Venezuela – seuraava suurvaltakonflikti?

Latinalainen Amerikka oli jo kylmän sodan aikana keskeinen suurvaltojen voimanmittelöiden areena, mistä johtuen myös nyky-Venäjällä on alueella vaikutusta maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta. Vaikka Kreml on maailmanlaajuisesti panostanut viime vuosina ensisijaisesti äärioikeistoon, presidentti Nicolás Maduron ja hänen edeltäjänsä Hugo Chávesin muutamassa vuodessa köyhyyteen ajaman öljyvaltion tilanne on hyvä esimerkki siitä, että diktaattori kuin diktaattori kelpaa, kunhan on Moskovalle lojaali.

Venezuelan kriisissä on kaikki seuraavan suurvaltakonfliktin ainekset. Sekä Venäjällä että Kiinalla on valtavat taloudelliset intressit alueella. Etenkin Venäjän kohdalla kyse on myös arvovallasta. Sosialistisen Kuuban osallistuttua merkittävästi etenkin eteläisen naapurinsa turvallisuuskoneiston rakentamiseen Havannan vallanpitäjien on onnistunut saavuttaa maassa asema, jonka horjuttaminen uhkaisi vahvasti myös Maduron regiimiä. Näin tehottoman talouden riivaama saarivaltio kykenee pitämään omat kansalaisensa aisoissa osin venezuelalaisten varoin.

Nicolás Maduro. By Government of Venezuela – https://www.youtube.com/watch?v=sXJ3qXny5Aw, CC BY 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=57576080

Oppositiojohtaja Juan Guaidón tunnustamista presidentiksi ajoi voimakkaasti kuubalaistaustainen amerikkalaissenaattori, republikaanipuoluetta edustava Marco Rubio. Maan hallinnon tekemä tunnustus mahdollistaa suurten länteen siirrettyjen venezuelalaisvarojen jäädytyksen.

Länsimaiden aseet ovat pääasiassa diplomaattisia, vaikka Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ei ole poissulkenut sotilaallista interventiotakaan. Myös sotilastaustainen Brasilian presidentti Jair Bolsonaro on ilmaissut hyvin suoraan pitävänsä Venezuelaa uhkana, mutta tuskin lähtisi toimimaan asiassa yksin. Oman maansa suojaksi hän on kuitenkin havitellut amerikkalaistukikohtaa – perusteenaan Caracasin muodostama uhka.

Kova voima – tai oikeastaan halu käyttää sitä – on jälleen Maduron hallinnon, Venäjän ja ehkä Kiinan puolella. Vuosikausia erilaisten protestien kohteena ollut hallinto pitää edelleen otteessaan tiettävästi ainakin korkeinta upseeristoa. Ainoastaan Washington D.C:ssä palvellut sotilasasiamies, eversti Jose Luis Silva on suositellut kollegoitaan hylkäämään lojaalisuuden Maduron regiimille.

Tiettävästi Venezuelaan on siirtynyt myös ns. Wagner-ryhmän joukkoja. Yksityiseksi sotilasyritykseksi kutsuttu Wagner on osallistunut muun muassa Syyrian sotaan Bashar Al-Assadin tukena sekä Krimin valtaukseen vuonna 2014. Ryhmän perustajana pidetään Spetsnaz-komentajana aiemmin toiminutta Dimitri Utkinia. Myös liikemies, Venäjän presidentti Vladimir Putinin kokkinakin toimiva Jevgeni Prigoshin on yhdistetty yritykseen.

Todellisuudessa ryhmää on usein pidetty vain Venäjän valtiollisten turvallisuuselinten jatkeena, jota käytetään tilanteissa, joissa virallinen kiistettävyys ja epämääräisyyden säilyttäminen ovat tärkeitä.

Länsimaiden toimet vahingoittanevat Maduron regiimiä ja sen liittolaisia taloudellisesti. Kuitenkin Moskovan, Pekingin ja Havannan vaikutusvalta alueella saattaa paradoksaalisesti jopa kasvaa Caracasin hallinnon tullessa entistä heikommaksi sen joutuessa hakemaan tukea ulkopuolisilta tahoilta mielenosoitusten murskaamiseksi, ehkä myöhemmin jopa sodankäyntiin.

Nähdäänkö lähiviikkoina toisinto Kiovan Euromaidan-mielenosoituksen loppunäytöksestä? Jos nähdään, konflikti ei välttämättä lopu yhtään nopeammin tälläkään kertaa. Yksin ukrainalaissotilaita on kuollut Donbassin rintamalla vuoden 2019 tammikuuhun mennessä tuhansia ja määrä kasvaa tasaiseen tahtiin.

Artikkelikuva: Mielenosoituksia Caracasissa. By durdaneta from Caracas, Venezuela – Bravo Pueblo #venezuela #12F #plazavenezuela, CC BY 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=31192297

Share This