Aukko umpeen?

Lopulta korkeatorjuntakykyisen ohjuskaluston hankinnan lopputulos riippuu monesta tekijästä: mitä on pyydetty, mitä meille tarjotaan ja paljonko rahaa on käytettävissä. Suorituskyvyn paraneminen on aina hyvä asia. Mutta riittääkö se?

Ilmapuolustuksen asiantuntijoille on selvää, ettei Suomen jokaista kaupunkia tai muuta kohdetta kyetä suojaamaan ilma- ja ohjushyökkäyksiä vastaan – siihen ei ole koskaan ennenkään pystytty. Ilman suorituskykyistä ilmatorjunta-aseistusta mitään kohdetta ei voida suojata. Tärkeimpiä kohteita, kuten ilmapuolustuksen tukikohtia ja johtamisjärjestelmää, tulisi kuitenkin kyetä puolustamaan. Jos siihen ei kyetä, ovat muutkin hankinnat helposti lamautettavina arvottomia.

Turkki on ostanut venäläisen S-400-ohjusjärjestelmän.



Hävittäjähankinnan yhteydessä on mainostettu, että ilmapuolustus on hyvässä kunnossa, mutta samalla ei ole havaittu – tai ainakaan muistettu kertoa – että pääosa kohteiden suojaamisessa tarvittavasta ilmatorjuntakalustosta on vanhaa ja pitäisi uusia lähivuosina.

Kaluston uusinta-arvo on suuri, rahaa tarvitaan paljon. Ilmatorjunnalla on paljon yli-ikäistä sotakalustoa, kuten 23 mm:n tykit (m/1961), 35 mm:n tykit (m/1958-88), tutka- ja johtokeskuskalusto (m/87, m/90), sekä Marksman-ilmatorjuntapanssarivaunut (m/90). Myös ITO 90 -järjestelmä (Crotale NG) vanhenee 2020-luvulla, sehän on jo nyt ylittänyt tavanomaisen käyttöiän, joten kohteiden suojaamiseen tarvitaan muutenkin lisää resursseja.

Kun samaan aikaan koko ilmatorjuntakalusto, myös matala- ja lähitorjunta, kuten kevyt ammusilmatorjuntakalusto ja olkapääohjukset, on vanhenemassa, on meillä tiedossa isoja ongelmia koko ilmapuolustuksessa. Tähän ei taida enää miljardi euroa riittää. Sitä paitsi millä korvataan vanhentuvaa ammusilmatorjuntaa ja Stinger-olkapääohjuksia, kun tarjontaakaan ei oikein ole lännessä eikä idästä voi ostaa?

Suomen Sotilaan edellisessä numerossa päätoimittaja kuvaili Armenian ja Azerbaidžanin välistä robottisotaa. Kuten itse olen jo vuosia kirjoittanut, oli sodan keskeisin opetus se, että miehittämätön ilmauhka ja ohjukset näyttelevät yhä tärkeämpää roolia. Mikään uutinenhan se siis ei ole. Armenialta puuttui korkeatorjuntakykyä sotatoimialueella. Venäjä ei halunnut sitä käytettävän kiistanalaisessa Vuoristo-Karabahissa, ja osa ilmatorjunnasta lamautettiin.

Kävisikö meillekin kuin Armenialle? Pystymmekö enää sulkemaan aukkoa? Ja jos emme, kykeneekö Suomi enää itsenäisen uskottava puolustuskyvyn ylläpitoon vai pitääkö etsiä muita ratkaisuja?

 


 

 

Lue koko artikkeli ja paljon muuta Suomen Sotilaan satasivuisesta lukupaketista 1/2021.

Lehti on myynnissä hyvinvarustetuissa lehtipisteissä 6.4. saakka. Katso lähin Suomen Sotilasta myyvä lehtipiste karttapalvelusta: www.lehtipiste.fi/880807.html

Tilaa Suomen Sotilas -lehti kotiisi: www.suomensotilas.fi/tilaa

 

Avainsanat: ,

Share This