Pentagonin salainen armeija

Moni varmasti hieraisi silmiään havaittuaan 17.5. julkaistun Newsweekin artikkelin Yhdysvaltain puolustusministeriön eli Pentagonin “salaisesta armeijasta”, johon kerrotaan kuuluvan jopa noin 60 000 ihmistä. Keskustiedustelupalvelu CIA:n salaisten operaatioiden henkilöstökin on tähän verrattuna vain noin kymmenesosan kokoinen. Monet Pentagonin ohjelman piirissä toimivista käyttävät peiteidentiteettejä, mistä myös nimi Signature reduction (vapaasti kääntäen “hiipuva allekirjoitus”) lienee peräisin.

Signature reductionin kerrotaan toimivan niin ulkomailla kuin Amerikassa ja hyödyntävän sekä avoimesti sotilasasioiden parissa että siviilipeitteen alla operoivia henkilöitä. Viime vuosikymmenen aikana luotu järjestelmä perustuu täydelliseen tai osittaiseen identiteetin häivyttämiseen, peiteyritysten verkoston hyödyntämiseen ja kerätyn tiedon analyysiin. Jo yksin valtavasti kasvanut kybertiedustelu, madaltuneet rajat sekä runsas tiedonsaatavuus ovat kasvattaneet tarvetta ainakin jonkinasteiselle henkilöllisyyksien suojaamiselle.

Yhdysvaltain passi.

Ohjelmaa on hyödynnetty niin terroristijahdissa kuin varsin perinteisissä rajantakaisissa operaatioissa, muun muassa Iranissa ja Pohjois-Koreassa. Periaatteessa laajalti saatavilla olevan tiedon hankinta kasvaa kuitenkin räjähdysmäisesti. Tätä varten jokaisella yhdysvaltalaisella sotilastiedustelu- tai erikoisoperaatioista vastaavalla yksiköllä on nykyisin omat tekijänsä.

Newsweekin haastatteleman eläköityneen upseerin mukaan kukaan ei ole täysin tietoinen ohjelman laajuudesta. Taustalla on halu suojata toimintaa, mutta salaisuuden verhossa piilee nimettömäksi jäävän haastatellun mukaan myös riskejä. Nämä koskevat paitsi itse operaatioiden toteutumista, myös julkisuudenhallintaa sekä mahdollisesti esiin nousevia juridisia ongelmia. Kyse on nimittäin korostetusti ns. harmaan alueen aktiviteetista, johon eivät automaattisesti päde sodan eivätkä rauhan säännöt.

Jopa sormenjälkien ja kotimaisten tietokantojen manipulointi ovat ajoittain välttämättömiä, jotta henkilöllisyyksistä saadaan riittävän uskottavia. Usein kyse on kuitenkin pikemminkin salaisen ja ei-salaisen välimaastoon sijoittuvista operaatioista, joiden avulla potentiaalisesti ongelmallisia tietoja ja yhteyksiä saadaan ainakin hetkellisesti häivytettyä. Ei siis lopulta kovin uutta Auringon alla.

Signature reduction -operaatiossa saattaa kohdata vaikka pohjoiskorealaismaisemia, tietysti peitehenkilöllisyyden turvin.

Mikä sitten sai Newsweekin ja sen haastattelemat amerikkalaiset puhumaan? Tätä voi vain arvailla. Ehkä toimittaja oli päässyt jäljille, joten miksei antaa julkisuuteen useampikin näkökulma? Joskus puolittainen avoimuus voi olla pitkällä tähtäimellä terveempää ja turvallisempaa. Salaiset keinot ovat ajoittain tarpeen ja saattaa olla parempi kertoa niiden käytöstä kansalaisille edes yleisellä tasolla.

Yleisesti omien kyvykkyyksien paljastaminen ei ole järin älykästä, mutta joskus pienimuotoiselle rehvastelulle voi olla perusteitakin. Viimeiseen vaihtoehtoon viittaa erään haastatellun eläkeläisupseerin kommentti:

“Olemme voittamassa tämän sodan, myös kyberpuolella, vaikka oman toimintamme salainen luonne saisi median esittämään venäläiset kymmenen jalan korkuisina.”

Share This