Venäjän informaatiosodan syyt ja seuraukset

Toisen maailmasodan jälkeen liittoutuneitten välit huononivat nopeasti 40-luvulla. Keskinäinen epäluulo johti pian mittavaan varustelukierrokseen ja blokkien välistä taistelua käytiin henkisellä tasolla. Elettiin kylmän sodan aikaa, jossa vaihtelivat liennytykset ja suhteitten kiristymiset. Kylmä sota pysyi onneksi ’kylmänä’, eivätkä blokit joutuneet niin kireään tilanteeseen, että paremmuutta olisi mitattu aseilla. Usein oltiin kuitenkin veitsenterällä, kuten Kuuban kriisi 60-luvun alussa osoitti. Kylmä sota oli aseellisesti kylmää, mutta henkisellä tasolla se riehui valtoimenaan, kun kumpikin osapuoli pyrki vaikuttamaan vastustajiinsa käännyttääkseen heidät omien näkemystensä kannattajiksi. Eikä kyseessä ollut enää vain vastakkainasettelu Euroopassa, vaan se oli globaalia taistelua sieluista, sillä kylmään sotaan liittyi läheisesti ajatus koko maailman kattavasta hegemoniasta.

Nyt rauhallisempi kausi näyttää taas olevan takana. Puhutaan jo uudesta kylmän sodan kaudesta. Se näkyy erityisesti Venäjällä, missä on meneillään laaja jälleenvarustautumisohjelma. Lännessä Neuvostoliiton aggressiivisen laajentumispolitiikan vastapainoksi 1940-luvulla perustettu Nato ei näytä olevan erityisen hyvässä hapessa, sillä taloudellinen taantuma on pakottanut useimmat sen jäsenmaista ankaraan kulukuriin ja erilaisiin pakkosäästöjen mukanaan tuomiin leikkauksiin, jotka taas ovat vähentäneet puolustusvalmiutta ja -kykyä. Naton perustajajäsen ja monivuotinen tukipylväs USA kamppailee myös oman taloustilanteensa aiheuttamien ongelmien kanssa. Uutta kalustoa saadaan aiempaa hitaammin ja säästöt aiheuttavat myös sisäpoliittista kitkaa, kun kongressimiehet ja -naiset pyrkivät kaikin keinoin puolustamaan omien osavaltioittensa saavuttamia osuuksia kaventuvan puolustusbudjetin määrärahoista, koskivatpa ne sitten joukkojen määrää, varuskuntia tai aseteollisuutta.

Kylmä sota onkin ainakin vielä tällä erää psykologista sodankäyntiä, joskin Ukrainan ja Krimin tapahtumat ovat tuoneet yhä lähemmäs vanhojen blokkien välisen aseellisen välienselvittelyn mahdollisuuden. Syynä on lähinnä Moskovan pörhistely sen etsiessä itselleen uutta, merkittävää geopoliittista roolia jollainen Neuvostoliitolla aikoinaan oli. Ajat ovat muuttuneet. Nyt puhutaan kybersodasta, elektronisesta sodankäynnistä, epäsymmetrisestä sodankäynnistä, avaruussodasta ja hybridisodasta. Taustalla vilahtelee myös ajatus kauppasodasta. Olipa kärhämän nimi mikä tahansa, taustalla on pyrkimys Moskovan vaikutusvallan kasvattamiseen. Kuumien aseitten sijasta käytetään kuitenkin sanaa ja kuvaa eli tiedotus- ja propagandasotaa, joka koko ajan on saavuttanut uusia ulottuvuuksia. Likaiset temputkaan eivät ole unohtuneet. Venäläiset ovat pitkään olleet informaatiosodankäynnin mestareita millä oli koko kommunistivallan ajan keskeinen rooli maan vaikutusvallan rakentamisessa. Sama pätee nytkin.

Venäjällä informaatiota tutkitaan laajasti

Venäjän vallankumouksen varmistettua maan aseman 20-luvun alussa yksi uuden hallituksen osastoista oli agitprop-toimintaan keskittynyt agitaatio- ja propagandahallinto, joka toimi läheisessä yhteistyössä turvallisuuspalvelun kanssa. Hallinnon nimi on vuosien mittaan vaihdellut valtaa pitävien semanttisten mieltymysten mukaan, mutta sen merkitys on aina vain kasvanut, joten väkeä ja varoja toimintaan on saatu varsin avokätisesti. Nykyinen agitprop toimii maan hallituksen kauas ulottuvana käsivartena maailmanlaajuisesti. Se ei enää ole mikään harrastelijaryhmä, josta aikanaan sanottiin, että agitaatio toimi lähinnä omassa piirissä piiskaamassa kommunistipuoleen aktivisteja tehokkaampaan toimintaan puolueen hyväksi, kun taas propagandasektori yritti keksiä uusia houkuttimia kootakseen lippujen alle ne, jotka eivät vielä olleet vakuuttuneita kommunismin ylivertaisuudesta. Tämä ihmismielten ohjaamiseen luotu koneisto on kohta toiminut tehokkaasti sata vuotta, ja pitkäaikaisen järjestelmällisen työn tulokset ovat selvästi havaittavissa.

Venäjällä informaatiota tutkitaan laajasti. Maassa on useita tutkimuslaitoksia, jotka kehittävät päätoimisesti informaatio- ja verkkosodan teoriaa, käsitteistöä ja menetelmiä. Yleisesti oletetaan, että Venäjällä itse asiassa on myös alan tutkimuslaitoksia, joita ei löydy mistään julkisista rekistereistä. Informaatiosodankäynti on niin ikään akateemisena oppiaineena yli 70 yliopistossa. Venäläisten oppikirjojen mukaan informaatioasetta käytetään aina informaatio-operaatioissa, toteaa YLE:n pitkäaikainen ulkomaantoimittaja Jarmo Mäkelä. Keinot ulottuvat informaation manipuloinnista ja disinformaation levittämisestä aina tarpeellisten tietojen hankintaan lobbaamalla, kiristämällä varastamalla tai vakoilemalla. Meillä Suomessa informaatio on periaatteessa kolmenlaista: totuudellista, puutteellista tai valheellista. Näin ei ole Venäjällä. Siellä Mäkelän mukaan informaatio mielletään aina aseeksi, jota voidaan käyttää hyökkäykseen tai puolustukseen, hyvään tai pahaan. Venäjällä kaikki tärkeimmät joukkoviestimet on alistettu palvelemaan maan ulkoisten ja sisäisten vihollisten torjumista, maan etupiirin varmistamista ja alueen laajentamisen päämääriä. Sisäisistä vihollisista vaarallisimpina pidetään riippumattomia kansalaisjärjestöjä sekä sosiaalista mediaa.

Dosentti Arto Luukkanen puolestaan tarkastelee propagandaa meneillään olevassa Ukrainan kriisissä. Hän jakaa propagandan kolmeen lajiin. On kauhupropagandaa, jossa kauhistellaan vihollisen julmuuksia. Sitten keskitytään liioittelemaan omien joukkojen menestystä. Kolmanneksi pyritään tekemään vaikutus asioita kiinteästi seuraaviin puolueettomiin tahoihin niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa. Asioita mutkistaa se, että propagandassa lähdetään aina johonkin suuntaan ilman minkäänlaista objektiivista itsekriittisyyttä. Valveutuneitten uutisten seuraajien ja varsinkin tutkijoitten pitäisi aina osata erottaa propaganda asioitten oikeasta tilasta, sanoo Luukkanen. Tarkkailijan tulisi oppia tunnistamaan propaganda jo tekstin rakenteesta, jossa on mukana aina tietty määrä manipulaatiota. Yksi tekstin tunnistustapa on seurata sanojen käyttöä. Analysoiko teksti vai sortuuko se syyttelyyn.

Läntinen lehdistökin elää omaa kriisiään, eikä se paneudu tapahtumiin aiemmalla tarkkuudella. Ongelmana ovat myös uutisten kuluttajat. Ilmassa on liikaa tietoa, jonka seulominen käy työstä. Median kuluttajat eivät yksinkertaisesti jaksa analysoida jatkuvasti paisuvaa tiedon määrää. Ja, kun jotakin asiaa toistetaan kyllin usein, se alkaa tuntua todelta. Kyllin suuret valheet uskotaan helpoimmin. Se nähtiin jo viime sotien aikana.

Suomen suuntaan Venäjä on tehokkaasti käyttänyt erilaisia väritettyjä pikkujuttuja, jotka sopivasti sijoitettuina luovat ulkomailla kielteistä kuvaa Suomesta. Sitkeimpiä näistä ovat olleet erilaiset lapsia koskevat uutiset. Venäläiset ovat käyttäneet myös ns. hyödyllisiä idiootteja, joista tunnetuin on “kohudosentti” Johan Bäckman, jonka uran sanotaan nyt kuitenkin olevan laskussa. Onko mauri siis jo tehnyt tehtävänsä? Ukrainan tapahtumien yhteydessä huhumylly on jauhanut yötä päivää täysillä kierroksilla. Osa jutuista on kyseenalaistanut myös Venäjän käyttäytymisen, mikä osoittaa huhun vaarallisuuden aseena, koska disinformaation kärki saattaa kääntyä itseään vastaan.

Tietoja levittävät ovat usein myös valeprofiileja käyttäviä haamukirjoittajia, niin sanottuja trolleja, jolloin viestien alkuperän selvittäminen on melkein mahdotonta. He vain välittävät muualta syötettyä tietoa. ’Muualta’ viittaa usein Kremlin lähipiiriin. Länsimaiden vastainen propaganda onkin kiihtynyt Venäjällä, ja sitä levittää erityisesti TV. Venäjä luo oman todellisuutensa. Ei ihme, että yhä useampi venäläinen on alkanut todella pohtia, että uhkaako mädäntynyt läntinen suvaitsevaisuus todella Venäjän perinteisiä arvoja. Siksi sitä vastaan on taisteltava, ja yksi tehokkaimmista aseista on informaatiosodan teknologia.

Kennanin ratkaiseva raportti Moskovasta 1947

Maailmansotien välisenä aikana Neuvostoliitto kävi informaatiosotaansa maailmanvallankumouksen edistämiseksi. Amerikka oli hiljaa. Se vain halusi elää omassa eristäytyneisyydessään. Amerikka-informaation levittämisestä huolehti Hollywood. Washington ei vielä sodan loppuvaiheessakaan kovin tarkkaan seurannut mitä Moskovassa tapahtui, vaikka suunnitelmia neuvostohegemoniasta hiottiin koko ajan, eikä toiminta aina ollut niin salaistakaan. Neuvostoliitto oli ’heikkouden asemassa’, mutta pitkän aikavälin suunnitelmia toteutettiin vähin äänin. Niinpä Moskova onnistui satelliittivyöhykkeen luomisessa, kun jenkit nukkuivat. Heille pääasia oli amerikkalaisen miesvoiman palauttaminen kotiin rauhan töihin, jotta sota unohtuisi mahdollisimman pian. Samaan aikaan Moskovan organisaatiot kehittivät omia suurisuuntaisia suunnitelmiaan. Washington heräsi vasta 1947, kun Moskovassa palvellut diplomaatti George Kennan julkaisi suurta huomiota herättäneen esseensä, missä hän syytti Washingtonia sinisilmäisyydestä suhteissaan Kremliin.

Kun USA ryhtyi järjestelmällisesti keräämään tietoa aiemmasta aseveljestään ja analysoimaan sitä, Neuvostoliitto hämmästytti Amerikkaa kerta toisensa jälkeen. Järkytys oli suuri esim. vuonna 1949, kun NL teki ensimmäisen ydinkokeen. Kiinan kansantasavalta perustettiin ja monet muutkin tapahtumat osoittivat mihin kaikkeen suljetut yhteiskunnat pystyivätkään. Valkoisessa talossa Marshall-apua ja Natoa pidettiin oikean suuntaisina toimenpiteinä, mutta ne eivät yksin riittäneet. Washington ryhtyi järjestelmällisesti keräämään tietoja Neuvostoliiton pyrkimyksistä, jotta syntyisi kokonaiskuva siitä, mitä Kreml ajatteli. Tietoja yhdistelemällä syntyi Kylmän sodan käsikirja, NSC68, huippusalainen asiakirja, joka valmistui 1950. Se oli hämmästyttävä asiakirja, jonka teoreettisuus ja kylmä rehellisyys yllättivät tarkkailijat. Näin luotiin samalla pohjaa Amerikan omalle informaatiosodankäynnille. Tänään amerikkalaisilla on hallussaan runsaasti erilaista tietoa. Se on paljolti analysoimatonta tietoa siitä missä mennään. Kukaan ei enää tiedä mitä sillä kaikella edes tehtäisiin.

Amerikalla oli myös heikkouksia. Sen toimintakykyä rajoitti moraali ja yleinen mielipide. USA ei voinut muuttua vastustajansa kaltaiseksi, mutta Kremlillä vastaavia rajoitteita ei ollut. Stalinin aikana moraalisista rajoitteista ei kannattanut edes puhua, kun päätöksenteko ei edellyttänyt julkista keskustelua. Nyt ollaan liukumassa samaan suuntaan. Kremlin etuna oli sen valtava kyky toimia laajalla taktisella skaalalla, nopeasti ja tehokkaasti. Puheet ovat vain puheita, sillä Kreml ei antanut juuri mitään painoarvoa sanoille. Kannattaa myös muistaa, että neuvostojohto pystyi luomaan yhtenäisyyttä ainoastaan konfliktien kautta. Kun maassa kiellettiin poliittisen opposition olemassaolo, yhteistä vihollista haettiin Atlantin takaa. Eli nyt kertaillaan vanhoja neuvostokäytäntöjä. Pelkistettynä: Kreml tarvitsee vastustajaa oman itsensä takia. NSC 68 -raportin mukaan Kremlin suurin ongelma oli suhde omaan kansaansa. Tämän vuosikymmen tapahtumissa on paljon samoja elementtejä. Niinpä nykyisessä informaatiosodan maailmassa puhutaan yksistä asioista, kun taas arkirealismi keskittyy aivan toisiin faktoihin. Läntisessä maailmassa tiedon vastaanottajan onkin syytä olla valppaana. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

’Venäjä on jo voittanut informaatiosodan’

Kirjailija Sofi Oksanen on kirjallisessa taustatyössään perehtynyt Venäjän muutoksiin Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisinä vuosina. Hänen tekemänsä johtopäätökset eivät ole Moskovalle kunniaksi: Venäjästä on tullut ensi kertaa historiansa aikana täysin tiedustelupalvelujen johtama maa. Nyt ei enää ole edes puoluetta valvomassa FSB:n (entinen KGB) toimintaa. Nykyään näet vähintään 70% ylemmistä virkamiehistä kuuluu FSB:hen, ja heidän kokonaismääränsä on ainakin 200 000. Venäjän hallitseva ryhmä ovat silovikit. Se koostuu erilaisten turvallisuus-, järjestys- ja puolustusorganisaatioitten edustajista, jotka ovat ymmärtäneet, ettei Putinin kannata kalastella sellaisten urbaanien venäläisten suosiota, jotka ovat nähneet myös Venäjän ulkopuolista maailmaa. Niinpä he keskittyvät havittelemaan konservatiivisten, iäkkäämpien kansanosien suosiota. Kansaosien, joihin Venäjän valtion mediapropaganda uppoaa helposti. Pelkistettynä: Putin ei tarvitse intelligentsijaa eikä koulutettuja ihmisiä, sillä Venäjää johtavat KGB-koulutuksen saaneet miehet. He ovat ihmismielen ammattilaisia, propagandan erikoisasiantuntijoita eli todellisia psykologisen sodankäynnin eksperttejä. Uuden järjestelmän synty on seurausta siitä, että Venäjälle on sallittu 2000-luvulle kuulumaton valtapiiriajattelu, sanoo Oksanen, kun lännessä ei tunnistettu Venäjän imperialistisia piirteitä.

Keitä ovat lännen Venäjä-asiantuntijat? kysyy Oksanen. Heitähän riittää Suomessakin. Jos asiantuntijoita on niin paljon kuin halutaan uskotella, niin miten on mahdollista, että invaasio Ukrainaan tuli niin suurena yllätyksenä? Jotta kiusalliset asiat eivät nousisi pintaan, Venäjän johto on jatkuvasti halunnut puuttua myös menneisyyden käsittelyprosessiin. Se on vuosien ajan pyrkinyt soluttautumaan naapureittensa turvallisuuspalveluihin, puhumattakaan arkistojen sulkemisesta. Kansainväliseen propagandaan käytetäänkin runsaasti rahaa. 2011 summa oli 1.3 mrd dollaria eli enemmän kuin työllisyyden hoitoon. Rahaa kanavoidaan koko ajan runsaammin myös armeijaan, ja toimintaa oikeutetaan lännen uhkakuvilla. Nyt puolustuksen osuus budjetista on noin 25%. Parin seuraavan vuoden aikana osuus kasvaa 33 prosenttiin. Näin lyödään laimin monet muut yhteiskunnalle tarpeelliset rahoituskohteet, jotka ovat tunnusomaisia terveelle yhteiskuntakehitykselle.

Yhteenvetona Oksanen kysyy mitä tai ketä vastaan Venäjä on käynyt sotaa sitten Putinin valtaannousun jälkeen. Se valtio on ollut ihmismieli. Läntinen arvomaailma, läntinen mieli ja läntiset arvot. Niitä vastaan Putin-klikki on sotinut jo pitkään. Niinpä kokonaisuutena Oksasen johtopäätös on, että Venäjä on jo voittanut informaatiosodan.

Lähteet: HS, IL, IS, Kymen Sanomat, Maaseudun Tulevaisuus, Nykypäivä, SK, Bloomberg Businessweek, Time Magazine, New York Times

Lue Sofi Oksasen kirjoitus informaatiosodasta ja Venäjän kulttuurisodasta Suomen Sotilaan numerosta 5/2014, joka ilmestyy viikolla 45 marraskuussa. Tilaa Suomen Sotilas.

Teksti: Jaakko Berqqvist

Avainsanat: , , , ,

Share This