Virolainen panssarijuna löi Puna-armeijan Lahinguväljalla

Virossa järjestettiin Kehran ja Aegviidun välillä Lahinguvälja-nimisellä paikalla sunnuntaina 6. tammikuuta taistelunäytös, jossa panssarijunan kopio löi Puna-armeijan. Jo tämän 44 km Tallinnasta kaakkoon olevan paikan nimi, käännettynä “taisteluaukio” kertoo mistä on kyse. Samalla paikalla virolainen panssarijuna numero 1 löi 4. tammikuuta 1919 pääkaupunkia kohden hyökkäävän Puna-armeijan osaston.

Jutun pääkuva: Panssarijuna on pysähtynyt ja sen mukana olleet kiväärimiehet hyökkäävät Puna-armeijaa vastaan. Taustalla junan konekiväärivaunu luukut auki. Junasta ammuttiin näytöksessä paukkupatruunoilla, lieneekö Suomessa mahdollista?

Panssarijunan kopio tehtiin Viron valtion rautatieyhtiön toimesta Tapan varikolla käyttäen pohjana aikanaan Nimet marmoritaululla -elokuvaan tehtyä panssarijunan replikaa. Yhteistyötahoina oli mm Viron sotamuseo ja ilmeisesti myös harrastajia. Juna muistuttaa hiukan esikuvaansa, joka on “Laiarööpmeline Soomusrong nr. 1″, mutta ei ole tarkka kopio. Junassa on kuitenkin tykkivaunu, konekiväärivaunu, ensiapuvaunu ja vaunu kiväärimiehille, “dessantile” virolaisittain. Omin voimin juna ei taistelupaikalle saapunut vaan sen veti sille nykyaikainen sähköveturi, joka “taistelun” ajaksi siirtyi kohteliaasti vähän matkan päähän metsän suojaan.

<Lahinguvälja 1>
Puna-armeijalaisia vielä naurattaa ennen taistelua, mutta kehnosti monelle kävi. Sekä virolaiset että puna-armeijalaiset olivat elävän sotahistorian harrastajia, kirjoittaja näki monia Valgan Militaarajaloofestivaalin toisen maailmansodan kesään 1944 osuvasta näytöksestä tuttuja kasvoja. Edellisen illan “taistelukäsky” annettiin ensin venäjäksi kaikille ja sen jälkeen viroksi pienemmälle joukolle. Valtaosalla näytökseen osallistuneista äidinkieli näytti olevan venäjä, “järjestävä seura” oli vironvenäläisten sotahistoriallinen seura.

Taistelunäytös oli samankaltainen kuin muutkin kirjoittajan Virossa näkemät, toinen osapuoli eli tässä tapauksessa Puna-armeija hyökkäsi ja virolainen puolusti. Lopulta kolmen Puna-armeijan hyökkäyksen jälkeen virolainen osapuoli hyökkäsi ja löi puna-armeijalaiset. Näytöksessä ammuttiin kovasti kivääreillä ja muutamalla konekiväärillä ja olipa pieni tulenkuvauskenttäkin. Paikka oli yleisön kannalta mainio näytöksen seuraamiseen ja se pääsi sangen lähelle tapahtumia, varomääräykset eivät Virossa näytä sotkevan hyviä näytöksiä.

Virolaisilla oli vuoden 1919 vapaussodassaan lopulta 10 panssarijunaa, joista kuusi oli normaalille raideleveydelle tarkoitettuja ja neljä kapearaiteisille radoille. Panssarijunat mahdollistivat tulivoiman nopean siirron ja rautateiden hallinta mahdollisti joukkojen keskityksen muutokset ja huollon. Panssarijunien ideoija ja organisoija oli amiraali Johan Pitka, vapaussodassa ja sen jälkeen merkittävä virolainen soturihahmo. Junat koostuivat teräslevyin vahvistetuista tavaravaunuista ja vetureista, niihin asennettiin kenttätykkejä ja konekivääreitä ja niiden miehistönä oli myös junan ulkopuolella operoivia jalkaväkiosastoja.

Panssarijuna on saanut nimekseen “Wabadus”, “Vapaus”, joka on fiktiivinen, mutta osuva. Myös junan numero 7 on fiktiivinen, leveäraiteisia panssarijunia virolaisilla oli vuonna 1919 vain kuusi.

Kehran taistelun nimellä tammikuussa 1919 käyty taistelu käytiin juuri samalla paikalla, jossa nyt oli näytös, joka seurasi melko tarkkaan sata vuotta sitten syntynyttä käsikirjoitusta. Taistelu on virolaisessa vapaussotahistoriassa tärkeä, käännekohta sodassa, jossa Puna-armeija oli vallannut jo yli puolet Virosta. Kehran taistelun jälkeen Viro oli noin puolessatoista kuukaudessa puhdistettu Puna-armeijasta. Kehran taistelussa kapteeni Anton Irvin johtama panssarijuna ilmeisesti yllätti tulivoimallaan puna-armeijalaiset. Taistelu oli lyhyt ja sen tuloksena kentälle jäi 21 puna-armeijalaista, virolaiset eivät kärsineet tappioita.

Kirjoittaja ja kaksi puna-armeijalaista. Jos joku ihmettelee jälkimmäisten samannäköisyyttä niin se johtuu siitä, että he ovat identtiset kaksoset. Aseharrastajille tiedoksi, että näytöksessä kumpikin osapuoli käytti pääasiassa “suojeluskuntakivääreitä” eli suomalaista kivääriä malli 28-30, joita aikanaan lahjoitettiin Suomesta Viron suojeluskunnalle, Kaitseliitille. Hiukan turhan arvokkaita paukkupatruuna-aseiksi näytöksiin? Kirjoittajalle niitä jossain vaiheessa vuosia sitten esiteltiin “Sky-kivääreinä” mitä nimitystä kirjoittaja ihmetteli, mikä ihmeen taivas? Asetta kerran sen jälkeen käsitellessään kirjoittajalle valkeni, että nimitys tuli kiväärien lukonkehyksessä olevasta merkinnästä Sk.Y., Suojeluskuntain yliesikunta.

Lahinguväljalla esiintynyt panssarijuna jatkaa koko tammikuun ajan kulkuaan kohden etelää ja Valgaa, jonne sen pitäisi saapua tammikuun viimeisenä päivänä. Virolaisittain tämä on “Vapauden tie”, osa heidän 100 vuotta sitten saavuttamansa itsenäisyyden juhlintaa ja eri paikoissa junan kulkuun liittyy myös näytöksiä, kuten Valgassakin. Lahinguväljalla suomalaisilla ei ollut osuutta, mutta Valgassa taas oli, Pohjan Poikien rykmentti operoi Etelä-Virossa.

Virolaisia taistelun jälkeen, asepukujen ja merkkien autenttisuudesta kirjoittaja ei ole ihan varma, mutta vaikutelma oli kuitenkin hyvin aito. Lumessa kahlaaminen oli näytökseen osallistuneille varmaan hiukan raskasta eli innostusta oli.

Taistelunäytöksessä ja sitä seuranneessa taistelun muistomerkin paljastuksessa oli läsnä Viron presidentti Kersti Kaljulaid, puolustusministeri ja puolustusvoimien komentaja. Viron televisio näytti tapahtumat suorana lähetyksenä eli tapahtumalle annettiin Virossa suuri paino.

Viron presidentti Kersti Kaljulaid paljasti taistelunäytöksen jälkeen taistelun uusitun muistomerkin ja piti mainion, selväsanaisen isänmaallisen puheen. Yleisö näytti todella pitävän hänestä ja hän liikkui sen parissa ilman muodollisuuksia, tosin ainakin kahden tarkkaavaisen näköisen nuorehkon miehen seuraamana. Toimittajiinkin hän näytti suhtautuvan mutkattomasti, kuten kuvasta näkyy.

Taistelun lopputulos oli vuonna 1919 Puna-armeijalle tappio ja niin nytkin, kuten kuvasta näkyy. Kirjoittajan kanssa ennen taistelua kuvassa poseeranneet puna-armeijalaiskaksoset makaavat vasemmalla hangessa rinnakkain.

Panssarijunan miehistöä, huomaa kahdella nuorella herralla käsivarsinauha “Soomusrong No7″. Virolainen panssarijunaa tarkoittava sana on suomalaisittain huvittava.

Avainsanat: , ,

Share This