Karjalan Armeijan hyökkäyksestä 80 vuotta

Karjalan Armeija hyökkäsi yli itärajan 80 vuotta sitten 10. heinäkuuta 1941 klo 15. Laatokan pohjoispuolinen hyökkäys suuntautui itse asiassa kaakkoon ja suuressa kuvassa se oli saksalaisten jo keväällä haluama suunta. Myös hyökkäyksen ajankohta oli saksalaisten haluama, ts. tapahtui kun he olivat saavuttaneen Väinäjoen ( Daugavan ) Latviassa. Äärimmäisenä tavoitteena oli “kädenlyönti Syvärillä” eli suomalaiset ja Leningradin eteläpuolelta edenneet saksalaiset olisivat kohdanneen ao. virralla.

Karjalan Armeija oli muodostettu ylipäällikön eli marsalkka Mannerheimin 29. kesäkuuta 1941 antamalla käskyllä, jossa sen tavoitteeksi annettiin “lyödä vastassa oleva vihollinen sekä saavuttaa Syväri ja Äänisjärvi”. Seuraavana päivänä hän antoi varsinaisen hyökkäyskäskyn, jonka mukaan tuli lyödä ja erottaa toisistaan Laatokan luoteis- ja koillisrannalla sekä Jänisjärven ympärillä oleva vihollinen ja kehittää hyökkäysoperaatioita edelleen Laatokan koillispuolitse Aunuksen-Lotinanpellon suuntaan,

Karjalan Armeijan komentajaksi Mannerheim käski yleisesikunnan päällikön kenraaliluutnantti Erik Heinrichsin ja esikuntapäälliköksi Päämajan operatiivisen osaston päällikön everstii Kustaa Tapolan. Esikunta muodostettiin rauhanaikaisesta Rajavartiostojen esikunnasta ja se sijoittui Niittylahden kansanopistolle Pyhäjärven itärannalle.

Armeijaan kuului kaksi armeijakuntaa, armeijan ryhmityksen keskellä oleva kenraalimajuri Paavo Talvelan komentama VI AK ja oikealla siivellä oleva kenraalimajuri Woldemar Hägglundin komentama VII AK sekä vasemmalla siivellä oleva eversti Väinö Oinosen komentama Ryhmä Oinonen. Talvelan armeijakuntaan kuului kaksi jalkaväkidivisioonaa, 5, D ja 11. D sekä 1, Jääkäriprikaati, Hägglundin armeijakuntaan samoin kaksi jalkaväkidivisioonaa, 7. D ja 19. D. Ryhmä Oinoseen kuului Ratsuväkiprikaati , 2. Jääkäriprikaati ja Sissipataljoona 1. Armeijan reservinä oli 1. Divisioona ja sen taakse oli siirtymässä ylipäällikön reservinä vajaa saksalainen 163. Divisioona.

Armeija oli suurin koskaan koottu suomalainen hyökkäysjoukko ja sen operaatioiden laajuus oli myös jotain ennenäkemätöntä, josta kellään sen johtajista ei ollut aikaisempaa kokemusta. Valtaosa maavoimistamme, joihin kuului mm. kuusitoista jalkaväkidivisioonaa oli kuitenkin muualla. Karjalan Kannaksella oli kaksi armeijakuntaa, joihin kuului seitsemän jalkaväkidivisioonaa. Kannaksen joukot olivat suoraan Päämajan johdossa. Saksalaisille oli alistettu kaksi jalkaväkidivisioonaa ja Hangon rintama sitoi yhden.

Jutun pääkuva: Karjalan Armeijan johto, kenraaliluutanantti heinrichs ja eversti Tapola. SA-Kuva.

Karjalan Armeijaa oli vastassa kenraaliluutnantti Filipp Gorelenkon komentaman Puna-armeijan 7. armeijan kaksi jalkaväkidivisioonaa ja rajavartiojoukkoja. Voimasuhteet olivat siis suomalaisille edulliset, mutta maasto hankalaa ja hyviä mahdollisuuksia viivyttäjälle tarjoava.

Hyökkäyksen yleisajatus selviää oheisesta kartasta, taistelut olivat sen verran monivaiheiset ja -mutkaiset että niiden selostaminen täyttää kirjan. Karjalan Armeija hyökkäsi Itä-Karjalaan ja pääsi todellakin sekä Syvärille että Äänisen rannoille. Ääripisteen muodosti joulukuuta tapahtunut Karhumäen valtaus 5. joulukuuta, minkä jälkeen siirryttiin asemasotaan. Mannerheim muutti joukkojen jaotusta 25.2.1942, jolloin Karjalan Armeija lakkasi olemasta ja sen tilalle tuli Aunuksen ryhmä.

 Karjalan Armeijan operaatioajatus. Kartta kirjasta Suomen sota 1941-1945.

 Rajan yli Tohmajärvellä 12.7.1941. SA-Kuva.

Avainsanat: ,

Share This