Droonit kuriin automaattikanuunalla

Miehittämättömät lentolaitteet (UAV) ovat olleet osa sodankäyntiä jo pitkään. Ryan Firebee -lennokki suoritti ensilentonsa vuonna 1951 ja oli yksiä ensimmäisiä suihkumoottoridrooneja maailmassa. Nykyisin ennen kaikkea pienten miehittämättömien lentolaitteiden sotilaallisessa käytössä nähdään potentiaalia. Nämä voivat olla yksinkertaisimmillaan hyötykuormalla varustettuja kaupan hyllyltä saatavia drooneja tai tarkoitusta varten kehitettyjä erikokoisia miehittämättömiä lentolaitteita. Kamikaze-lentolaitteet, eli englanninkieliseltä nimeltään loitering munitions (“norkoilevat ampumatarvikkeet”), ovat saaneet viime vuosina paljon huomiota israelilaisten käyttämänä. On päätä huimaavaa, miten paljon näihin suhteellisen pieniin kamikaze-lentolaitteisiin saadaan pakattua suorituskykyä – kantamaa, sensoreita ja asekuormaa. Voidaan puhua ilmiöstä, josta alkaa muodostumaan todellinen riesa massamaisesti käytettynä esimerkiksi panssaroiduille ajoneuvoille ja ilmantorjuntajärjestelmille.

Jutun pääkuva: Israel Aerospace Industriesin Harop loitering munition -drooni. Kuva Julian Herzog, cc-lisenssillä

Ohjusten ja kamikaze-lentolaitteiden/-lennokkien välille voi olla hankalaa tehdä pesäeroa jos uppoudumme tietosanakirjatyyppisten eksaktien määritelmien viidakkoon. Molemmat lentävät, molemmat sisältävät yleensä taistelulatauksen ja molempien tarkoituksena on iskeytyä maaliin tai räjähtää tarpeeksi lähellä. Loppujen lopuksi kaikki kumminkin tietävät mistä puhutaan.

Teledyne Ryan Firebee -drooni museoituna. Kuva: wikimedia

Ohjukset ovat aktiivisella tai passiivisella hakupäällä varustettuja ohjautuvia raketteja. Niillä on tietty reititysmenetelmä, jonka avulla maali tavoitetaan, esimerkiksi kulmanopeusreititys ilmataisteluohjuksilla. Kun ohjuksen ja maalin välinen nopeussuhde pysyy yli yhden, maali tavoitetaan enemmin tai myöhemmin. Kamikaze-lentolaitteet ovat vapaasti ilmaistuna ilmassa lentäviä taistelulatauksia, ”Loitering Munitions”, kuten virallinen nimi menee. Ne lentävät tietyllä alueella mahdollisesti jopa useita tunteja etsien sensoreillaan maaleja ja havainnon tehtyään iskeytyvät niihin.

Nykyaikaisessa droonissa voi olla hyvin vähän metallisia materiaaleja ja siksi niiden tutkapoikkipinta-ala muodostuu todella pieneksi. Niiden havaintoetäisyydet tutkilla voivat usein jäädä todella lyhyiksi. Siksi ilmantorjuntajärjestelmien kehittyneistä optronisista sensoreista on hyötyä.

Nykyaikaiset kohdeilmantorjuntajärjestelmät voivat toimia jopa pieniä drooneja vastaan, mutta onko järkeä tuhlata kymmenen- tai satakertaisesti kalliimpi ohjus ampumaan alas muutaman tuhannen euron pikku drooni. Lisäksi suurin osa näiden järjestelmien ohjuksista on liian isoja, jotta niitä saataisiin tarvittava määrä lavettia kohden pysäyttämään saturaatioon perustuva kymmenien droonien hyökkäys. Venäläisillä on tulossa pian lääke tähänkin ongelmaan: halvat pienoisohjukset Tor-M2 -kohdeilmantorjuntajärjestelmään. Nykyisin järjestelmässä on laukaisuvalmiina 16 kappaletta 9M338-ohjusta.

Eri kaliiperisia Bushmaster-automaattikanuunoita näytillä. Alimpana on 50 millimetrin XM913-automaattikanuuna ja sen edessä näkyy mm. aseeseen sopiva alikaliiperilaukaus, jossa kuormana on nuoliammus. Lähde: Defence-Blog.com

Ohjukset eivät ole tietenkään ainoa aktiivinen keino vaikuttaa drooneihin. Arvatenkin projektiili-ilmantorjunnalla on mahdollista päästä kustannustehokkaaseen torjuntaan. Sekä Yhdysvalloista, että Venäjältä löytyy molemmilta tehokas ja juuri oikean kokoinen automaattikanuuna tulenjohtojärjestelmineen pieniä ja vaikeasti havaittavia drooneja vastaan.

Elektronisen sodankäynnin (ELSO) osuutta ei tule missään nimessä ohittaa droonien torjuntamenetelmänä. Elektronisella häirinnällä voidaan mm. vaikuttaa droonien ohjaus- ja navigointisignaaleihin ja pakottaa ne laskeutuman tai palaamaan takaisin. Kattavia anti-droonijärjestelmiä on käytössä siviilipuolellakin mm. kansainvälisillä lentoasemilla, jotka voivat joutua drooneilla suoritettavan ilkivallan kohteiksi.

Vaikutusta automaattikanuunoilla

Yhdysvalloissa Northrop Grumman jatkaa kehitystyötä 50 millimetrin kaliiperin XM913-automaattikanuunalla. Tämän aseen on tarkoitus olla uuden Next Generation Combat Vehicle (NGCV) pääase, jolla vihdoin ja viimein korvataan 25 millimetrin automaattikanuunoilla varustetut Bradley-rynnäkköpanssarivaunut. Nämä vaunut ja niiden korvaaminen on ollut kuuma keskustelun aihe Yhdysvaltain maavoimissa jo muutaman vuosikymmenen ajan. Toki NGCV-panssarin kehitys vie aikansa ja siksi Bradleyt modernisoidaan vielä kerran uuteen M2A4-standardiin.

Kuvassa mahdollinen tornikonfiguraatio Bradley-rynnäkköpanssarivaunun korvaajalle. Torniin on asennettuna tulivoimainen Northrop Grummanin 50 millimetrin XM913-automaattikanuuna. Lähde: YouTube kuvakaappaus

Yhdysvaltain maavoimat testaavat XM913-automaattikanuunaa maamaalien tuhoamisen lisäksi C-RAM (Counter – Rocket, Artillery & Mortar) ja C-UAV (Counter – Unmanned Aerial Vehicle) käyttötarkoituksissa. Toisin sanoen 50 millimetrin automaattikanuunalla ammutaan yksittäisiä kranaatinheittimen ja tykistön kranaatteja, raketinheittimien ampumia raketteja ja drooneja. Tämä kaliiperi mahdollistaa hyvän tulinopeuden ja kantaman yhdistelmän. Myös ampumatarvikkeisiin saadaan mahdutettua älyä ja erilaisia taistelulatauksia aikaisempaa paremmin.

Yhdysvalloissa on testattu XM913-automaattikanuunan ja interferometrisen tutkan kombinaatiota kaukaisten liikkuvien maalien tuhoamisessa. Myös kurssia korjaavia 50 millimetrin ampumatarvikkeita on testailtu jo vuosia sitten.

Venäjälläkään ei ole nukuttu projektiili-ilmantorjunnan suhteen. Venäläisten vastaus droonien ja raskaasti panssaroitujen taisteluhelikopterien torjuntaan on heidän vanha ja luotettava 57 millimetrin kaliiperi. Se sopii erinomaisesti myös raskaiden rynnäkköpanssarivaunujen tuhoamiseen. BMP-3 ja T-15 Armata -rynnäkköpanssarivaunujen laveteilla on nähty asennettuna 57 millimetrin AU-220M-automaattikanuuna. Tarkempi tyyppimerkintä BMP-3-rynnäkkövaunun lavetille asennetulle 57 millimetrin asejärjestelmälle on 2S38 Derivatsiya PVO. Tämä järjestelmä on kehityksen loppumetreillä ja pian valmis palveluskäyttöön.

Venäläinen 2S38 Derivatsiya PVO. Tässä asejärjestelmässä on BMP-3-rynnäkköpanssarivaunu lavetille asennettuna 57 millimetrin AU-220M-automaattikanuuna. Lähde: Reddit.com

2S38 Derivatsiya voi olla mahdollinen 2S6 Tunguska -hybridi-ilmantorjuntajärjestelmän korvaaja. Derivatsiyan tulenjohto ei näytä perustuvan tutkaan ilmeisesti pienien komposiittidroonien vaikean tutkahavaittavuuden vuoksi, vaan kehittyneisiin optronisiin sensoreihin, kuten lämpökameroihin. Optroniseen tulenjohtoon voi olla jokin muukin syy. Lopuksi voidaan todeta, että 57 millimetrin kaliiperia voidaan tietenkin käyttää samoihin antiprojektiili käyttötarkoituksiin, kuten 50 millimetristä yhdysvaltalaista vastinettaan.

Lisää erityyppisistä anti-drone ratkaisuista voit lukea Suomen Sotilaan tulevissa numeroissa. Siispä jää kuulolle!

Tilaa Suomen Sotilas -lehti suoraan kotiisi: www.suomensotilas.fi/tilaa

Avainsanat: , , ,

Share This