80 vuotta Operaatio Barbarossasta

Tänään tuli täyteen 80 vuotta Operaatio Barbarossan alkamisesta. Noin 3,5 miljoonan miehen ja 3300 panssarivaunun Saksan idänarmeija aloitti jo pitkään suunnitellut hyökkäyksen Neuvostoliittoon noin klo 3 aamuyöstä. Operaatio sinänsä lienee lukijoille melko tuttu, liippasihan se Suomeakin kovasti ja vajaat neljä vuotta myöhemmin Euroopan kartta pantiin uusiksi Saksan antautuessa. Tässä jutussa käsitellään lähinnä ennen hyökkäystä Suomessa tapahtunutta.

Liikekannallepano oli aloitettu meillä osittain jo 10. kesäkuuta 1941 ja varsinainen ensimmäinen suuren liikekannallepanon päivä oli 18. kesäkuuta. Barbarossan alkaessa Suomen asevoimat olivat hyvässä valmiudessa, tätä ja niiden ryhmitystä lienee syytä käsitellä erikseen.

Saksan kanssa yhteistyö alkoi jo loppukesästä 1940 suuren asekaupan merkeissä ja sitä seurasi kauttakulkusopimus, joka toi saksalaisia joukkoja maahan. Tammikuussa samana vuonna tuli alustava tieto Saksan mahdollisesta idän hyökkäyksestä ja vuoden 1941 alusta alkaen kummankin maan soitlasjohdon kärki oli toistuvasti kosketuksista sillä seurauksella että kesäkuun tapahtumat, mm. liikekannallepano sopi saksalaisten suunnitelmiin. Myös poliittinen johto presidentti Rytin ja marsalkka Mannerheimin johdolla oli hyväksynyt toimenpiteet, mutta minkäänlaiseen sotilasliittoon tai vastaavaan ei meillä tuossa vaiheessa tai myöhemminkään menty.

Saksalaisten valmistelut Suomessa olivat alkaneen jo kuukausia ennen Barbarossaan. Maaliskuusta alkaen oli mm. rakennettu varikkoalueita Rovaniemen ja Kemijärven väliin saksalaisten huoltoa varten. Teitä ja siltoja oli vahvistettu ja tiedustelua tehtiin. Yhteystyöstä neuvottelu siirtyi vähin erin yhä alemmille sotilastahoille.

Konkreettiset toimet alkoivat saksalaisten suurilla joukkojenkuljetuksilla Suomeen. Pohjois-Norjasta siirtyi 7. kesäkuuta alkaen Petsamon suuntaan General der Gebirgstruppen Eduard Dietlin komentama Gebirgskorps Norwegen, vuoristoarmeijakunta, jossa oli armeijakuntajoukkojen lisäksi kaksi vuoristodivisioonaa ja jonka kokonaisvahvuus oli noin 27.500 miestä. Armeijakunnan tehtävä oli edetä Murmanskiin.

Sallan korkeudelle siirrettiin Saksasta meritse 169. Infanterie-Division, jalkaväkidivisioona ja Pohjois-Norjasta maitse SS-Kampfgruppe Nord, jossa oli lähinnä jalkaväkeä. Jälkimmäinen sai laivakuljetuksena Saksasta tykistöä, ilmatorjuntaa, pioneereja, viestimiehiä ja muita aselajijoukkoja ja siitä muodostettiin sen keskittämisalueella Ranualla moottoroitu jalkaväkidivisioona. Divisioonat muodostivat yhdessä General der Kavallerie Hans Feigen johtaman XXXVI armeijakunnan, jonka tehtävä oli hyökätä itään Sallan kohdalta. Armeijakuntajoukot kuljetettiin Oslosta meritse, armeijakunnan vahvuus oli noin 40.600 miestä.

Nämä kaksi saksalaista armeijakuntaa ja niistä Kiestingin tasolla oleva ja saksalaisille jo 15. kesäkuuta alistettu kenraalimajuri Hjalmar Siilavuon johtama suomalainen III armeijakunta muodostivat saksalaisen armeijan, hieman monimutkaiselta nimeltään Armee-Oberkommando Norwegen, Befehlsstelle Finnland, jota johti Generaloberst Nikolaus von Falkenhorst. Tämä saksalasiarmeija oli siis osana Barbarossaa hyökkäämässä itään, minkä Suomen johto toki tiesi vaikka ei tiennyt tarkkaa ajankohtaa. Idea oli, että sekä saksalaisten Suomessa olevat voimat että Suomen armeija hyökkäävät kun Barbarossa on edennyt Baltiassa riittävän pitkälle eli Väinäjoelle. Tämä oli ajoitettu kesä-heinäkuun vaihteeseen. Huomionarvoista on, että tätä saksalaisarmeijaa käski Oberkommando der Wehrmacht, Saksan asevoimien pääesikunta, ei esimerkiksi Mannerheim, vaikka joukot olivat Suomen alueella. Kirjoittajaa mietityttää se, kuviteltiinko Suomen johdon piirissä että sotaan joutuminen olisi jotenkin vältettävissä.

Saksan maavoimat olivat siis vahvasti läsnä, mutta eivät saksan merivoimat eli Kriegsmarine eivätkä ilmavoimat eli Luftwaffekaan poissa olleet, vaikka jälkimmäisen erittäin selvä painopiste oli Barbarossan hyökkäyksen tukeminen pitkällä itärintamalla Suomenlahdesta etelään.

Kriegsmarine siirsi Suomeen parinsadan miehen viestikomppanian, joka varmisti yhteydet Saksaan ja Itämerellä toimiviin merivoimien aluksiin asettumalla Turkuun ja Westendiin Helsingin liepeille. Komppania saapui Turkuun hyvissä ajoin eli 9. kesäkuuta.

Turun lähelle Pensariin saapui 18. kesäkuuta 2. Schnellboot-Flotille, moottoritorpedovenelaivue ja Suomenlinnaan  3. Schnellboot-Flotille, kumpikin kuudella suurella moottoritorpedoveneellä ja huoltoaluksella. Näitä oli tarkoitus käyttää yhdessä miinanraivaajien kanssa Suomenlahden poikki rakennettaviin miinasulkuihin. Miinanraivaajia saapui 5. Räumbootflotillen muodossa, kymmenen raivaajaa joista viisi sijoittui 17. kesäkuuta Turkuun ja viisi Helsinkiin. Muistakin laivoista on viitteitä, muta lähteenä on käytettävä saksalaisia asiakirjoja, mm. suomalaiset sotapäiväkirjat ovat melko tyhjiä. Laivojen huoltamiseen, miinojen kuljettamiseen jne. Suomen vesille lähetettiin tankkereita ja rahtialuksia, kaikkiaan Barbarossaan valmistautuminen toi vesillemme nelisenkymmentä saksalaisalusta, joiden olemassaolo pyrittiin monin keinoin salaamaan. Oma lukunsa on tietysti Pohjanlahden satamiin saksalaisjoukkoja kuljettaneet rahtilaivat, joiden luvuksi on mainittu yli 70. Liikennettä siis oli.

Saksalaisia laivastovoimia johtamaan siirrettiin nimellä Führer der Torpedoboote tunnettu Kapitän zur See, kommodori Hans von Bütowin johtama operatiivinen esikunta Westendiin Helsingin lähelle Suomen merivoimien esikunnan tuntumaan.

Luftwaffe tunsi kiinnostusta Suomen lentokenttiin ja sen edustajia tuli maahan hyvissä ajoin ennen Barbarossaa. Petsamon, Rovaniemen ja Kemijärven kentät saivat ensimmäiset saksalaiskoneet vieraakseen 17. kesäkuuta alkaen. Kyseessä olivat lähi- ja kaukotiedustelukoneet, joiden toimintaa suomalaiset kuitenkin estivät. Etelämmäksi Tikkakoskelle ja Uttiin saapui myös saksalaiskoneita ja Malmin kenttä luovutettiin saksalaisille 19. kesäkuuta.

Tässä jutussa on käsitelty saksalaisten läsnäoloa Suomessa Operaatio Barbarossan alkaessa 22. kesäkuuta 1941 vain pääpirteissään. Erittäin hyvä esitys aihepiiristä on Mauno Jokipiin 1987 julkaistu massiivinen teos Jatkosodan synty, Tutkimuksia Saksan ja Suomen sotilaallisesta yhteistyöstä 1940-41.

Saksalainen Schnellboot, joka oli noin 33 metriä pitkä ja kulki parhaimmillaan 36 solmua, pääaseistuksena oli kaksi torpedoa. Näitä tuli kesäkuussa Suomen vesille kaksi laivuetta.

Miinalaiva Königin Luise silloin kun se vielä oli kylpylälaiva. Suomeen se tuli kesäkuussa 1941 harmaana ja kannet täynnä miinoja.

Saksalaisia lentäjiä Malmilla 25. kesäkuuta eli päivänä jolloin Suomen eduskunta totesi maan olevan sodassa. Taustalla Junkers Ju-88 -syöksypommittaja. SA-Kuva.

Saksalaisia SS-miehiä 75 mm jalkaväkitykkinsä kanssa elokuussa 1941. Kovin heikosti koulutettu ja epähomogeeninen SS-Division Nord pärjäsi hyvin huonosti vuoden 1941 hyökkäyssodassa. Sen jalkaväki oli alun perin SS-Totenkopf-Standarteja, jotka oli koulutettu pikemminkin poliisijoukoiksi kuin normaaliksi jalkaväeksi. SA-Kuva.

 

Avainsanat: ,

Share This