Volkswagenin vanha sotaratsu

Panssarijoukkojen 100-vuotispäivillä Parolannummella 12. heinäkuuta nähtiin paraatissa liikkeellä useampi sodanaikainen panssarivaunu, mutta myös yksi vanha pyöräajoneuvo. Tätä kulmikkaalla avokorilla varustettua pientä autoa ei hevillä tunnista Volkswageniksi, vaikka sen tekniikka perustuu maailmakuuluun ikoniin “Kuplaan”. Kiinnostavaa kyseisessä autossa on lisäksi sen osallistuminen jatkosodan kuumaan kesään 1944 Rynnäkkötykkipataljoonan komentajan majuri Nils Eric Åkermanin ajoneuvona. Auto on 1944 valmistuneena Suomen vanhimpia Volkswageneita.

Tämä Volkswagen Typ 82, kuten sen tehdas tunsi perustui 1930-luvun Kdf-Wageniin, Adolf Hitlerin ideaan kansanautosta, jonka realisoi professori Ferdinand Porschen suunnittelutoimisto. Saksan autoteollisuus ei ollut kiinnostunut tuottamaan omille tuotteilleen kilpailijaksi myöhemmin Saksassa “Käfer’inä” ja meillä “Kuplana” tunnettua pientä ja edullista henkilöautoa, vaan sille tehtiin oma uusi tehdas ja viereen jopa oma kaupunki, Stadt des Kdf-Wagens. Suunniteltu massatuotanto ei kuitenkaan ehtinyt alkaa vaan toinen maailmansota tuli väliin ja tehtaan tuotanto suunnattiin muualle. Autoja toki tehtiin, yli 50.000 tätä Saksan asevoimille tarkoitettua Kuplaan perustuvaa Typ 82 -autoa ja noin 15.000 sen uivaa versiota Typ 166 “Schwimmwagenia”.

Rynnäkkötykkipataljoonalle tuli helmikuussa 1944 runsaasti uutta saksalaista ajoneuvokalustoa, mukana kahdeksan Typ 82 Kübelwagenia. Pataljoona ei kuitenkaan saanut näitä kaikkia pitää vaan niitä jaettiin myös Panssaridivisioonan muille pataljoonille komentajien. Syynä lienee ollut siihen asti käytössä olleita normaaleja henkilöautoja parempi maastoliikkuvuus ja se, että autot olivat uusia, sotilaskäyttöön tehtyjä. Rynnäkkötykkipataljoonan komentajan kakkosautoksi jäi kuitenkin tämä ainoa kahdeksasta säilynyt yksilö.

Ilmeisesti kuumimmat vaiheensa auto koki Perkjärven kylän liepeillä Karjalan kannaksella 16. kesäkuuta 1944 Ryn.Tyk.P:n komentajan majuri Åkermanin ja hänen adjutanttinsa luutnantti Veikko Koirasen ollessa kuljettajan kanssa menossa ottamaan yhteyttä Perkjärven asemakylän lounaispuolella taistelevaan taisteluosasto Kvikantiin. Idästä asemakylää kohti ajava auto jäi kahteen kertaan etelästä tien tuntumaan edenneiden puna-armeijalaisten tulitukseen ja jälkimmäisellä kerralla luutnantti Koiranen haavoittui kuolettavasti. Erään kertomuksen mukaan hän ja Åkerman maastoutuivat autosta ja hektisessä tilanteessa kuljettaja perutti autoa kääntäessään vahingossa Koirasen pään yli. Toinen versio puhuu vain luodista. Koiranen, joka oli entinen SS-vapaaehtoinen, kuoli joka tapauksessa 23. kesäkuuta eli viikkoa myöhemmin 5. Sotasairaalassa. Autossa näkyy edelleen hitsaamalla paikattuja kohtia, jotka on helppo mieltää luodinrei’iksi.

Armeija luopui Kübelwageneista pian sodan jälkeen ja ne siirtyivät siviiliin, missä pariin tehtiin virtaviivaisempi ja urheiluhenkinen kori. Autojen lopullinen kohtalo lienee ollut romutus jossakin vaiheessa, vaan tarkempi tieto puuttuu. Varaosien saanti on ollut ennen 1950-lukua ilmeisen vaikea ja ehkä syy sekä armeijan luopumiseen että autojen katoamiseen.

Nyt puheena olevan auto ehti olla 1960-luvulla Antti Aarnio-Wihurin tai hänen yhtiönsä omistuksessa, josta se siirtyi Hämeenlinnan Aulangolle siellä olleeseen automuseoon. Tämä lopetettua toimintansa auto myytiin eräälle keräilijälle, joka myi sen aikanaan edelleen nykyiselle omistajalle. Mediapersoona ja inkoolainen ajoneuvokeräilijä Sten Johansson oli tuonut pyynnöstä autonsa panssarijoukkojen 100-vuotisjuhlaan osallistumaan ohimarssiin sekä kalustonäyttelyyn. Auto on historiansa kautta poikkeuksellisen mielenkiintoinen ja harvinainen esimerkki asevoimiemme käytössä jatkosodassa olleesta nimen oman asevoimien käyttöön suunnitellusta ja tehdystä ajoneuvosta. Valtaosa armeijamme autoistahan oli pakko-otettu siviiliajoneuvoja, jotka yleensä soveltuivat huonosti sotatöihin.

Sten Johansson oli kontakteillaan saanut autoonsa mukaan kaksi tunnettujen panssarikomentajien Laguksen ja Björkmanin jälkeläistä, mikä oli hauska ja ensimmäistä kertaa toteutettu lisä.

Tämän jutun kohteena oleva Kübelwagen ei ole ainoa Suomessa, kirjoittajan käsityksen mukaan niitä on tällä hetkellä ainakin kuusi muuta, yksi hänen omansa. Näistä neljä tai viisi on ajokuntoisia. Kaikki ovat kuitenkin sodan jälkeen eri aikoina Suomeen tulleita, mutta toki uransa Saksan asevoimissa aloittaneita.

Jutun auto panssarijoukkojen 100-vuotispäivänä kalustonäyttelyssä, vasemmalta Sten Johansson, Johan Öller ja Robert Lagus. Öller on Panssariprikaatia jatkosodassa komentaneen eversti Sven Kristian Björkmanin tyttärenpoika ja Lagus Panssaridivisioonaa komentaneen kenraalimajuri Ruben Laguksen pojanpoika sekä viisi vastustajan vaunua Rynnäkkötykkipataljoonan riveissä tuhonneen Olof Laguksen poika.

Kübelwagenin hallintalaitteet ovat mahdollisimman yksinkertaiset, kojetaulussakin on vain nopeusmittari, kaksi varoitusvaloa ja virtalukko. Auto on vielä askeettisempi kuin Kupla, johon se perustuu. Nelisylinterinen ilmajäähdytteinen bokseri ja sen jatkeena nelivaihteinen synkronoimaton vaihdelaatikko takana, veto takapyörissä, mekaaniset jarrut, pohjalevy jne. ovat suoraan 1930-luvun kuplasta. Vain kori on toinen ja akselistossa on pieniä eroavaisuuksia.

Avainsanat: , ,

Share This