ZAPAD 2017: venäläiset tulevat, mutta menevätkö?

Zapad huolettaa Valko-Venäjällä – jäävätkö venäläiset maahan? Helsingissä vieraillut Valko-Venäjän Strategian ja ulkopoliitikan tutkimuskeskuksen johtaja Arseni Sivitski kertoo suorasanaisesti maansa kohtaamista uhkakuvista Venäjän kanssa pidettävien Zapad-harjoitusten alkaessa. Syyskuun puolivälissä pidettävä laaja sotaharjoitus on herättänyt laajaa huolta niin Valko-Venäjällä kuin lännessä, erityisesti Naton itäisimmissä jäsenmaissa. Suomen Sotilas haastatteli Sivitskiä perjantaina 25.8. Helsingissä.

Konferenssivierailunsa yhteydessä Suomen Sotilaalle antamassaan haastattelussa sotilastaustainen ajatuspajajohtaja Sivitski painottaa maansa erillisyyttä Venäjästä siitä huolimatta, että yhteiset sotaharjoitukset on tarkoitettu demonstroimaan valtioliitossa olevien valtioiden keskinäisten sitoumusten kunnioittamista. Niin ikään Sivitski korostaa, että Zapad-harjoituksia on oikeastaan kaksi, vaikka lännessä niistä puhutaan usein yhtenä. Valko-Venäjä osallistuu vain sen alueella toteutettavan harjoituksen suunnitteluun.

Sivitskin mukaan harjoituksissa tulee olemaan käytössä sata tankkia, 150 tykkiä, lukuisia ohjuksenlaukaisujärjestelmiä sekä 50 taisteluhävittäjää ja helikopteria. Kaiken kaikkiaan erilaisia raskaampia taisteluvälineitä (military equipment) olisi 680 kappaletta.

Venäjän lähialueiden ja Valko-Venäjän alueellisten joukkojen koko vahvuus lasketaan hänen mukaansa kymmenissätuhansissa, joista 3 000 olisi saapumassa Valko-Venäjän alueelle. Kaiken kaikkiaan harjoitukseen maassa osallistuvien joukkojen määrä olisi kymmenentuhannen miehen paikkeilla. Niin ikään runsaasti valkovenäläisiä osallistuisi harjoituksiin Venäjällä.

Venäläisharjoituksen Sivitski uskoo muodostuvan provokatiiviseksi. Myös epäsymmentrisiä operaatioita, kyberkyvykkyyksiä ja ydinaseiden käyttöä pyritään mahdollisesti harjoittelemaan. Venäläisten joukkojen osalta Sivitski puhuu ehdollisesti, mutta uskoo maan lähettävän harjoituksiin noin kolme moottoroitua pataljoonaa, yhden panssarivaunupataljoonan sekä muutamia mekanisoituja taisteluosastoja.

Valko-Venäjälle saapuu harjoituksen aikana venäläisiä joukkoja ja valkovenäläiset osallistuvat harjoituksiin myös kolmella Venäjän alueella, jotka kuuluvat joukoille määriteltyihin vastuualueisiin. Sivitski korostaa yhteisten, alueellisten joukkojen tulevan aktivoiduiksi kuitenkin vain konfliktin aikana maiden presidenttien tekemällä päätöksellä.

Analyytikoiden keskuudessa on pidetty varteenotettavana uhkakuvana, että venäläisjoukot eivät poistu maasta harjoitusten päätyttyä. Valko-Venäjä onkin aktiivisesti tarjonnut tietoa ja ainakin pyrkinyt luomaan avoimuuden vaikutelmaa kutsumalla tarkkailijoita seuraamaan harjoitusta. Naton ja muiden kansainvälisten järjestöjen lisäksi maa on kutsunut tarkkailijoita muun muassa Puolasta, Virosta, Latviasta ja Ukrainasta seuraamaan harjoitusta.

Jotain voi päätellä siitäkin, että Natolle esittämässä kutsussaan Venäjä sallii yhden tarkkailupäivän, Valko-Venäjä viisi. Puolustusliiton pääsihteeri Jens Stoltenberg on ilmoittanut, ettei kyse ole oikeastaan todellisesta monitoroinnista, vaikka tarkkailijat aiotaan paikalle lähettää. Virallisen Valko-Venäjän mukaan tarkkailijoiden kutsuminen ei olisi välttämätöntä, sillä Wienin asiakirjan rajaksi asettama 13 000 sotilaan määrä ei ylittyisi. 

Luonnollisesti kaikkiin tässä esitettyihin lukuihin tulee myös suhtautua varauksella, onhan niiden todennäköisin alkuperäislähde Valko-Venäjän viranomaiskoneistossa. Osa analyytikoista on jopa esittänyt, ettei olisi yllättänyt, vaikka harjoituksen päättyessä Valko-Venäjälle olisi saapunut 100 000 venäläissotilasta.

Valko-Venäjä on strateginen avainpelaaja

Zapad-harjoitusten yhteydessä on pelätty Venäjän voivan aiheuttaa provokaatioita jopa Nato-maissa, erityisesti Baltiassa ja Suwalkin käytävällä, joka sulkee Venäjän maayhteyden Kaliningradin alueeseen. Eniten on kuitenkin spekuloitu Valko-Venäjän kohtalolla.

Äkkiseltään Venäjän halukkuus miehittää diktatorisesti hallittu naapurimaansa voi tuntua kummalliselta. Presidentti Aleksandr Lukashenka on kuitenkin pyrkinyt osoittamaan suvereeniuttaan lukuisissa tilanteissa ja myös todellisuudessa on maansa ensisijainen hallitsija. Hänen politiikkansa onkin perustunut pesäeron tekemiseen Kremlin kanssa aina tarvittaessa. Sivitski muistuttaa, ettei maa ole jakanut sellaisenaan Venäjän näkemyksiä esimerkiksi Ukrainan ja Georgian tilanteesta.

Joidenkin tutkimusten mukaan Valko-Venäjällä on lisäksi erittäin merkittävä potentiaali sissisodankäyntiin siinä tapauksessa, että Venäjä kykenisi maan miehittämään.

Valko-Venäjän saattaminen tilanteeseen, jossa Venäjä voisi ongelmitta ja ilman sisäisiä hidasteita käyttää maata offensiiviin, olisi merkittävä heikennys erityisesti Ukrainan ja pienemmässä määrin Liettuan, Puolan ja Latvian turvallisuustilanteeseen. Ukrainan pääkaupunki Kiova sijaitsee vain noin sadan kilometrin päässä Valko-Venäjän rajasta.

Vallanvaihdos?

Sivitski nostaa esiin erityisesti skenaarion, jossa Venäjä kykenee junailemaan paikallisten vaikuttaja-agenttiensa – joita hänen mukaansa on sekä Valko-Venäjän hallintokoneistossa että oppositiossa – vallanvaihdoksen ja syrjäyttämään presidentti Aleksandr Lukashenkan asettaen valtaan Kreml-myönteisemmän hallinnon. Operaatioon saattaisi kuulua provokaatioiden aiheuttaminen siten, että Lukashenka olisi pakotettu pyytämään Venäjältä apua ”terroristien” vastaiseen taisteluun.

Valko-Venäjän johto ei hänen mukaansa enää usko lännen aikovan edistää vallanvaihdosta tai ”värivallankumousta” maassa, mikä käsitys eroaa merkittävästi Kremlin vastaavasta pelosta omassa maassaan. Niin ikään Sivitski pitää kummallisena käsitystä, että Baltian maihin sijoitetut muutama Nato-pataljoona voisi valmistella minkäänlaista sotilaallista aggressiota. Venäjällä tämä on ollut hyvin yleinen peruste sotilasharjoituksille ja voimannäytöille.

Lännen näkökulmasta tilannetta mutkistaa merkittävästi se, että sisäpolitiikassaan Lukashenka on jopa itänaapurin presidentti Vladimir Putinia autoritaarisempi johtaja. Tätä Sivitski ei tietenkään voinut sanoa ääneen, vaan tyytyi toteamaan, että Euroopan unionissa on havaittu Lukashenkan kanssa voitavan neuvotella. Unioni jopa purki demokratiaa vaativien mielenosoitusten tukahduttamisen jäljiltä maalle asetetut pakotteet ilmiselvän reaalipoliittisista syistä.

Ajatuspajajohtajan kuitenkin selkeästi annetaan tuoda länteen sellaisia viestejä, joiden lausumisesta monet muut valkovenäläiset voisivat joutua ongelmiin. Sivitskin voikin nähdä eräänlaisena Max Jakobssonina, jonka viestejä toivotaan kuunneltavan maan kyseenalaisesta johdosta huolimatta. Lukashenkan hallintokin tarvitsee vahvaa länttä voidakseen pelata Kremlin kanssa.

Share This