Britannia, maailmanvallasta murenevaksi pikkuvaltioksi

Yhdistyneen kuningaskunnan lopullinen ero EU:sta siirtymävaiheen päätyttyä tapahtui 31.12. 2020 klo 23 paikallista aikaa. Skotlannin itsenäistymisaikeet ovat olleet esillä vuosia jo ennen Brexit-päätöstä, mutta nyt lopullinen Brexit aloitti maan jakautumisen Pohjois-Irlannissa ja Gibraltarilla. Mihin tämä voi johtaa lähivuosina?

Jutun pääkuva: Brexit on hirvitys – mielenosoittajien lavarakennelma Manchesterissä vuonna 2017. Kuva: Robert Mandel, CC-lisenssillä.

Skotlanti äänesti itsenäistymisestä syyskuussa 2014. Silloin enemmistö, 55%, skotlantilaisista äänesti Britanniassa säilymisen puolesta. Brexit-äänestyksessä kesäkuussa 2016 62% skoteista äänesti EU:ssa pysymisen puolesta. Myös enemmistö Pohjois-Irlannin asukkaista, 56%, kannatti EU:ssa pysymistä. Gibraltarin asukkaista 96% kannatti EU:ssa jatkamista. Brexit-äänestyksen ratkaisi erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan suurin kansallisuus, englantilaiset, joista yli 53% kannatti eroa EU:sta. Useissa yhteyksiä koko Brexit-päätöstä on kuvattu nimenomaan englantilaisen nationalismin tulokseksi.

Pohjois-Irlanti, Skotlanti ja Suur-Lontoon alue (keltaisella) äänestivät Euroopan Unionin jäsenyyden säilyttämisen puolesta Brexit-kansanäänestyksessä 2016

Skotlannin pääministeri (virallisesti First Minister) Nicola Sturgeon on useaan kertaan toistanut viestin Skotlannin halusta itsenäistyä ja palata Euroopan Unioniin. Skotlannissa on parlamenttivaalit toukokuussa tänä vuonna. Tällä hetkellä Sturgeonin Skotlannin kansallispuolue (SNP) on neljän paikan päästä enemmistöstä Skotlannin parlamentissa. Ennusteiden valossa on täysin mahdollista, että SNP voisi saavuttaa toukokuussa parlamentin enemmistön.

Jos SNP saa enemmistön, se mitä todennäköisemmin lähtee ajamaan uutta kansanäänestystä itsenäisyydestä. Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Boris Johnson on tähän asti torjunut ajatukset uudesta kansanäänestyksestä. Hänen pääargumenttinsa on se, että kansanäänestys on sopiva tapa tehdä päätöksiä vain kerran sukupolvessa. Joka tapauksessa tilanne tulisi johtamaan poliittisesti vaikeaan asetelmaan. Joulukuisten mielipidetutkimusten mukaan 58% skoteista tukisi nyt itsenäistymistä.

Toinen keskustelu on sitten se ottaisiko EU Skotlannin jäseneksi. Etenkin Espanjan on arveltu vastustavan tätä, koska se voisi tukea Katalonian haluja itsenäistyä ja tulla myös itsenäisenä EU:n jäseneksi. Samaan aikaan on vaikea uskoa käytännössä, etteikö Skotlannin jäsenyydelle löytyisi joku ratkaisu. Onhan tilanne nyt myös erilainen EU:n kannalta, Skotlanti itsenäistyisi valtiosta, joka ei ole EU:n jäsenvaltio. Etenkin englantilaiset ovat myös ruokkineet ajatuksia, ettei Skotlanti olisi elinkelpoinen itsenäisenä valtiona. Mutta jos esimerkiksi Baltian maat ovat selvinneet Neuvostoliiton jäljiltä itsenäisenä, on vaikea nähdä, miten Skotlanti olisi elinkelvoton.

Itse asiassa Yhdistyneen kuningaskunnan mureneminen alkoi vuoden 2020 lopussa. Pohjois-Irlanti säilyy osana EU:n sisämarkkinaa tavaroiden osalta. Myös EU:n tuomioistuin on toimivaltainen Pohjois-Irlannissa. Raja Irlannin tasavallan ja pohjoisosan välillä pysyy avoimena, mutta Irlanninmerelle tulee raja Iso-Britannian saaren ja Pohjois-Irlannin väliin. Se tarkoittaa byrokratiaa esimerkiksi tavara- ja henkilöliikenteessä. Tämä on ollut pettymys unionisteille, jotka ovat jopa nähneet, etta Johnson ja englantilaiset pettivät heidät. Pohjois-Irlannin asukkailla on myös oikeus hakea Irlannin tasavallan kansalaisuutta, joten tämä jättää heille mahdollisuuden myös henkilökohtaisella tasolla pysyä EU:ssa.

Vastavalittu pääministeri Boris Johnson tapasi Skotlannin ensimmäisen ministerin Nicola Sturgeonin kesäkuussa 2019 Skotlannissa, Kuva: 10 Downing Street

Pohjois-Irlannissa kasvaa myös kannatus liittyä Irlannin tasavaltaan. Kannatus ei ole enää yhtä jakaantunutta uskontokunnittain kuin alueella perinteisesti, ja siihen käytännön syy on Irlannin tasavallan vaurastuminen, ja se miten Pohjois-Irlannin rooli taloudellisesti voisi olla merkittävämpi osana tasavaltaa kuin Britannian takamaana. Samaan aikaan pinnan alla kytee edelleen vanhat haavat (Suomen Sotilaassa oli viime keväänä raporttini Belfastista: Belfast – sodan ja rauhan kulissit). Skotlannin itsenäistymiseen liittyy vielä monta kysymysmerkkiä, mutta Pohjois-Irlanti on jo ottanut askeleen irti Britanniasta, sen erottaa nyt tulliraja. Tämä tilanne tulee muuttamaan alueen asemaa tavalla tai toisella.

Ehkä Brexit-prosessin yksi yllättävin uutinen tuli joulukuun viimeisenä päivänä, kun Britannian, Espanjan ja EU:n kerrottiin päässeen sopimukseen, että Gibraltar tulee osaksi Schengen-aluetta. Tämä tarkoittaa vapaata liikkuvuutta Espanjan ja Gibraltarin välillä, mutta Britannian ja Gibraltarin välillä tulee olemaan passintarkastukset. Se myös tarkoittaa sitä, että Gibraltar tulee noudattamaan muitakin EU:n sääntöjä. Tämä on varsin merkittävä askel, kun Gibraltarin asema ja liikennne Espanjan rajalla ovat olleet pitkään Britannian ja Espanjan suhteita hiertänyt tilanne. Tämä voi olla ensimmäinen askel kohti alueen muutenkin suurempaa itsenäisyyttä. Joka tapauksessa Gibraltar on myös ottanut askeleen irti Britanniasta.

Gibraltarin ja Espanjan välillä on toistaiseksi ollut tiukat rajamuodollisuudet, sillä Gibraltar ei kuulu EU:n tulliunioniin, arvonlisäveroalueeseen eikä Schengen-alueeseen. Kuva: Paul, CC-lisenssillä.

Sata vuotta sitten ja vielä toisen maailmansodan jälkeen Iso-Britannia oli maailmanvalta siirtomaineen. Sen mahdin mureneminen on jatkunut vuosikymmeniä ja nyt se on saavuttanut omat kotisaaret. Brexit-prosessi on kiihdyttänyt tätä murenemista, etenkin kun eriävän äänestystuloksen lisäksi Walesissa, Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa on nähty, ettei Britannian Brexit-neuvottelijat ja Westminsterin parlamentti juurikaan ole olleet kiinnostuneita niiden tilanteesta. Onkin arvioitu, että tämän jälkeen nykyisen tilanteen jatkuminen, status quo, ei ole enää mahdollinen.

Edessä on todennäköisesti joku kolmesta vaihtoehdosta:

1. Skotlanti, Pohjois-Irlanti ja Gibraltar irtaantuvat Yhdistyneestä kuningaskunnasta tavalla tai toisella,

2. Valtion koossapitämiseksi on kaksi mahdollista reittiä:

a. Alueille luvataan suurempi itsemääräämisoikeus,

b. Valtioliitolle luodaan kokonaan uusi liittovaltiorakenne.

Mikään näistä vaihtoehdoista ei ole helppo. On myös vaikea sanoa, millainen itsehallinto olisi alueille riittävä, haluaisivatko ne olla esimerkiksi mukana EU:n sisämarkkinassa. Brexit ja Boris Johnson ovat panneet liikkeelle kehityksen, jonka lopputulosta ei ole helppo arvioida. Lisäksi kun Johnson muutenkin tuntuu hoitavan päätöksiä päivä kerrallaan miettimättä liikaa pitkän aikavälin seuraamuksia, lopputulosta on vielä vaikeampi arvata.

Avainsanat: , , ,

Share This