Ystävyyttä, korruptiota ja kompromaattia

Usein päättäjien ja viranomaisten intressiristiriitoihin sekä niistä kumpuaviin turvallisuusriskeihin liittyvässä keskustelussa jumiudutaan kiistelyyn siitä, onko jokin yksittäinen teko, ominaisuus tai asenne muodostanut vihamieliselle toimijalle kiristysmahdollisuuden tai vähintään voimakkaan vaikutusvallan kohteeseen. Kyse on nk. kompromaatista, joka tunnetaan erityisesti Venäjän turvallisuuselinten metodina. Pelivelat, epäkonventionaaliset harrastukset, pikkurikollisuus tai vaikkapa avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat olleet klassisia tapoja saada henkilö nalkkiin ja toimimaan kiristäjän haluamalla tavalla.

Kompromaatin merkitystä ei pidä väheksyä, mutta kiisteltäessä yksittäisten henkilöiden tekemisestä saattaa kokonaiskuva hämärtyä. Usein erilaiset vaikutusverkostot yhdistävät taloudellisia kannustimia, sitouttamista rikolliseen tai kyseenalaiseen toimintaan, ideologista indoktrinaatiota tai ”veljeyteen ja sisaruuteen” vetoavaa sisäryhmämoraalia. Ns. pintavakoilutapausten selvittämistä vaikeuttanut ilmiö, jossa pienten kyläyhteisöjen jäsenet eivät epäilyksistään ja erilaisista maailmankatsomuksistaan huolimatta uskaltaneet käräyttää naapureitaan Neuvostoliiton palvelemisesta toimii myös silloin, kun kansallisen eliitin verkostot ovat riittävän pieniä ja homogeenisia.

Jeffrey Epstein.

Yhdysvalloissa paljastunut Jeffrey Epsteinin ja hänen apurinaan toimineen Ghislaine Maxwellin epäilty ihmiskauppatapaus oli osaltaan ruokkimassa mm. Capitolin mellakoihin osallistuneita motivoinutta QAnon -salaliittoteoriaa. Läheiset kytkökset poliittiseen eliittiin sekä äärimmäisen brutaalit hyväksikäyttötarinat peittivät alleen sen seikan, että nuorten tyttöjen rekrytointi oli vain yksi – vaikka toki järkyttävin – osa toimintaa. Verkkoon näyttäisivät kietoutuvan lisäksi taloudelliset huijaukset, järjestäytyneen rikollisuuden muut operaatiot sekä ulkomaiden – ennen muuta Venäjän – tiedusteluelimet. QAnonin kannattajien mielissä Donald Trump ja Vladimir Putin olivat silti tarinan sankareita.

Suomessa paljastunut Veijo Baltzarin tapaus herätti myös monenlaisia kysymyksiä. Demokraatin vuonna 2017 ”Teräsvaariksi” valitsema Tuomo Saarinen muistelee ystävyyttään Baltzarin kanssa lehdelle antamassaan haastattelussa:

– Vuonna 1961 olin alikessuna kaartin pataljoonassa. Lähdimme sitten taiteilija Veijo Baltzarin kanssa keskiviikkoiltana naisiin, emmekä malttaneet tulla kasarmille takaisin. Niinpä jouduin päävartion putkaan Helsinkiin. Samaan koppiin, jossa isä oli ollut. Se jäi mieleen, hän kertoo isänsä punavankimenneisyyteen viitaten.

Veijo Baltzar.

Saarinen, jonka toimintaa kuulemma ohjaa vankka käsitys oikeasta ja väärästä, muistelee myös lämmöllä ystävyyttään Neuvostoliiton vanhoillista vallankaappausjunttaa johtaneen Gennadi Janajevin kanssa. Paavo Lipposeenkin Baltzar tutustui armeijassa, kuten Jyrki Vesikansa on erinomaisessa kolumnissaan kertonut. Kulttuuriosaaminen johti sittemmin jopa presidentti Tarja Halosen myöntämään arvonimeen.

Peter Nygård.

Korkean kunnianosoituksen samalta presidentiltä vastaanotti muuten myös liikemies Peter Nygårdiin liittyvän kohun vuoksi otsikoissa vilahdellut seurapiiritoimittaja Rita Tainola. Kyse ei ollut kulttuurineuvoksen arvosta, vaan Suomen Leijonan Ritarikunnan ritarimerkistä, perusteenaan etenkin Tainolan toiminta maamme Qatar-suhteiden kehittämisessä. Emiirikunta tunnetaan paitsi ihmisoikeusloukkauksistaan, myös naapureitaan myötämielisemmästä suhtautumisesta Iranin valtioon.

Tämän tekstin tarkoitus ei ole syyllistää ketään tai vihjailla mitään. Ainoa tarkoitus on muistuttaa päättäjien sekä turvallisuusviranomaisten velvollisuudesta arvioida, millaisessa seurassa on soveliasta pyöriä. Kyse ei ole pelkästään juridiikasta, vaan myös kansalaisten luottamuksesta heitä palvelevaan valtiokoneistoon.

Share This