Venäjän uusimmat operatiiviset ja strategiset asejärjestelmät

Venäjän presidentti Vladimir Putin piti torstaina 1.3.2018 Moskovassa vuosittaisen puheen Venäjän parlamentille. Kyseinen tapahtuma on eräänlainen “yhtiökokous”, jossa raportoidaan maan kehityksestä kuluneen vuoden aikana sekä esitellään lähivuosien strategiaa.

Tällä kertaa tapahtumassa oli perinteisten sisä- ja ulkopoliittisten osioiden lisäksi myös laaja maanpuolustusosio, jossa keskityttiin Venäjän uusimpiin ja tuleviin asejärjestelmiin. Alla on Suomen Sotilaan yhteenveto, jossa lehtemme kommentit on merkitty kursiivilla.

Pitkän kantaman risteilyohjusten laukaisualustojen (Iskander-M -ohjusjärjestelmä, strategiset pommikoneet ja merivoimien pinta-alukset sekä sukellusveneet) lukumäärä on kasvanut vuosina 2012–2017 12-kertaiseksi ja pitkän kantaman risteilyohjusten (Iskander-K, H-101 (Kh-101) ja Kalibr -risteilyohjukset) lukumäärä samalla aikavälillä 30-kertaiseksi.

Venäjän Iskander ohjuksia 9P78-1 alustalla.

 

Käytännössä tämä tarkoittaa pääasiassa risteilyohjuksiin perustuvan konventionaalisen operatiivis-taktisen ja strategisen täsmäasepelotteen lanseerausta jo olemassa olevan strategisen ydinpelotteen rinnalle. Mainittujen asejärjestelmien toimivuutta on jo esitelty Syyrian kriisissä. Suurimpana uutisena ovat kyseisten asejärjestelmien lukumäärän kasvutrendi, vaikka kappalemääriä ei julkistettu.

Reaktiona Yhdysvaltojen ohjustorjuntajärjestelmien kehittämisestä johtuvaan strategisen voimatasapainon rappeutumiseen Venäjä on joutunut panostamaan hyökkäyksellisten strategisten asejärjestelmiensä kehittämiseen kyseisen strategisen voimatasapainon ylläpitämiseksi, koska muussa tapauksessa Yhdysvaltojen ohjustorjuntakyvyn kasvu muuttaisi ajan myötä Venäjän strategisen ydinpelotteen käyttökelvottomaksi.

Tänään julkaistiin Venäjän vuodesta 2002 aloittaman uuden sukupolven operatiiviset ja strategiset asejärjestelmien kehitystyön tulokset:

RS-28 Sarmat / Satan 2

Uusi raskas strateginen mannertenvälinen ballistinen maasta laukaistava ohjus RS-28 Sarmat (Nato-nimitys: SS-X-30 Satan-2). Ohjussiilosta laukaistavan raskaan 200-tonnisen ohjuksen hyötykuorma on noin 10 tonnia eli 1,8 tonnia enemmän kuin edeltäjällään R-36M -ohjuksella (SS-18 Satan). Uudella ohjuksella on lyhytkestoisempi lentoradan aktiivinen vaihe ja sillä on edeltäjäänsä verrattuna suurempi määrä tehokkaampia taistelukärkiä. Ohjusta ei pysty torjumaan nykyisellä tai edes tulevalla amerikkalaisella ohjustorjunnalla ja sen kantama on käytännössä rajoittamaton – ohjus pystyy lentämään niin Pohjois- kuin Etelänavan ylittävillä reiteillä. Ohjus voidaan varustaa myös lentorataansa muuttavilla liitävillä hypersoonisilla taistelukärjillä. Tällä hetkellä RS-28 Sarmat -ohjus on tuotekehityssyklin loppuvaiheessa eli koelaukaisuvaiheessa.

Kuvassa Venäjän RS-28 Sarmat edeltäjä, R-36M-ohjus.
Kuva: @DoctorNoFI Twitter

1975 palvelukäyttöön otetut neuvostoaikaiset R-36M -ohjukset ovat nykypäivänäkin Yhdysvaltojen ohjustorjunnan kannalta erittäin haastavia maaleja, koska niiden lentoradan aktiivinen kiihdytysvaihe on lyhytkestoinen, ohjus sisältää suuren määrän taistelukärkiä ja harhamaaleja sekä voi lähestyä Yhdysvaltoja eri suunnilta. Uudella nestemäistä polttoainetta käyttävällä raskaalla ohjuksella on entistä lyhyempi aktiivinen vaihe, parempi energetiikka, suurempi valikoima lentoratoja, korkeampi hyötykuorma (enemmän taistelukärkiä, harhamaaleja ja häirintäjärjestelmiä) ja planeettamme mittakaavassa käytännössä rajoittamaton kantama. Samalla uusi ohjus ratkaisee ukrainalaisvalmisteisten R-36M -ohjusten tuki- ja huolto-ongelmat. Aiempien tietojen mukaan RS-28 Sarmat -ohjus on tulossa palveluskäyttöön 2020 alkaen.

Sarmat-esittelyvideo:

 

Perinteisten ballististen strategisten ohjusten lisäksi Venäjällä on kehitetty uusia asejärjestelmiä, jotka eivät hyödynnä ballistisia lentoratoja, minkä takia ne eivät ole torjuttavissa ohjustrojuntajärjestelmillä.

Ensimmäinen uusi ei-ballistinen strateginen asejärjestelmä on ydinvoimanlähteellä varustettu risteilyohjus, jolla on kymmeniä kertoja perinteistä suurempi eli

käytännössä rajoittamaton kantama. Maanpintaa seuraten matalalla tutkakatveessa ennustettamatonta reittiä lentävä, omavaraisesti ohjus- ja ilmatorjuntajärjestelmien vaikutusalueita väistelevä, ydintaistelukärjellä varustettu häiveristeilyohjus voi käytännössä rajoittamattoman kantamansa ansiosta lentää kohdealueelle mitä arvaamattominta reittiä pitkin. Uusi ohjus ja sen ydinvoimanlähde on testattu ja koelaukaistu onnistuneesti vuoden 2017 lopulla. Uuden ohjuksen palveluskäyttöön ottamisen aikataulua ei julkistettu eikä sillä ole vielä virallista nimeä.

Kyseessä lienee perinteistä aliääninopeudella lentävää, suihkuturbiinimoottorilla varustettua strategista risteilyohjusta muistuttava asejärjestelmä, jonka kantamaa on kasvatettu käytännössä rajoittamattomaksi uuden ydinkäyttöisen voimanlähteen avulla. Palveluskäytön kannalta riittävän kompakti ja luotettava ilma-aluksen ydinvoimanlähde on merkittävä teknologinen läpimurto. Kaikki muut uuden risteilyohjuksen järjestelmät ja kyvyt mukaan lukien vastustajan ohjus- ja ilmatorjuntajärjestelmien vaikutusalueiden omavarainen väistely ovat jo olemassa ja palveluskäytössä. Ohjuksen häiveominaisuudet ja maanpintaa seuraava lentorata tutkakatveessa vaikeuttavat ratkaisevasti sen havaitsemista. Käytännössä rajoittamaton kantama tarkoittaa vuorostaan sitä, että aiemmin vain ohjusrynnäkön todennäköisemmille reiteille sijoitettua ilmatorjuntaa joudutaan laajentamaan joko kaikkien suojattavien kohteiden siilipuolustuksella ja/tai luomaan esim. Yhdysvaltojen ulkorajat aukottomasti suojaava ilmatorjuntajärjestelmä.

Statut-6

Toinen uusi ei-ballistinen strateginen asejärjestelmä on strateginen miehittämätön vedenalainen alus (englanniksi UUV – unmanned underwater vehicle), joka on eräänlainen mannertenvälisen kantaman omaava, suurissa syvyyksissä toimiva huippunopea älykäs torpedo. Konsepti muistuttaa marraskuussa 2015 mediaan vuodatettua venäläistä strategista miehittämätöntä vedenalaista Statut-6 (Nato-nimitys: Kanyon) -asejärjestelmää.

Asejärjestelmän uusi virallinen nimitys “Ydinvoimanlähteellä varustettuja miehittämättömiä vedenalaisia aluksia käyttävä monitoiminen järjestelmä valtamerikäyttöön”.

Toistaiseksi nimeämätöntä strategista miehittämätöntä vedenalaista alusta on kehitetty usean vuoden ajan ja lopputuloksena on ydinvoimanlähteellä varustettu, suurella syvyydellä ja mannertenvälisillä etäisyyksillä toimiva UUV, jonka nopeus on useita kertoja suurempi kuin nykyisillä ja tulevilla sukellusveneillä, torpedoilla ja pinta-aluksilla. UUV:llä on alhainen melutaso ja muut fyysiset kentät, minkä johdosta sen havaitseminen on hankalaa. Tällä hetkellä vastaavan UUV:n torjuntaan pystyviä asejärjestelmiä ei ole edes kehitetty.

Tavanomaisella tai ydintaistelukärjellä varustettua, nopeaa ja liikehtimiskykyistä, hyvän tilannekuvan antavilla antureilla varustettua UUV:ta voidaan käyttää esim. lentotukialusosastoja, laivastotukikohtia sekä infrastruktuuria vastaan. UUV voidaan varustaa erittäin tehokkaalla ydintaistelukärjellä vastustajan rannikkoalueiden tuhomaiseksi. UUV:n lähes vallankumouksellisen ydinvoimanlähteen kehitystyö on saatu päätökseen joulukuussa 2017. Perinteisiä ydinsukellusveneiden voimanlähteitä tilavuudeltaan 100 kertaa pienempi UUV:n voimanlähde kehittää suuremman tehon ja saavuttaa huipputehonsa 200 kertaa nopeammin. Tämän johdosta kaikki strategisen UUV-asejärjestelmän kehittämiseksi tarvittavat alijärjestelmät ovat nyt valmiina. Esittelyvideossa UUV laukaistiin Projektin 949 (Nato-nimitys: Oscar-luokka) monitoimisesta ydinsukellusveneestä.

Kyseessä on täysin uusi strategisen asejärjestelmän konsepti, tarvittaessa eräänlainen tuomiopäivän ase, joka muodostaa merkittävän uhan varsinkin niille valtioille, joiden suuret asustuskeskukset keskittyvät rannikkoseuduille. Amerikkalaisarvioiden mukaan 100 megatonnin taistelukärjellä varustettu Statut-6 -UUV aiheuttaisi Yhdysvaltain rannikkoseuduilla noin 400-500 m korkuisen megatsunamiaallon, joka tuhoasi tasangolla kaiken noin 500 km etäisyydelle rannikosta ja UUV:n koboltilla terästetty taistelukärki muuttaisi rannikkoseudut elinkelvottomaksi yli vuosisadan ajaksi. Ilman megatsunamiakin 100 megatonnin taistelukärjen täydellisen tuhon aiheuttavan vaikutusalueen halkaisija on noin 72 km

Pentagonin ja CIA:n tiedotteiden mukaan Statut-6 -konseptia on kehitetty ainakin vuodesta 2015 ja testattu arktisilla vesillä 27.11.2016. Muiden luotettavien lähteiden mukaan strategisen UUV:n konseptia on kehitetty ainakin vuodesta 2008.

1.3.2018 julkistuksen uutuutena oli stategisen UUV:n käyttömahdollisuus myös erittäin pitkän kantaman taktisena asejärjestelmänä esim. vastustajan laivasto-osastoja vastaan myös tavanomaisella taistelukärjellä varustettuna, mistä päätellen UUV on etäohjattava ja on varustettu maalin omavaraiseen etsintään ja siihen loppuhakeutumiseen mahdollistavilla antureilla ja järjestelmillä. Tämä tekee siitä iskukykyisiin pinta-aluksiin ja sukellusveneisiin verrattuna huomattavasti edullisemman epäsymmetrisen merisodankäynnin asejärjestelmän merialivoimaisen osapuolen tarpeisiin.

11.11.2015 mediavuodossa Statut-6 UUV:llä oli seuraavat suorituskykytiedot: 1,6 m kaliiperi, 10 000 km toimintaetäisyys, 185 km/h nopeus ja 1 000 m toimintasyvyys.

 

Stratus 6 Kuvakaappaus.

Kinžal

Neljäs uutuus on hypersooninen ilmasta-maahan täsmäohjusjärjestelmä Kinžal (venäjäksi Tikari). Lentokoneesta laukaistava hypersooninen täsmäohjus lentää 10-kertaisella äänennopeudella (10 Machia) ja on se on ohjattavissa koko lentoradallaan. Yli 2 000 kantaman ohjus voidaan varustaa tavanomaisella tai ydintaistelukärjellä. Esittelyvideossa ohjus laukaistiin 2,8 Machin huippunopeuden omaavasta MiG-31 -torjuntahävittäjästä ja sen maalina olivat niin vastustajan pinta-alukset kuin kohde maissa. Kinžal -ohjusjärjestelmän tuotekehitys on saatu valmiiksi ja järjestelmä on 1.12.2017 alkaen alustavassa taistelupäivystyskäytössä Venäjä Eteläisen sotilaspiirin lentotukikohdissa. Liikehtimiskykyinen Kinžal -ohjus lentää ennustamattomalla lentoradalla ja pystyy tarvittaessa kiertämään vastustajan ohjus- ja ilmatorjunnan vaikutusalueet.

Kyseessä lienee niin maalla kuin merellä liikkuviakin pistemaaleja torjuva, ilmasta laukaistava monitoimiohjus. Lentorataansa muuttavan, 10 Machin nopeudella lentävän ohjuksen torjunta on tämän päivän torjuntakeinoilla käytännössä mahdotonta. Ohjuksen yli 2 000 km kantama tekee siitä ainakin Euroopan olosuhteissa strategisen asejärjestelmän, joka tavanomaisella taistelukärjellä varustettuna vahvistaa merkittävästi Venäjän konvetionaalista strategista pelotetta. Jos Kinžal -ohjusta tarkastellaan vain ilmasta laukaistavana, pinta-aluksia torjuvana meritorjuntaohjuksena, niin se on ainakin paperilla tämän päivän iskukykyisin meritorjuntaohjus.

Kinžal-esittelyvideo:

 

Avangard

Viides uutuus on strategisten ballististen ohjusten suuntaansa ja korkeuttaan muuttava, yli 20 Machin nopeudella mannertenvälisille etäisyyksille liitävä hypersooninen taistelukärki Avangard (venäjäksi Etujoukko). Perinteiset ballististen ohjusten taistelukärjet lentävät ennustettavilla ballistisilla lentoradoilla aivan kuin kuvitteelliset avaruudesta maahan pudotettavat tiilikivet ja ohjustorjunta perustuu nimenomaan siihen, että perinteisen taistelukärjen lentorata on muutaman havainnoinnin perusteella määriteltävissä etukäteen. Suuntansa ja korkeutensa muuttamiseen ilmakehän tiheissä kerroksissa pystyvän liitävän hypersoonisen taistelukärjen tuleva sijainti ei ole määriteltävissä etukäteen, mikä tekee siitä sen yli 20 Machin nopeuteen yhdistettynä mahdottoman torjua tämän päivän ohjustorjuntateknologian keinoin. Avangard -taistelukärki pystyy muuttamaan lentorataansa sivusuunnassa jopa usean tuhannen kilometrin etäisyydelle ohjustorjunnan vaikutusalueen kiertämiseksi. Taistelukärjen ohjattavuus ja muutettava lentorata parantavat myös sen tarkkuutta. Koska taistelukärjen lämpötila voi nousta jopa 1 600–2 000 ˙C tasolle, sitä varten kehitettiin uudet komposiittimateriaalit. Käytännössä taistelukärki lentää plasmapilvessä, jota tutkasäteet eivät pysty läpäisemään. Avangard -taistelukärjen tuotekehitys on viety loppuun ja se on tällä hetkellä sarjavalmistuksessa.

Liikehtimiskykyisen liitävän hypersoonisen strategisten ballististen ohjusten taistelukärjen kehittäminen on ollut vuodesta 2002 eräänlainen ohjusjärjestelmien viisasten kivi, joka on kiteytynyt kovaksi tuotekehityskilpajuoksuksi Venäjän, Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä. Jo viime vuosien tietojen perusteella voittajaksi veikattiin joko Kiinaa tai Venäjää, mutta nyt voitto näyttää päättyneen Venäjälle. Todennäköisesti uuteen RS-28 Sarmat -ohjukseen asennettava Avangard -taistelukärki varmistaa sen, että Yhdysvaltain ohjustorjunnan kehittämisestä huolimatta strateginen voimatasapaino Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä säilyy lähitulevaisuudessakin. Liitävä liikehtimiskykyinen hypersooninen taistelukärki on epäsymmetrinen ja edullisempi keino huomattavasti kalliimman ohjustorjuntajärjestelmän neutralisoimiseen.

Avangard-esittelyvideo:

 

Viimeinen presidentti Putinin 1.3.2018 julkistama uutuus olivat Venäjän asevoimien laseraseet, joista mainittiin vain se, että niitä on useampia ja niitä kehitetään lisää. Uudet laseraseet on otettu palveluskäyttöön vuodesta 2017 alkaen ja presidentti Putinin mukaan Venäjä on laseraseiden kehityksen kärjessä.

Mitä tästä kaikesta pitäisi sitten ajatella? Kyseessä on mitä todennäköisemmin Venäjän siirto uudessa Kylmässä sodassa 2.0, jonka tavoitteena on saada Yhdysvallat neuvottelupöytään ennen kuin kilpavarustelu alkaa toden teolla. Koska tämän siirron onnistumisen ennakkoehtona on se, että nämä uudet venäläiset asejärjestelmät ovat amerikkalaisten silmissä realistisia ja uskottavia, niihin lienee syytä suhtautua vakavasti. 

Parhaimmillaan tämä siirto saattaa johtaa liennytykseen suurvaltojen vastakkainasettelussa ja pahimmillaan vastakkainasettelun kiristymiseen. Jos näitä asejärjestelmiä koskevat lehmänkaupat Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä syntyvät, niin osasta näistä uusista venäläisistä asejärjestelmistä emme tule enää kuulemaan.

 

Avainsanat: , ,

Share This