Yhdysvaltoja tarvitaan globaalina sotilasmahtina

Donald Trumpin tunnettu lause ”America First” – ”Amerikka ensin” on kuvastanut asennetta, jonka mukaan Yhdysvaltojen ei tulisi käyttää resursseja maailmanpoliisina toimimiseen. Afganistanin ja Irakin sodat ovat olleet Yhdysvalloille raskaita. Osittain sama tilanne on ollut Britanniassa. Näihin sotiin lähteminen sai paljon vastustusta, ja Tony Blairin tekemisiä tutkittiin jopa sotarikoksina. Myös George W Bush sai USA:ssa raskasta kritiikkiä, myös Trumpilta, toimistaan. Todellisuus Afganistanissa kuitenkin muistuttaa, ettei vain omiin asioihin keskittyminen ole niin yksinkertaista.

Afganistanin vastavalittu presidentti Hamid Karzai yhdysvaltalaisten erikoisjoukkojen ympäröimänä sodan juuri alettua lokakuussa 2001.

Historia on helppo unohtaa, ja usein ihmiset tuntuvat unohtavan sen yllättävän nopeasti. Yhdysvallat otti globaalin roolin toisen maailmansodan jälkeen. Maalla oli siihen omia intressejä, mutta se oli myös opetus ensimmäisen maailmansodan jälkihoidosta, joka oli johtanut toiseen maailmansotaan. Haluttiin luoda parempia kansainvälisiä rakenteita, joilla maat voisivat paremmin toimia yhdessä, ja muut maat myös tukisivat kehitystä, jonka avulla vaikeuksissa olevat maat voivat kehittää taloutta ja yhteiskunnan vakautta. Niin syntyivät esimerkiksi Yhdistyneet kansakunnat, Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto.

Yhdysvallat rakensi tukikohtia ympäri maailmaa. Niiden ajatus oli vakauttaa tilannetta noilla alueilla, mutta samalla taata sen oma globaali asema. Euroopassa hyvä esimerkki oli, että Saksan varustautumista pelättiin ja ajatus oli pitää Saksa sotilaallisesti heikkona samalla kun voittajavallat täyttäisivät sen sotilaallisen tyhjiön.

Afganistanin ja Irakin sodat olivat seurausta erityisesti 9/11-terrori-iskuista. Voidaan sanoa nykyisellä tiedolla, että Irakin sota oli virhearvio, tai ainakin se perustui muihin motiiveihin kuin 9/11-tapahtumiin. Sen sijaan Afganistanilla oli selkeä linkki Osama bin Ladeniin ja muihin 9/11-terroristeihin. Afganistan oli terroristien koulutusleiri.

Irakin sota ja etenkin vetäytymisen aloittaminen loi tilaa ISIS:n synnylle ja nousulle, jolloin alueella tarvittiin USA:n ja muiden joukkoja ISIS:n taltuttamiseen. Nyt näemme, että Afganistanista vetäytyminen toi Talibanin takaisin valtaan.

Voimme toki todeta, että jokaisen maan tulisi huolehtia omista asioistaan. Mutta todellisuus ei ole niin yksinkertainen. Monissa sodissa on ulkoisia vaikuttajia. Neuvostoliiton Afganistanin sodan aikana Yhdysvallat tuki afganistanilaisten vastarintaa, ja niinpä USA:lla ja Pakistanilla oli roolinsa Talibanin synnyssä. Samoin Irakissa ja Syyriassa on käyty ja käydään edelleen niin sanottua proxy-sotaa. Eikä tämä ole mikään uusi malli, niitä on maailmassa käyty läpi historian. Ei Suomenkaan jatkosota ollut pelkkä erillissota, se oli osa suurta välienselvittelyä sen ajan suurvaltojen välillä.

Neuvostoliittolainen T-55 panssarivaunu on vaihtanut omistajaa Afganistanin miehityksen aikana 80-luvulla.

Ei ole olemassa helppoja keinoja, miten tällaiset tilanteen tulisi hoitaa. Afganistan on ollut historiansa aikana kuolinkenttä niin briteille, venäläisille kuin amerikkalaisille. Vietnamissa Yhdysvallat hävisi, mutta Neuvostoliiton romahduksen jälkeen USA ja länsimaat loivat hyvät suhteet maahan, sen talous on kehittynyt nopeasti, vaikka kommunistipuolue on edelleen virallisesti vallassa. Voisi sanoa, että Yhdysvallat ja länsi voitti lopulta aktiivisella diplomatialla ja kauppapolitiikalla.

Kaikki tämä kuitenkin muistuttaa, ettei mikään maa voi miettiä vain asioita omien rajojensa sisällä. Etenkään suurvallalta se ei onnistu. Yhdysvaltojen eristäytymispolitiikka ei ole koskaan onnistunut. Ensimmäisellä kerralla se päättyi vuonna 1917 tarpeeseen osallistua ensimmäiseen maailmansotaan, toisella kerralla se päättyi viimeistään Pearl Harboriin ja pakkoon liittyä toiseen maailmansotaan. Myöskään tällä kertaa sulkeutuminen ei tule onnistumaan, vaikka sille on sisäpoliittinen paine, Trump lupasi irrottaa Yhdysvallat kansainvälisistä konflikteista, ja myös Biden on selvästi halunnut pysyä poissa ongelma-alueilta.

Toki Yhdysvallat ei ole ainoa maa, joka joutuu näitä asioita pohtimaan, mutta se on sotilaallisesti edelleen se voimakkain. Toimintamalli on lähinnä ollut, että muut demokraattiset maat voivat olla sen tukena kun maailman kriisejä ratkaistaan. Tämä malli ei voi muuttua hetkessä. USA on myös hyötynyt paljon tästä asemasta, joten siitä maksettu hinta ei ole vain kustannus, vaan myös auttanut maata olemaan johtava talousmahti. Todennäköisesti Yhdysvaltojen tulee taas kerran palata aktiiviseen globaaliin politiikkaan. Yleensä niin on tapahtunut valitettavasti vasta suurten sotien ja kriisien seurauksena kuin ennakoivasti.

Avainsanat: , , , ,

Share This