Viipurin valtauksesta 75 vuotta

Viipurin valtausta juhlittiin taistelunäytöksellä Viipurin kauppatorilla ja Torkkelinpuistossa järjestetyllä taistelunäytöksellä sunnuntaina 16. kesäkuuta. Todellinen valtaushan tapahtui 20. kesäkuuta 1944, mutta näytös oli siirretty sopivasti viikonloppuun. Näytöksiä. Viipurissa tästä aihepiiristä on järjestetty aikaisemminkin, mutta välissä on ollut vuosien tauko.

Jutun pääkuva: BT-7, joka näyttäisi oleva replika mutta mukana on jonkin verran aitojakin osia, ainakin tela ja ajajan luukku näyttäisivät olevan. Vaunutyyppi ei enää Viipurin tapahtumien aikoihin kesällä 1944 ollut missään ensi linjan käytössä eikä siis oikein ole sopivaa kalustoa tämänkaltaiseen näytökseen. Mutta vaikeaa lienee saada T-34- tai KV-1 -vaunuja ja niiden siirtely katuja pitkin tai torilla ei välttämättä onnistu ilman vaurioita pinnoitteelle. Kuva Lauri Toikka.

Samaan aikaan samana päivänä järjestettiin Kuuterselässä totuttu näytös ja näyttää siltä, että tapahtumat kilpailivat keskenään yleisöstä että varsinkin osanottajista. Kuuterselässähän näytöksen aihe on Puna-armeijan läpimurto, joka tapahtui oikeasti aamulla 14. kesäkuuta1944.

Suomen Sotilaan tietojen mukaan järjestävät yhteisöt eivät oikein pääse yhteistyöhön ja toisella on lisäksi huomattavasti paremmat suhteet viranomaisiin. Tämä näytti Viipurissa vaikuttavan siihen, että ”suomalaiset” eivät olleet esimerkiksi hyvinvarustettuja ja rutinoituneita harrastajia Kuuterselässä operoivasta Jääkäripataljoona 4:stä vaan ”suomalaisia” oli jouduttu värväämään Latviasta ja Puolasta asti. Tämä selittänee vähän kummalliset kopiot suomalaisasepuvuista.

Yhtä kova puute Viipurissa näytti olevan suomalaisille sopivista ajoneuvoista ja raskaammasta kalustosta. Kopio saksalaisesta Krupp Protzesta veti 76 mm venäläistä panssarintorjuntatykkiä, joka markkeerasi suomalaista panssarintorjuntaa. ”Suomalainen” rynnäkkötykkikin oli saatu paikalle, replika StuG III:n alatyypistä F, kun suomalaisittain olisi pitänyt olla G. No, eipä näitä Venäjällä liene juurikaan saatavilla. Yritys saada suomalainen osapuoli aikaiseksi oli kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvä.

Toinen juttu sitten on, että oikeassa elämässä ei 20. kesäkuuta 1944 kovin kummoista taistelua käyty vaan puolustuksesta vastannut 20. Prikaati lähti suureksi osaksi asemista ennen varsinaista hyökkäystä. Taustalla oli mm. johtamisen ja ampumatarvikehuollon epäonnistuminen sekä hiljattain perustetun prikaatin kokemattomuus.

Pikku puutteistaan huolimatta Viipurin näytös oli mielenkiintoinen kokemus. Valitettavasti se varmistui aikataulunsa jne. osalta vaan kovin myöhään ja mainontaa oli lähinnä vkontaktissa, venäläisten facebookissa eikä varmaan esimerkiksi suomalaisia tavoittanut. Jutun kuvat on otettu ennen itse näytöstä. Venäjälläkin on siis sotilasajoneuvoharrastusta ja kuvat ovat hyvä vertailukohta taannoin julkaistulle jutulle Normandiassa tavatuista vanhoista sotilasajoneuvoista (www.suomensotilas.fi/sotilasajoneuvot-normandiassa/).

Mainio video tapahtumasta löytyy venäjäksi:

https://piter.tv/event/Video_v_Viborge_proshla_voenno_istoricheskaya_rekonstrukciya_boev_Viborgskoj_nastupatelnoj_operacii_1944_goda/

BT-7 takaa, vaunu on sangen hyvän ja uskottavan näköinen, mutta aivan liian siisti ja sileä. Kuva Lauri Toikka.

Kalustoa Viipurin kauppatorilla, Krupp Protze ja tykkejä. Saksalainen Krupp oli 30-luvun vetäjä lähinnä 37 mm panssarintorjuntatykeille. Tässä on kyseessä sangen taidokkaasti tehty kopio, aidot ovat hyvin harvinaisia. Tykit ja polkupyörät ovat aitoja. Kuva Lauri Toikka.

Krupp takaviistosta, huomaa suomalainen SA-rekisterikilpi. Kuva Lauri Toikka.

Sotaleiriä Torkkelin puistossa, jossa myös osa taistelunäytöksestä ja sen hyvästä pyrotekniikasta tapahtui. Kuva Lauri Toikka.

”Sturmi” eli saksalaisen rynnäkkötykin kopio. Näyttää lähinnä F-versiolta, joka ei suomalaiseksi sovellu, mutta tietysti normaalille ihmiselle antaa ihan hyvän käsityksen. Viipurissa näitä ei valtauksen aikoihin ollut, joten siinä mielessä johtaa harhaan. Epäselväksi jäi onko replikassa käytetty jotakin toista tuoreempaa vaunutyyppiä pohjana. Vaunuun maalattiin ennen näytöstä hivenen oudot hakaristit taistelutilan kylkiin ja suomalainen rekisterinumero Ps 531-19. Oikeasti tuolla numerolla kulkenut vaunu jäi Kuuterselkään 14. kesäkuuta 1944. Vaunun takana maastohenkilöauto GAZ-67, joka on helpoin neuvostoliittolainen sota-ajan ajoneuvo hankittavaksi, sitä tehtiin myös sodan jälkeen aina 50-luvulle asti. Kuva Lauri Toikka

Kevyt tiedustelupanssari T-70 ja panssarintorjuntavaunu SU-76, kesään 1944 ja Viipuriin hyvin sopivaa kalustoa. Mainion näköisiä, mutta lehden tietojen mukaan ainakin T-70 -vaunuja on tehty viime vuosina replikoina. Kuva Lauri Toikka.

Studebaker US6, toisen maailmansodan aikainen kymppipyörä. Kuorkki on kovin saman oloinen kuin yleisempi GMC:n vastaava ja ne onkin tehty samoihin tarpeisiin. Studebakeria tehtiin noin 220.000 ja valtaosa meni Lend-Lease -apuna Neuvostoliittoon, missä se suuresti auttoi Puna-armeijaa liikkuvuudessa. Sodan jälkeiset neuvostoliittolaiset ZIL-151 ja ZIL-157 -kuorma-autot ovat saaneet merkittävän vaikutuksen Studebakerista. Tämä auto näyttää olevan kilvissä ja kotoisin Leningradin oblastista, mukavasti entisöitä ja ajokuntoinen. Lännessä auto on hyvin harvinainen. Kuva Lauri Toikka.

Panssaroitu tiedusteluajoneuvo White Scout Car M3A1. Aito peli, johon on jonkin verran jouduttu tekemään uutta, kuten esimerkiksi ojarulla kiinnikkeineen ja etupuskuri. Puna-armeija sai näitä Lend-Lease –apuna noin 3300 kpl, kokonaistuotanto oli noin 20.000 kpl.

Avainsanat: , ,

Share This