80 vuotta AOK Norwegenin yhteydenotosta Suomeen

Armee-Oberkommando Norwegen eli Norjan puolustuksesta vastuussa oleva ja Saksan Suomen suunnan sotilasoperaatioita suunnitteleva armeija otti yhteyttä Puolustusvoimiemme ylimpään johtoon 80 vuotta sitten. Taustalla oli se, että tämä “Norjan armeija” oli vastuussa Operaatio Barbarossan pohjoisen siiven operaatioista, tässä vaiheessa operaatioista Renntier (Poro) eli Petsamon haltuunotosta ja Silberfuchs (Hopeakettu) eli hyökkäyksestä kohti Murmanskia, Kantalahtea ja Muurmannin rataa,

Helsinkiin tuli AOK Norwegenin esikuntapäällikkö, eversti Erich Buschenhagen, jonka toimialaan nämä hyökkäyssuunnitelmat kuuluivat. Hän tapasi Helsingissä ainakin kenraalit Aksel Airon ja Erik Heinrichsin sekä eversti Kustaa Tapolan, jonka kanssa hän lähti pitkälle kiertomatkalle itärajan pintaan ja pohjoiseen. Buschenhagen oli sitä harvalukuista joukkoa Saksan sotilasjohdossa, joka oli vihitty Barbarossan salaisuuksiin. Hän oli mm. tavannut Heinrichsin jo tammikuun lopulla 1941 kun tämä kävi Saksan maavoimien esikuntapäällikön kenraalieversti Franz Halderin kanssa Barbarossaan liittyvän keskustelun.

Jutun pääkuva: Buschenhagen kynä kädessä ja hänen esikuntansa upseereita työssään.

Buschenhagen kiersi eversti Tapolan kanssa lähinnä Pohjois-Suomea tullen Tornioon 28.2. ja jatkaen Rovaniemelle ja Petsamoon. Mukanaan Buschenhagenilla oli esikuntansa tiedustelupäällikkö, saksalaisessa systeemissä “Ic” eli kolmas yleisesikuntaupseeri, majuri Christian Müller. Opas, eli eversti Tapola oli tuolloin Päämajan operatiivisen osaston päällikkö eli aivan korkeinta johtoa, jonka aikaa ei turhaan turistioppaana toimimiseen olisi hukattu. Asiat olivatkin tärkeitä, sillä Buschenhagen tutustui kulkuväyliin ja aikanaan toteutuvien operaatioiden alueisiin. Keskustelut olivat saksalaisia upseereita koskevien tiukkojen määräysten mukaan “teoreettisia” eikä suomalaisille tässäkään vaiheessa ilmeisesti paljastettu Barbarossan koko kuvaa. Toki asiaan vihityt korkeimman sotilasjohtomme edustajat ymmärsivät että saksalaiset suunnittelivat tosissaan hyökkäystä itään ja halusivat suomalaiset tähän mukaan. Osloon AOK Norwegenin esikuntaan Buschenhagen palasi 3. maaliskuuta eli käytti Suomeen tutustumiseen noin kaksi viikkoa. Hyökkäyksen suunnitteluun hän varmasti toi lisää tietoa käytyään paikan päällä.

Buschenhagenin vierailusta ja käydyistä keskusteluista on käytettävissä vain vähän täsmällistä tietoa ja vierailun merkitystä on meillä vähätelty. Vähättely alkoi sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä ja on vakavasti otettavaa tutkimuskirjallisuutta lukuun ottamatta jatkunut. Buschenhagen itse katsoi matkansa aikana neuvotelleensa hyökkäyksestä suomalaisten kanssa. Hänen lausuntoaan käytettiinkin sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä todisteena siitä, että Suomi suunnitteli hyökkäystä yhdessä Saksan kanssa ja oli jo hyvin varhain tietoinen Barbarossasta. Lausunto oli kuitenkin annettu sotavankeudessa Neuvostoliitossa ja Buschenhagen kumosi siitä tärkeitä osia aikanaan vapauduttuaan. Lausunto oli hänen mukaansa annettu NKVD:n kidutuksessa ja hänet pakotettiin allekirjoittamaan se.

Buschenhagen tuli olemaan hyvin tärkeä henkilö saksalaisten Suomesta käsin toteuttaman hyökkäyksen kannalta, sillä hän johti 15. kesäkuuta 1941 alkaen Suomessa olevaa AOK Norwegen, Befelsstelle Finnlandia, joka oli Norjan armeijan esikunnasta erotettu osa ja johti Suomessa olevia saksalaisia joukkoja. Tässä tehtävässä Buschenhagen oli olennainen henkilö, koska saksalaisessa järjestelmässä yleensä esikuntapäällikkö on esikunnan tärkeimmät “aivot”, usein tärkeämpi henkilö kuin komentaja. Kesäkuusta 1942 alkaen Buschenhagen komensi kenraalimajurina jalkaväkidivisioonaa, myöhemmin kenraaliluutnanttina ja jalkaväenkenraalina armeijakuntaa, jonka komentajana hän jäi sotavangiksi Romaniassa 1944. Sotavankeudesta hän palasi 1955 ja kuoli 1994. Hänet palkittiin Rautaristin ritariristillä tammenlehvin, eli hänen sotilasuransa eteni kuten kyvykkäälle upseerille käy.

Mitä sitten lopulta helmikuussa 1941 keskusteltiin?  Minun on hiukan vaikea uskoa että korkeat sotaherramme olisivat lämpimikseen “teoreettista” keskustelua Buschenhagenin kanssa käyneet, varsinkaan kun hänen operaatioajatuksensa alkoivat toteutua nelisen kuukautta myöhemmin. Kyllä keskustelujen on täytynyt olla konkreettisia, vaikka sitä en pysty tietenkään todistamaan.

Tähän loppuun sopinee pari yksityiskohtaa valmistautumisen vakavuudesta. Monen suomalaisenkin sotilaspolven tuntemassa Misissä Rovaniemen ja Kemijärven välillä alkoi saksalaisen varastoalueen rakentaminen jo maaliskuun lopulla 1941. Se ei ollut ainoa laatuaan vaan muuallakin ryhdyttiin rakentamaan saksalaisille sekä parantamaan teitä ja siltoja. Päämajan topografinen osasto puolestaan lähetti laajalla jakelulla 5. helmikuuta esikunnille ja joukko-osastoille salaisen kyselyn näiden hallussa mahdollisesti olevista vuoden 1918 jälkeen painetuista Itä-Karjalan sotasaaliskartoista. Vastaukset haluttiin kuukauden sisään. Ihan vaan “teoreettista” mahdollisuutta varten?

Erich Buschenhagen kenraalina, hän sai kenraalimajuriylennyksen elokuussa 1941. Huomaa ensimmäisen luokan Vapaudenristi kaulassa.

Kolme Suomen operaatioiden kannalta tärkeää herraa, vasemmalta Gebirgskorps Norwegenia komentanut kenraali Eduard Dietl, Buschenhagen ja AOK Norwegenin komentaja kenraalieversti Nikolaus von Falkenhorst.

Avainsanat: , ,

Share This