Yhteisön tähden

SUOMI ei ole jakautumassa eikä hajoamassa muualla kuin lehtien sivuilla ja kuvaruudulla.

MEDIALLA ei ole enää sen mennyttä monopolia jakaa oikeaa tai väärää tietoa. Suomalaiset ovat maailman parhaiten koulutettuja, eikä meidän medialukutaitoamme tule aliarvioida. Ei suomalainen yhteisöllisyys yhteen pakolaiskriisiin ja sitä paljon vakavampaan tuottavuusongelmaan, talouskriisiin tahi muutaman hassahtaneen putinistin parranpärinään hajoa. Päinvastoin, kriisi ja sen koko vakavuuden hahmottaminen vahvistaa meitä yksilöinä ja yhteisönä. Parhaimmillaan se tiivistää rivejämme, pahimmillaan sulkee ne. Nyt olisikin tärkeintä esittää asiat oikeassa valossa ja mittasuhteissa, liioittelematta tai myöskään vähättelemättä. Kyllä fiksu suomalainen valtaenemmistö tunnistaa propagandan ja tajuaa, kun meitä yritetään viilata tai yliholhota. Te muutamat norsunluutorneissanne; me emme ole valkoista roskaväkeä.

75 VUOTTA SITTEN Suomi eli niin kutsutun välirauhan aikaa. Takana oli sota totalitaarista diktatuuria vastaan, ja kansalaissodan vain kaksi vuosikymmentä aikaisemmin jakama nuori kansakunta seisoi yhdessä, muutamaa lopulta aika säälittävää äärilaidan kulkijaa lukuun ottamatta. Samaan aikaan viimeisiään vetelevä imperiumi, Britannia, kokosi rivinsä ja nousi saarensa ilmatilaan torjuen totalitaarisen diktatuurin hyökkäyksen taivaalta, vaikka muutama harjoittikin sotakeinottelua ja joku tunsi myötätuntoa vastustajaa kohtaan syystä tai toisesta. Kummassakin maassa oli nähty edellisen kahdenkymmenen vuoden ajan huomattavasti nykypäivää pahempia hajoamisen merkkejä, mutta yhteisö kesti. Suomalaiset kestivät vielä seuraavankin hävityn sodan, ja britit sodan jälkeen seuranneen imperiuminsa perikadon. Eurooppa nousi jaloilleen revittyään itsensä jo toisen kerran riekaleiksi ja raunioiksi muutaman vuosikymmenen sisällä.

MENNYT EI TOISTU sellaisenaan, eikä se siksi ole myöskään tae tulevasta. Ajat muuttuvat, mutta ihminen ei muutu muutamassa vuosikymmenessä, eikä vuosisadassakaan, ei vaikka päivälehti korvautuisi surffailulla sosiaalisessa mediassa tai mäntämoottorikone ja urheat miehet kivääreineen robotiikalla ja elektronisella sodankäynnillä. Ihminen muuttuu hitaammin kuin luomansa teknologia. Kovin paljon hitaammin. Ja tiukan paikan tullen ohuen orvasketemme alta löytyy vain kevyellä raaputuksella karvainen kädellinen, laumaeläin, joka on valmis tekemään mitä vaan rakkaidensa tähden. Yhteisön tähden.

jaakko.puupera@suomensotilas.fi

PS. Suomessa asioita vain tapahtuu. Hölmöt ja aikansa eläneet rakenteet pysyvät pystyssä, vaikka valtaenemmistö näkee, ettei keisarilla ole vaatteita. Kykenemättömyys muutokseen johtaa perikatoon. Muutos edellyttää kykyä luopua ja tehdä valintoja. Myös maanpuolustuksemme kaipaisi revisiota. Rakenteiden kriittistä ja aitoa tarkastelua. Puolustusvoimiin kohdistuu jälleen kohtuuttomia säästöpaineita, mutta nekin olisi ratkottavissa tavalla, joka vain lisäisi puolustuskykyä. Se edellyttäisi ennakkoluulottomuutta ja kykyä luopua järjettömistä hankkeista. Kaksikymmentä käytännössä tarpeetonta helikopteria tai aivan älytön pitkään jauhettu ja nyt käynnistyvä fregattihanke ovat esimerkkejä kyvyttömyydestä viheltää peliä poikki. Sillä kyvyttömyydellä on myös nimi, korporatiivinen byrokratia, joka on korvannut toimivan demokratian. Yhden sortin fasismia sekin.

Kuva: Puolustusvoimat

Avainsanat: , ,

Share This