Rauhantekijä

Voidaan olla perustellusti ainakin kahta eri mieltä, ovatko Coltin Peacemakerin kaltaiset sotavälineet tuoneet maailmaan enemmän rauhaa vai kuolemaa. Siitäkin, takaako Parabellum, sotaan varautuminen, aseet, rauhan. Ainakaan militarismi ei johda hyvään, mutta kokemuksen valossa näyttäisi siltä, että ei johda yksipuolinen aseistariisuntakaan. Niin tai näin, eivät aseet maailmasta häviä, ja siksi pienenkin kannattaa säilyttää piikkinsä pysyäkseen elossa, vaikka muuten olisikin rauhanrakentaja.

75 vuotta sitten päättyneen sodan lopettaneet ensimmäiset ja ainakin toistaiseksi viimeiset sodassa räjäytetyt ydinpommit jakavat myös mielipiteitä. Valtaenemmistön mielestä ne ovat yksiselitteisesti paha asia, josta pitäisi yksinkertaisesti päästä eroon. Niinpärauhantahtoiset hyvät ihmiset tekevätkin hartiavoimin työtä ydinaseiden kieltämiseksi. Toisaalta näyttää siltä, että maailmassa käydään koko ajan vähemmän ja vähemmän sotia, ja väkivalta on sosiaalisen median, iltapäivälehtien ja ihan oikeiden uutisten värikkäistä ja šokeeraavista otsikoista huolimatta yhä harvinaisempi tapa ratkoa kansojen välisiä sekä sisäisiä ja yksilöiden välisiä erimielisyyksiä.

Kolmatta maailmansotaa ei ole käyty, eikä ainakaan nyt näytä siltä, että kauppasodista ja uhosta huolimatta oltaisiin ihan pian käymässäkään. 75 Hiroshiman ja Nagasakin jälkeistä vuotta eivät tietystikään ole olleet pelkkiä rauhan vuosia, mutta ihmisuhrien määrässä mitattuna paljon rauhallisempia kuin näitä hirveitä tapahtumia edeltäneet vuodet kirjoitetussa historiassa maailman väkilukuun suhteutettuna keskimäärin ja absoluuttisestikin.

Olisi tietysti älyllisesti epärehellistä väittää ehdottomana totuutena, että viimeksi kuluneiden vuosikymmenten kehitys olisi yksin ydinaseen keksimisen ansiota. Voihan kyse olla kausaliteetin sijasta vain samanaikaisuudestakin. Mutta tapahtuneen valossa voitaneen esittää ainakin melko suurella todennäköisyydellä, että ydinasepariteetti, kauhuntasapaino, ydinsodan ja massatuhon uhka – ase, jonka käyttäminen johtaisi omaankin tuhoon – on ollut vähintäänkin merkittävä tekijä siinä, että olemme välttyneet kolmannelta maailmansodalta eli suurvaltojen välittömältä yhteenotolta ja sitä kautta suunnattomalta inhimilliseltä kärsimykseltä.

Ydinasetta ei pidäkään verrata Coltin rauhantekijään sen enempää kuin Parabellumiinkaan. Coltin ja Kalašnikovinhan sanotaan kyynisesti tehneen ihmisistä tasa-arvoisia taistelukentällä, mikrotasolla. Ydinase sen sijaan on tehnyt maailmasta kovin epätasa-arvoisen. Vaikka ydinasetta sen enempää kuin ydinvoimaa siviilikäytössäkään ei voida – mielestänionneksi – keksiä pois, ei ydinaseen leviämistä ole rajoittanut eniten ydinsulkusopimukset vaan yksinkertaisesti ydinenergian erilaisiin käyttötarkoituksiin kohdistuvat käytännön haasteet. Ydinenergian asekäyttö on vaikeaa, ja sen seuraukset haastavia. Se on paras pelotteena ja sellaisena niin suuri, ettei kukaan lähde haastamaan todellista ydinasevaltaa loppuun asti. Siksi se on hyvä renki mutta tietysti huono isäntä niin suurvalloille kuin hirmuvalloille, joilla vaan riittää paukkua sellainen hankkia ja jotka katsovat siitä hyötyvänsä.

Mikään joka pojan käsiase ydinase ei ole, eikä siitä sellaista koskaan tule. Sotia tullaan jatkossakin käymään ja toki estämäänkin ihan rynnäkkökivääreillä ja muilla konventionaalisilla asejärjestelmillä ja niitä käyttävillä asevoimilla, mutta totaalista ydinsotaa emme tule näkemään sen enempää kuin totaalista ydinaseriisuntaakaan. Siksi tulemme todennäköisesti elämään jatkossakin paremmassa maailmassa kuin esi-isämme. Johan ympäristöliikekin alkaa myöntää ydinvoiman energiatuotantokäytön edut. Uhkia ja haittojahan ei kukaan täysipäinen ihminen kiistä. Vaan missäpä inhimillisessä toiminnassa ei olisi riskejä?

Rauhanliikkeen ja hyväntahtoisten keskuudessa istutaan silti yhä menneisyyden juoksuhaudoissa kykenemättöminä tunnustamaan sitä tosiasiaa, että ydinaseet ovat tulleet jäädäkseen, ja niistä on ollut valtavista riskeistään huolimatta ihmiskunnalle suunnaton hyöty. Toki niistä voi olla suunnatonta haittaakin, jos niiden leviämistä ei edes yritetä rajoittaa, niin epätasa-arvoista kuin se onkin.

jaakko.puupera (at) suomensotilas.fi

PS. Tasa-arvoa, vapautta ja oikeudenmukaisuutta ei maailmaan tuoda ydinasein ja vain harvoin lopulta muutenkaan asein. Mutta rauha ja vapaus eivät ole synonyymejä eivätkä toistensa takeita. Molemmat toki hyviä ja tavoiteltavia asioita, joiden tavoittamiseen joko yhdessä tai erikseen on usein lopulta käytetty myös aseita. Sotia rauhan ja vapauden tavoittamiseksi. Tarkoitus on pyhittänyt keinot. 75 vuotta sitten lopetettiin sota paremman maailman luomiseksi kahdella ydinpommilla. Toivottavasti viimeisen kerran. Rauhaa sekään ei ole tuonut. Eikä valtaosalle maailman asukkaista edes vapautta.

Share This