Haasteita itärajan tuntumassa

Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämiehen tuore elämäkerrallinen teos Väistämättä (Otava 2021) on tärkeää luettavaa Suomen turvallisuusympäristöä koskeneen analyysin virheistä, läntisistä yhteistyöratkaisuista sekä puolustuskysymysten parissa harjoitusta ristivedosta kiinnostuneille.

Kirjoittaja antaa ymmärtää ja ymmärtää antaa ymmärtäväiselle lukijalle paljon. Veljensä Kari Häkämiehen dekkareita muistuttavalla, itäsuomalaista hersyvyyttä ja merimiehen lakonisuutta yhdistelevällä kotkalaishuumorilla ryyditettynä entinen puolustusministeri paljastaa yhtä sun toista niistä verkostoista, joiden jäseniä tiedustelukielellä kutsuttaisiin Venäjän vaikuttaja-agenteiksi. Omat johtopäätöksensä teoksesta ehti jo vetää Ruotuväki -lehdessä samaan aikaan Häkämiehen kanssa palvellut toimittaja Timo Haapala.

Afganistan oli puolustusministeri Häkämiehen työprioriteettien kärjessä. NICKLAS GUSTAFSSON / FÖRSVARSMAKTEN

Kirjassa käydään runsaasti läpi ministerin mietteitä Afganistanin operaatiosta, Nato-yhteistyöstä, presidentti Tarja Halosen allergiasta sotilastaustaisia virkamiehiä kohtaan (hehän olisivat todennäköisesti siviilejä länsisuuntautuneempia!) sekä monesta muustakin asiasta.

Kuuluisasta “Venäjä, Venäjä, Venäjä” -puheestakin paljastetaan hiukan taustoja. Puolustusministeriössä korkeana virkamiehenä ja sittemmin Kabulissa suurlähettiläänä toimineen Pauli Järvenpään valmisteleman luonnoksen kirjoittaja kertoo revisioineensa automatkalla Kuhmosta etelään. Yhteiskunnallisen uransa huipulla samoihin aikoihin olleen taustavaikuttaja Jarmo Korhosen lapsuusmaisemia Uimaharjussa katsellessaan Häkämies päätti lieventää alkujaan “uhaksi” nimetyn Venäjän “haasteeksi”.

Kirjoittaja toteaa esipuheen alussa, ettei tarvetta selittelyyn ole, sillä myöhemmin tapahtuneet seikat ovat osoittaneet esimerkiksi Venäjä -puheessa mainitut uhkakuvat todeksi.

Venäläisten epäilyttäviin kiinteistökauppoihin muuten kiinnitti huomiota Häkämiehen “ulko- ja turvallisuuspolitiikan vuodeosastolle” sijoittama Erkki Laatikainen jo vuonna 2011. Sen sijaan Häkämiehen toimittaja Tuula Malin muistelee vielä Washingtonin puheensa jälkeen kuitanneen turvallisuushuolet toteamalla, että kauppa se kannattaa. Eiväthän elämäkerrat koskaan ole täysin tasapainoisia kuvauksia asioista, minkä kirjoittaja itsekin kernaasti myöntää.

Kirjoittajan kyky siirtyä luontevasti Jari Aarniosta ja poliisin tutkintametodeista ranskalaissotilaiden juomatottumuksiin tai Nato-kokousten käytäville – jonne suomalaiset on salista komennettu jäähylle – herättää lukijassa suoranaista ihailua ja tekee kirjallisesta kokemuksesta hykerryttävän.

Teoksen parasta antia ovatkin todellisuuden kiteyttävät anekdootit, kuten venäläisoligarkkien bisneksissä kunnostautuneen Harry “Hjallis” Harkimon esittämään haistatteluun päättynyt puhelu puolustusministeriöön. Häkämies kuvaa toivotuksen tyyliä kuitenkin “rakastettavaksi”. Ehkä se olikin vain haaste.

Häkämies, Jyri
Väistämättä
Otava 2021
304 sivua
ISBN 9789511404828

Share This