Vielä kerran pojat – Hornetin jälkeen

Tuore 192 miljoonan euron 70 kappaleen AGM-158 JASSM -rynnäkköohjushankinta kummastuttaa varsinkin juuri Puolustusvoimien rajun säästökuurin aikana. Hanketta voidaan perustella sillä, että se mahdollistaa syvän tulenkäytön tutkimisen ja kehittämisen Suomessa ja antaa toimiessaan aivan toisenlaiset operointiedellytykset koko asevoimalle, sen kaikille puolustushaaroille. Mutta vain toimiessaan. Todellisuudessa tehty hankinta antaa vain mahdollisuuden ajaa sisään ilmasta maahan konseptia. Kone- ja asemäärät jäävät meillä niin pieniksi, että järjestelmän strategista arvoa suhteessa sen hintaan samoin kuin sen taistelunkestävyyttä ja todellista operatiivista tulivoimaa voidaan helposti kritisoida.

Ongelmana on se, että uusi ohjushankinta vie käytännössä taas niin paljon rahaa muilta sotilaallisen maanpuolustuksen osa-alueilta, että sitä ei jää esimerkiksi maastalaukaistavan syväntulen käytön kyvyn kehittämiseen. MLRS-hanke ja sen tuore päivitys uhkaavat jäädä hukkainvestoinneiksi. Samaan aikaan ilma-aseemme koko on erittäin rajallinen ja se tulee olemaan viimeisen Hornetin siirtyessä museoon nykyistäkin rajallisempi. Kun koneita ja sitä kautta torjuntalentotunteja on rajallisesti on kyseenalaista kannattaako torjuntalentomäärää pienentää entisestään ilmasta maahan tehtävillä.

Meidän ilma-aseemme on erittäin pieni ja se on pienenemään päin. On myös aiheen kysyä reagoisiko vastustaja jollakin tavalla siihen, että se tietää Suomella olevan ilmasta maahan risteilyohjustulenkäyttökyky? Kyllä se reagoisi pyrkimällä panostamaan entistä enemmän siihen, että Suomen ilma ase lamautetaan taisteluiden alussa. Jos sitten kaikki rahat on käytetty hienoon mutta pieneen ilma-aseeseen ovat kaikki munat todellakin yhdessä korissa ja paraatimarssi Suomeen on helppo kun pieni ja kallis ilma-ase on ensin lyöty.

Suomella ei ole myöskään kykyä tiedustella operatiivisesti maaleja 350 km syvyydellä. Mitä hyötyä sokealle on tulivoimasta? Maavoimien käytössä olevan israelilaisen Ranger-lentotiedustelujärjestelmän toimintasäde on vain 180 km. Käytännössä tämä puuttuva tiedustelukapasiteetti olisi luotavissa kaukopartiotoiminnalla tai suurvalloilta ja sotilasliitoilta saatavilla operatiivisilla maalitiedoilla. Mutta mehän emme kuulu Natoon.

Suomen Sotilaan tutkimusten valossa maasta maahan syvän tulen käytön järjestelmällä saavutettaisiin suurempi taistelunkestävyys ja panosteho hankinnan hintaan suhteutettuna. Suomeksi sanottuna esimerkiksi ATACMS tykistöohjus nostaisi enemmän hyökkäyskynnystä pienemmällä rahalla kuin JASSM. JASSM-hankkeella on myös mahdollisesti sellainen vaikutus että se sitoo meidät jatkossakin konseptuaalisesti ilmasta maahan järjestelmään tavoiteltaessa sinänsä välttämätöntä syvän tulen vaikutuskykyä.

Miehitetyllä torjuntahävittäjällä on ilmapuolustuksessa oikeastaan vain kaksi tehtävää: tunnistuslennot sekä ilma- ja ohjushyökkäyksen torjunta. Ilmasta maahan tulitukitehtävät voidaan hoitaa jatkossa aivan yhtä hyvin maasta ja miehittämättömistä ilma-aluksista. Miehitetyn koneen kustannustehokkuutta tulisi arvioida tehon (ulottuvuus, reaktioaika, tuhoamistodennäköisyys, taistelunkestävyys jne) ohella hankinta-, käyttö- ja elinkaarikustannuksina suhteessa saavutettuun tehoon. Jos vaikkapa länsimaisen SAMP/T –ohjuspatterin hinta liikkuu jossain 250 M€ tuntumissa, niin tulee kysyä, kuinka monta konetta aseineen sen hinnalla saisi, huomioiden että ohjuspatterin elinkaarikustannukset ovat murto-osa hävittäjästä.

Kalliit ilmapuolustushankinnat pitäisi siksi nivoa hyvin tarkasti kokonaisuuteen, palvelemaan sitä. Esimerkiksi uuden harjoitushävittäjän hankintapäätöstä tehtäessä tulisi olla jo tiedossa tuleva ilmapuolustuskonsepti.

Nyt tarvittaisiin siis isoja huolellisesti pohdittuja strategisen tason päätöksiä. Ilman niitä on vaarana että häntä heiluttaa jatkossakin koiraa. Niin oliko tämä ehkä alun alkaenkin tavoite kun päätettiin hankkia nimenomaan ilmasta pintaan tulenkäyttöön soveltuva konetyyppi.

Avainsanat: , ,

Share This