Voiko Britannia luottaa Yhdysvaltoihin

Britannia valmistautuu kuun lopussa tapahtuvaan Brexitiin. Se joutuu arvioimaan uudelleen monta asiaa kauppa-, ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan. Uudelleenarviointi ei johdu vain Brexitistä, vaan myös USA:n nykyinen politiikka luo sille niin mahdollisuuksia kuin uhkia. Britannian puolustusministeri Ben Wallace esitti aiemmin tässä kuussa kysymyksen, voiko Britannia enää luottaa puolustuksessa Yhdysvaltojen apuun.

Britannian hallituksella on paljon odotuksia Donald Trumpin hallinnolta. Toiveena on saada vapaakauppasopimus nopeasti USA:n kanssa. Monen asiaa tuntevan mielestä tämä tuskin tulee kuitenkaan olemaan aivan yksinkertainen neuvottelu. Erityisesti monet tahot ovat huolissaan, millaisia ehtoja Britannian tulee niellä saadakseen kauppasopimuksen. Pitääkö esimerkiksi terveydenhuolto avata yksityisille amerikkalaisille toimijoille?

Samaan aikaan Britannia joutuu miettimään myös muutoksia ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueilla. Maa haluaisi saavuttaa globaalimman position. Osittain tämä liittyy haluun tulla myös globaalisti merkittäväksi taloudeksi. Toisaalta moni näkee sen liittyvä vanhan suurvalta-aseman haikailuun. Myös EU:n kasvavalla kiinnostukselle kehittää sen omaa turvallisuuspolitiikkaa ja ehkä myös puolustusta on vaikutusta Britannian asemaan.

Pääministeri Boris Johnson myös koittaa ulkopoliittisilla kannanotoilla miellyttää presidentti Trumpia ja siten todennäköisesti edesauttaa kauppasopimusta. Tästä esimerkkinä on hapuilu suhtautumisessa Iraniin. Perinteisesti Britannia on ollut muun Euroopan kanssa samoilla linjoilla Iranin politiikassa, mutta nyt Johnson sanoo, että olisi parempi tehdä uusi sopimus Iranin kanssa Trumpin johdolla, koska Trump on erinomainen sopimusten tekijä.

Samoihin aikoihin kuitenkin maan puolustusministeri Wallace totesi, että tulevaisuudessa Britannian pitää olla valmis taistelemaan sotia ilman Yhdysvaltoja liittolaisena. Hän jatkoi, että USA on Trumpin johdolla jättämässä rooliaan kansainvälisenä johtajana ja tämä muutos pitää hänet valveilla öisin.

Wallace näki, että USA:n politiikan muutos voi pakottaa Britannia arvioimaan uudestaan puolustustaan, samalla kun USA:n vetäytyminen roolistaan olisi huono asia koko maailmalle ja huono myös Britannialle. Tämä pakottaa Britannian valmistelemaan skenaarioita, joissa Britannialla on itsenäisempi rooli tulevaisuuden konflikteissa.

Muutos olisi hyvin historiallinen. Reilut sata vuotta USA:lla on ollut merkittävä rooli maailmassa, ja samalla Britannian turvallisuudessa. Keväällä 1917 USA liittyy ensimmäiseen maailmansotaan ja samalla tuli tukemaan Britanniaa taistelussa. Tällä oli ratkaiseva vaikutus sodan kääntämiseksi Saksan tappioksi, kun Saksa oli juuri aiemmin saanut paremman aseman solmittuaan rauhan Venäjän kanssa. Myös toisessa maailmansodassa USA:n tuki Britannialle oli ratkaisevaa. Aluksi tuki oli lähinnä materiaaliapua, mutta Pearl Harborin myötä USA liittyy myös sotaan. Kummassakin sodassa Britannia on pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että USA liittyy mukaan.

Maailmansotien jälkeisen kylmän sodan aikana USA:n johtajuus vahvistui entisestään, ja siitä tuli koko läntisen maailman puolustuksen tukipilari. USA:n politiikan muutos on sitä kautta sekoittunut koko maailman turvallisuuspolitiikan perusteita. Mutta voi sanoa, että on hieman yllättävää, että jopa Britannia alkaa kokea, ettei se voi enää rakentaa puolustusta USA:n tuen varaan.

Wallacen kommentit ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton, ainakin julkisesti. Etenkin konservatiivipoliitikot haluavat korostaa maiden erityissuhdetta ja myös ylistää Trumpin politiikkaa. Kauppaneuvottelujenkin osalta olisi liian riskialtista arvostella Trumpin politiikkaa. Samalla varmasti kulissien takana tiedostetaan, että maan tulee hyvin vakavasti arvioida asemansa. Onhan tuoreessa muistissa viime vuodelta kun Iran otti haltuunsa brittiläisen tankkerin eilä USA puuttunut asiaan.

Britannia on varsin riippuvainen USA:n tuesta monella alueella mukaan lukien tiedustelu. Maan rooli kansainvälisissä operaatioissa on ollut lähinnä tukea Yhdysvaltoja. Britannia ei myöskään itse ole varsinainen teknologian suurvalta. Parin vuosisadan takainen historia merivaltana ei enää auta tänä päivänä, vaikka se olisikin haavekuvana monen mielessä.

Nykyisen Britannian resursseilla lienee parasta keskittyä omaan lähialueeseen, eikä lähettää esimerkiksi tukialuksia Kiinan tuntumaan, kun sillä vielä tuntuu tulevan enemmän haittaa kuin hyötyä kauppapolitiikassa. Selvää on kuitenkin se, että Britannia joutuu nyt arvioimaan aseman uudestaan monella osa-alueella. Lopputulos voi olla, että maa ei ole sellainen globaali toimija kuin toivoisi, vaan joutuu miettimään, miten se olisi edes alueellisesti merkittävä valtio.


Jutun pääkuva: kuvakaappaus BBC:n uutisvideosta.

Share This