Kremliltä Krimille – Minne hukkui EU:n tiedusteluosaaminen?

Kolumnit
Timo Hellenberg

Euroopan Unionin tiedustelujohto on todennut että Ukrainan kriisi tuli heille yllätyksenä. Sopii hyvin kysyä miksi? Jokainen maassa asuva ja siellä työskentelevä on nähnyt tämän kehityksen johtavan vääjäämättä yhteentörmäykseen. Harva kuitenkaan uskoi tällaiseen aika-janaan. Itse veikkasin tämän tapahtuvaksi jo pari vuotta aiemmin, minkä havainnollistin NATO-Ukraina seminaarissa Kiovassa vuonna 2012. Myös useat maassa toimivat Yhdysvaltain asiantuntijat näkivät tämän katastrofin ainekset ilmassa – ja varautuivat siihen esimerkiksi asetamalla 800 hengen henkilökunnan edustustoonsa.

Harva suomalainen on myöskään tietoinen siitä, että paitsi Harkovassa myös Krimillä on merkittävää suomalaisomisteista teollisuutta ja maanviljelystoimintaa. Tämän liiketoiminnan jatkuvuuden vaarantaa nyt Krimin äänestystulos joka on matemaattisestikin mahdoton tulos – jos siis vaalit olisivat rehelliset. Jokainen voi havainnoida että Krimin äänestäjiä on ”etäohjattu” pihkovalaisten maahanlaskujoukkojen toimesta ja esimerkiksi Krimin tataareja pelotellaan merkkaamalla heidän talojaan tulevia iskuja varten – eihän tämä ole tästä maailmasta.

Edelleen Venäjän Krimille asettaman ”pääministerin” Sergei Aksjonovin hokemat alueen vapauttamisesta Kiovan natsien luomasta uhkasta ovat kansainvälisestikin tarkasteltuna ihan omaa kastiaan. Tällä mauttomuudella soisi olevan rajansa tilanteessa jossa viimeiset 3 kuukautta ovat olleet ukrainalaisille äärimmäisen raskaat. Janukovitsin hallinnon rahoittamien snaippereiden kaduille teloittamat satakunta aseetonta mielenosoittajaa ovat vielä kirkkaana ihmisten mielissä. Edelleen kateissa on noin 370 ihmistä ja tuhansia vammautuneina länsi-ukrainalaisissa sairaaloissa, joissa sieppausuhka oli pienempi. Ukrainalaisten toipuminen sisällissodasta on siis vasta käynnistymässä samalla kun heidän kotimaansa joutuu Venäjän miehityksen kohteeksi. Valtio-opillisesti tätä miehitystä voi (yrittää) ymmärtää, kansainvälisen oikeuden perusteella se on helppoa tuomita.

Venäjän asevoimien resepti Ukrainassa (provokaatiot > kansanäänestys > miehitys) on selkeää kirurgiaa. Tänään Ukrainan itärajalla havaittiin merkittäviä panssarikolonnia Kurskin ja Luhanskin vastaisilla rajoilla. On mahdollista että tuo pullistelu tähtää lähipäivinä tunkeutumiseen Itä-Ukrainaan Harkovaan ja Donetskiin. Sellaisessa tilanteessa olisi mahdotonta välttää tilanteen eskaloitumista Ukrainan rajojen taakse jo pelkästään sotavammautuneiden vastaanottamisena sekä ennennäkemättöminä pakolaisvirtoina.

Kremlin interesseissä lienee paitsi ”palauttaa” vanha regiimi valtaan Kiovassa niin myös hyödyntää maan syvää kahtiajakoa uuden hallinnon muodostamisessa. Etenkin maaseudulla ollaan vielä epäluuloisia uutta ”euro-hallintoa” kohtaan. Tästä johtuen massiivinen maa-aluiden sotilaallinen haltuunotto tuskin tulisi olemaan tarpeellista. Mikäli nokkapokka Krimillä ei johtaisi suotuisaan diplomaattiseen ratkaisuun voisi nopealla rytmillä tapahtuva maahanlaskujoukkojen eteneminen Kiovan alueelle musertaa ukrainalaisten puolustustahdon ja johtaisi merkittäviin tuloksiin. Ukrainan armeijan puolustuskyky on heikko olkoonkin että (17.3.) maan parlamentti asetti 600 miljoonan dollarin lisäbudjetin ja onnistui mobilisoimaan liikkeelle peräti 40.000 miehen reserviläisarmeijan.

Tilanteen aukoton ennustaminen vaatisi skitsofreenikon hoitotaitoja. Mutta entäpä jos Venäjälle kelpaa käynnissä oleva kylmä kriisi sekä Krimin miehityksen asteittainen pakkosyöttäminen kansainväliselle yhteisölle? Entäpä jos tämä ravikello tikittää Moskovan aikaa ja länsimaat pelaavat itsensä nurkkaan mekaanisella ahtimella varustetulla pakotepolitiikallaan? Eurooppalaisiin pöytiin tarvitaankin nyt Berliinin ja Helsingin osoittamaa kylmäpäistä pelisilmää jotta saamme tämän kollektiiviseksi kansainvälisten suhteiden katastrofiksi kääntyvän kriisin nopeasti realistisen diplomatian raiteille ilman Euroopan sydänalueilla tapahtuvaa sotilaallista yhteentörmäystä.

Mitä sitten se pro-aktiiviseen tiedusteluun perustuva pelisilmä nyt on? Strategisella tasolla henkilökohtaiset pakotteet Venäjän avainhahmoille sekä varojen jäädyttäminen. Taktisella tasolla seuraava vaihe on ikävä kyllä meilläkin valmiuden nostaminen, Natohan on siirtämässä joukkoja Baltiaan ja järjestämässä sotaharjoituksia. Näillä asioilla on tapana eskaloitua, informaatiosota sotkee asiat entisestään. Tarvitaanko tähän välittäjää ja kenestä siihen olisi? Saksa yritti, ei onnistunut, sen kaatoi Kiovan uudet voimat, jota ei vielä sovi unohtaa. Olisivatko kaataneet ilman Yhdysvaltojen kovaa tukea, missä se on? Homma alkaa olemaan niin syvässä suossa että siitä alkaa olemaan mahdoton päästä eteenpäin ilman hevosvoimia. ETYJ olisi looginen operaattori mutta hampaaton, YK ilmeisen kyvykäs mutta turvallisuusneuvosto pattitilanteessa. Mikäli Putinin lähipiiri ei ymmärrä tai halua ymmärtää mitä helvetinkonetta ovat käynnistämässä niin tilanne saattaa lähteä nopeasti keulimaan naapurimaihin. Ukrainassa on 200.000 unkarilaista ja kymmeniätuhansia puolalaisia – kai heitäkin joku ryhtyy kohta suojelemaan?

(päivitetty 19.3.)