Yhdysvallat vaalien jälkeen

Jouko Ahvenainen

Jouko Ahvenainen

Olen viettänyt Trumpin valintaa seuranneet päivät eri puolella Yhdysvaltoja ja jutellut monen ihmisen kanssa siitä, mitä tapahtui ja miksi ja mitä he odottavat seuraavaksi tapahtuvan. Maassa on ollut isoja – etenkin nuorten – protesteja Trumpia vastaan ja näissä pääpaino tuntuu olevan nimenomaan rasismin ja vihapuheen vastustaminen. Muuten tuntuu, että jälleen kerran amerikkalaisten suhtautuminen asiaan on hyvin pragramaatista ja olen kuullut ja nähnyt paljon vähemmän megatrendien analysointia USA:ssa kuin USA:n ulkopuolella. Ihmisiä kiinnostaa Yhdysvalloissa erityisesti, mitä tapahtuu taloudessa ja arjessa.

Vastauksena kysymykseeni miksi ihmiset äänestivät Trumpia nousee ylitse muiden tarve muutokseen. Etenkin Trumpin tukijat viittavat siihen, että Washington DC:n valtarakenteita on hyvä ravistella ja, että valtamedialla on liian voimakas oma agenda. He myös näkivät, että Clinton edusti korruptoitunutta valtaa ja toisaalta uskovat, että Trump ei ole vaalikampanjan jälkeenkään ’velkaa kenellekään’ ja voi oikeasti toimia itsenäisesti. Tässä siis tuskin mitään uutta kenellekään Suomessakaan…

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ole ensimmäisiä asioita, joita Trumpin tukijat tuntuvat miettineen. Asiaa kuvaa keskustelu yhden Trumpin tukijan kanssa, joka on varsin paljon maailman nähnyt yritysjohtaja. Kun kysyin Natosta, hän sanoi, että USA on rahoittanut sitä liikaa ja muut maat pitää pistää maksamaan osuutensa. Sanoin, että ymmärrän sen. Muistutin häntä kuitenkin siitä, että osittain tämä on myös ollut USA:n halu. Se on ollut osa Yhdysvaltojen osaltaan voittajavaltana ylläpitämää toisen maailmansodan jälkeistä järjestystä. Muistutin myös, että Saksan kaltaisten maiden ei haluttu nousevan sotilaallisesti vahvaksi. Amerikkalainen yritysjohtaja ystäväni vastasi minulle, että ymmärtää Saksan, mutta ihmetteli, että miksi Natoon on hyväksytty jäseneksi sellaiset maat kuin Iran ja Syyria. Olin hetken sanaton ja en tiennyt, miten jatkaa keskustelua. Totesin varovasti, etteivät ne kyllä ole Naton jäseniä. Vastaus oli hyvin selkeä: ”kyllä ne ovat, voin näyttää sinulle internetistä.”

Muutaman minuutin keskustelulla selvisi, että ystäväni sekoitti YK:n ja Naton toisiinsa.

Tarkoitukseni ei ole tällä yksittäisellä tapauksella osoittaa tai todistaa, että amerikkalaiset äänestäjät ovat tyhmempiä kuin vaikkapa suomalaiset, se kun ei pidä paikkaansa ja sitä kuulee väitettävän Suomessa aivan liikaa muutenkin. Esimerkkini kertoo kuitenkin osaltaan siitä, että meillä asialistalla korkealla olevat turvallisuuspoliittiset isot, ainakin eurooppalaisten näkökulmasta globaalit kysymykset eivät olleet vaaleissa juurikaan esillä enempää kuin mielikuvatasolla ja, että ne eivät kiinnosta monia koulutettujakaan äänestäjiä. Niiden kun ei nähdä olevan niin suuria ja välittömästi vaikuttavia kysymyksiä arjessa. Siksi voidaan myös kysyä, kannattaako turvallisuuspoliittisista kysymyksistä USA:n presidentinvaalikampanjassa esitettyjä kommentteja ottaa liian sanatarkasti?

Kauppapolitiikka ja turvallisuuspolitiikka liittyvät aina toisiinsa. Kummallakin jaetaan valtapiirejä. Jo nyt näyttää siltä, että jo kertaalleen sovittu Tyynenmeren kauppasopimus (TPP) ei toteudu. Obama ei edes yritä saada sille hyväksyntää. Muut sopimuksen maat Etelä-Amerikassa ja Aasiassa yrittävät todennäköisesti vielä saada sopimuksen aikaan keskenään. Samaan aikaan moni näkee, että sopimuksen kaatuminen ojentaa Tyynenmeren kaupan valta-aseman hopeatarjottimella Kiinalle. Se nostaa Kiinan mahtia monella tavalla alueella. Yksi kauppapolitiikkaa läheltä seuraava tuttuni totesikin, että tuskin uusikaan hallinto tätä haluaa, mutta se voi lähteä neuvottelemaan uutta sopimusta, joka esimerkiksi avaisi lisää mahdollisuuksia USA:n viennille tuolla alueella ja sitten se myytäisiin amerikkalaisille super-TPP:nä, jonka väitettäisiin itseasiassa olevan voitto ja luovan entistäkin enemmän töitä amerikkalaisille. Kovin moni ei tunnu uskovan, että esimerkiksi kampanjassa luvatut kiinalaistuotteiden korkea tuontitullit sellaisenaan toteutuisivat, se nimittäin iskisi todella kovaa moniin suuriin amerikkalaisyrityksiin. Jotain Trumpin todennäköisesti pitää kuitenkin tehdä Tyynenmeren kaupan alueella ja yksi asia voisi olla parempi vastavuoroisuuden periaate, eli se, että Kiinan pitäisi myös avata kotimarkkinaansa. Kokonaan toinen asia on se, millä Kiinan saa muka siihen suostumaan…

Euroopan – sen kauppasopimuksen (TTIP) ja turvallisuuspolitiikan – osalta en ole täällä Yhdysvalloissa juuri kommentteja nähnyt tai kuullut. Venäjän suhteiden osalta on sentään spekulointia. Esiin on tullut, että Venäjän hallinto on ollut yhteyksissä Trumpin kampanjatiimiin ennen vaaleja, mikä sinänsä ei ole yllättävää. Varmasti monet maat halusivat jollakin tavalla olla yhteyksissä kumpaankin osapuoleen. Saksan Merkelin onnittelu, joissa korostettiin läntisiä arvoja, huomioitiin mediassa. Samalla olen seurannut nykyisen asuinpaikkani Britannian mediaa. Brittien Brexit-leirissä on toiveet korkealla. Trumpin esitetään nyt pelastavan heidät Brexitin haasteilta ja palauttavan Britanian aseman Yhdysvaltojen erityiskumpanina. On kuitenkin vaikea uskoa, että USA:n isossa kuvassa Britannialla on sen suurempaa merkitystä, kuin ehkä samanlainen moraalisen sylikoiran rooli kuin Blairilla oli Irakin sodassa. Yhdysvaltojen näkökulmasta esimerkiksi kauppapolitiikassa ei todellakaan ole suurin kysymys, miten tehdä kauppaa Britannian kanssa.

Venäjän suhteen moni arvioi, ettei kampanjapuheista kannata välittää liikaa. Eräs amerikkalainen bisnestuttavani kiteytti asian seuraavasti: ”vasta kun Trump alkaa saada päivittäisi turvallisuuskatsauksia ja hän todella näkee mitä Venäjä puuhaa ja kun kenraalit  ja aseteollisuus käyvät puhumassa hänen kanssaan, näemme millaiseksi Trumpin Venäjä- ja Nato-politiikka todella muodostuu.”

Eräs toinen tuttuni, joka on merkittävän newyorkilaisen finanssiyrityksen toimitusjohtaja kertoi, ettei ollut Trumpin kannattaja ja vitsaili, että hänen vaimonsa olisi tappanut hänet jos hän olisi äänestänyt Trumpia. Niinpä hän oli vaaleja seuranneena aamuna varsin allapäin. Mutta sitten tuijotettuaan koko päivän Bloombergin terminaalista talousuutisia ja numeroita, hän totesi, ettei muista, milloin olisi nähnyt yhtä positiivisen päivän markkinoilla. Tämä kiteyttää varsin hyvin tunnelmat taloudessa. Odotus on, että Trumpin ja republikaanien voiton myötä regulaatiota kevennetään, veroja lasketaan ja maassa aloitetaan myös merkittäviä infrastruktuuri-investointeja.

Olin viime perjantaina finanssialan tapahtumassa ja odotukset talouden osalta olivat hyvin positiiviset. Siltä osin tuntuu, että eliitti on tulokseen hyvin tyytyväinen, vaikka vaalia pidettiin anti-elitismin voittona. Kahden kesken yksi itärannikon sijoittaja sanoi minulle, ettei ole aivan varma, onko odotuksille katetta. Hänestä ne perustuvat siihen, että republikaanien eliitti saa päättää asioista, mutta hän uskoi, että Trump voi yllättää myös heidät ja oikeasti ajaa protestiäänestäjien näkemyksiä ja hakea tukensa ’kansalta’, ei kongressilta, ja se ajaisi republikaanit hyvin vaikeaa asetelmaan.

Startup-yritysten ja uusien teknologia-alojen ihmiset ovat vielä skeptisempiä. Heitä huolettaa, että talouspolitiikan painopiste menee liikaa perinteiseen teollisuuteen ja infrastruktuurin rakentamiseen. Toinen huolenaihe on mahdolliset muutokset maahanmuutossa, jos se vaikeuttaa esimerkiksi opiskelijoiden maahantuloa tai työllistymistä USA:ssa. Heidän roolinsa esimerkiksi Silicon Valleyssa on nimittäin huomattava. Osa oli jo huolissaan myös siitä, että ilmapiiri on muuttunut negatiivisemmaksi joissakin osissa maata ulkomaalaisia kohtaan.

Juttelin myös esimerkiksi parin Uber-kuskin kanssa, joilla on talouteen kovin erilainen näkökulma kuin tuttavapiiriini kuuuluvalla finanssi- ja liike-elämän eliitillä. Ainakin jututtamani kaksi kuskia suhtautui tulokseen varsin avoimin mielin. Toinen muisteli, miten myös Reagania aikoinaan pelättiin, ja kuinka hänestä kuitenkin sitten tuli arvostettu presidentti. Samalla kumpikin korosti, että suurin huolenaihe on Trumpin kampanja-ajan retoriikka roduista, uskonnoista ja ulkomaalaisista. He pelkäsivät, että se saa kaikenlaisia hulluja liikkelle ja tekemään typeryyksiä. Mielenkiintoista oli myös kuulla yhdeltä tutulta, että juutalaisyhteisöissä on pelkoa, kun hakaristejä on ilmestynyt seinille. Samaan aikaan osa juutalaisista (ilmeisesti erityisesti New Yorkissa) tuki Trumpia ja hänen lupauksia Israelille. Israelin poliittinen johtohan on silminnähden innoissaan Trumpin valinnasta Obaman kauden jälkeen.

Kirjoitin jo heinäkuisessa blogissani Suomen Sotilaan sivuilla mahdollisesta Trumpin voitosta, miten se voisi luoda uudenlaisia talous- ja turvallisuuspoliittisia yhteyksiä ja valtarakenteita. Silloin esittämäni arvio Kiinan ja EU:n tai varsinkin ja ehkä pikemminkin Kiinan, Saksan ja Ranskan, lähentymisestä tuntuu saavan muiltakin tukea. Näin käy varsinkin jos USA lähentyy Venäjää. Kampanjan aikana Trump myös esitti, että Japanin ja Etelä-Korean pitäisi hankkia ydinase ja vastata omasta puolustuksesta. Todennäköisesti nämäkin olivat kuitenkin vain heittoja, ja turvallisuuspolitiikan neuvonantajat antavat hänelle kohtuullisen pelottavia skenaarioita siitä miltä maailma näyttäisi USA:n näkökulmasta, jos Saksa, Japani ja Etelä-Korea ajetaan sotilaallisiksi suurvalloiksi.

Vielä emme tiedä, miten tämä kaikki lukuisine epävarmuustekijöineen vaikuttaa Euroopan ja Suomen turvallisuuteen. Yleinen tunnelma tuntuu olevan, että vähemmän kuin kampanja antoi olettaa. Mutta samalla yleinen näkemys on, että myös muiden maiden tulisi ottaa suurempi vastuu Natossa. Trump tuntuu henkilönä arvostavan kaikkia vahvoja toimijoita, joten varmasti häneltä on helpompi saada tukea, jos voi osoittaa itse olevansa vahva ja kykenevä hoitamaan omia asioitaan. Tältä osin voisi olettaa, että esimerkiksi Itämeren maiden tulisi osoittaa itsenäisesti ja yhdessä kykyä toimia vahvana osana läntistä turvallisuusyhteisöä. Sillä taattaisiin parhaiten se, että myös USA ja Nato ovat vahvasti läsnä alueella myös jatkossa. Meidän suomalaisten ja Euroopan kannalta pahin skenaario taitaisi olla se, että Trump sopisi Putinin kanssa etupiirijaosta Euroopassa. Toistaiseksi sellaisesta ei ole kuitenkaan todellisia viitteitä. Puhetta ja pelkoja kylläkin.

Olemme vielä aivan liian aikaisessa vaiheessa arvioimaan Trumpin todellisista politiikkaa ja sen tuloksia. Varmaan on se, että Trump haluaa selvitä kaikesta voittajana. Wall Street Journalin haastattelussa häneltä kysyttiin, menikö hän puheissaan kampanjan aikana liian pitkälle, ja hän vastasi ”en, koska voitin.” Samassa haastattelussa hän jo väläytti mahdollisuutta, että hän voisi sopimusten tekijänä tehdä mahdottomana pidetyn sopimuksen; rauhan Israelin ja Palestiinan välille. Minusta tämä on paljastava kommentti. Hän selvästi haluaa tehdä suuria kaudellaan ja tulla voittajaksi ja arvostetuksi presidentiksi. Ja jos se vaatii toisenlaista toimintaa ja käyttäytymistä kuin kampanjan voittaminen, sitten hän käyttäytyy toisella tavalla. Donald Trumpin missio on olla voittaja joka tilanteessa, tehdä mitä tahansa se edellyttää ja yleensä vaalikampanjan voitto kokonaan on aivan eri pelikenttä kuin tulla arvostetuksi valtiomieheksi. Toinen haaste on sitten, miten kohdata epäonnistumiset ja se ettei saa omaa tahtoa läpi. On nimittäin aivan eri asia on toimitusjohtaja kuin poliitikko.

 

Lue myös Ahvenaisen edelliset blogit vaalipäivältä ja kesältä 2016 ja seuraa Suomen Sotilasta.

Avainsanat: , , ,

Share This