheenjohtajan Hakim al-Samilin mukaan Irak saattaa lähiviikkoina pyytää Venäjältä sotilaallista tukea. Pyyntö riippuu al-Hakimin mukaan siitä, kuinka Venäjän ilmaiskut Syyriassa onnistuvat. Irakissa Yhdysvaltojen panosta ISISin-vastaiseen taisteluun pidetään riittämättömänä. Tämän vuoksi al-Samili totesi Irakin toivovan, että Venäjä näyttelisi aktiivisempaa roolia Irakissa, ainakin isompaa roolia kuin Yhdysvallat.

Ainekset veriselle ja pitkälle varjosodalle kylmän sodan tyyliin lännen ja Persianlahden kuningaskuntien tukemien kapinallisblokin sekä Venäjän, Iranin ja Hizbullah-järjestön tukeman Syyrian hallinnon välillä ovat koossa. Tilannetta vaikeuttaa edelleen Islamilaisen valtion muodostama uhka.

Artikkeli on julkaistu Suomen Sotilas -lehden numeron 5/2015 Turvallisuuskatsaus -osiossa, otsikolla Venäjä Syyrian sisällissotaan ja päivitetty nettisivuille vastaamaan tilannetta 26.11.2015

Avainsanat: , , , , ,

Share This