Suomen Sotilas koeampui Sako TRG 22A1- ja TRG M10 -tarkka-ampujakiväärit

 

Täydellisiä aseita ei ole olemassa. Joskus syntyy kuitenkin hyviä ja erittäin hyviä. Suomen Sotilas vei radalle kuulut kotimaiset tarkka-ampujakiväärit Sako TRG 22A1:n ja TRG M10:n vaihtokaliiperikiväärin.

Kaikessa työssä ja työkalujen valinnassa oleellisinta on, että työkalu valitaan tarpeen mukaan. Kun kyse on aseesta, viime kädessä isoin tekijä on hyvä ampumatarvike, ja kun puhutaan tarkka-ampuja-aseista, on myös tähtäinoptiikalla tai optroniikalla valtava merkitys. Ja vaikka käytössä olisivat parhaat välineet ballistiikan ja sään huomioimiseen, pitää ampujankin olla yhä terästä.

Testaamamme aseet ovat kumpikin täysiverisiä ammattilaisen työkaluja.

Sako TRG M10 kuvassa taka-alalla. Etualalla A1 .308 Win. TRG M10 painaa ilman lisävarusteita kaliiperissa .308 Win piipun pituudesta riippuen 5,6–6,5 kiloa ja kaliiperissa .338 LM 5,8–6,5 kg. .308 Win -kaliiperisen TRG M10:n pituus perä avattuna on säädöistä ja piipun pituudesta riippuen 936–1 186 mm. Perä taitettuna ase lyhenee noin neljännesmetrin. Kaliiperissa .338 LM aseen pituus vaihtelee täydessä mitassaan 1 037–1 216 mm:n välillä. Piippuja on saatavissa .308 Win -väljyyteen neljä erilaista 408,5 mm:stä aina 656 mm:n pituuteen. .338 LM -kaliiperin piippuja on kolme: 509,5 mm, 602,5 mm ja 689 mm.


TRG M10 on painava ase, mutta sen pitääkin olla. Aseen paino yhdessä toimivan suujarrun ja loistavan ergonomian kanssa hävittää rekyylin. Ampuminen TRG 10:llä tuntui testiryhmämme johtajan John Elorannan mielestä todella miellyttävältä, kun vertaa asetta vaikkapa Sako TRG 42:een samassa kaliiperissa .338 LM. Elorannalla on parin vuosikymmenen kokemus tarkka-ampuja-aseista, toki maalina on ollut vain tauluja. Häyhä-kisoissa mies on hiipinyt 15 vuotta ja kouluttanut reserviläisille tarkka-ammuntatoimintaa.

”M10:n paino ja siitä seuraava rekyylinhallinta näkyy konkreettisimmin siinä, että kun aseen laukaisee, kiikari ei pimene rekyylin täräyksestä, vaan maali säilyy tähtäinkaukoputkella, eikä sitä tarvitse etsiä uudelleen huononkaan laukauksen jälkeen. Vanha TRG 42 on tietysti kivempi ja kevyempi kannettava. Painoltaan kevyemmän veteraanin etutukijalat ovat 17 cm lähempänä ampujaa kuin M10:ssä, ja kevyempää TRG 42:ta onkin kätevämpi käsitellä makuulla tuliasemassa”, Eloranta kertoo. ”Mutta kun ase laukeaa, katoaa maali rekyylin voimasta vanhalla TRG:llä hetkeksi silmistä – joskus niinkin rajusti, että asetta joutuu siirtämään saadakseen kohteen takaisin ristikkoon”, Eloranta jatkaa vertailua.

Myös tähystäjä pääsee TRG 10:n kanssa vähemmällä työllä kuin 42:n kanssa. Tarkka-ampujakisoissa pärjää halvemmillakin työkaluilla, mutta ikävässä oikeassa sotatyössä tai äärimmäisissä poliisitehtävissä TRG M10 on ammattilaisen valinta.

Paketille vaihtopiippuineen ja varusteineen tulee hintaa kymmenisen tonnia, missä ei ole tuon taivaallista tolkkua, jos kyseessä on harrastus. Työvälineenä TRG M10 haukkuu joka sentin hinnastaan, joka on tietysti toinen, kun ostetaan vaikkapa satoja aseita kerralla.

Vaihtopiippu tekee myös harjoittelun edullisemmaksi ja pienentää aseen elinkaarikustannuksia. Teräslevyjä kilkutellessa ja taktisesti – mutta rauhan ajan oloissa – tetsatessa tykästyimme kaikki TRG 22A1:een. Se on lyhyt, kevyt, kompakti ase ja täysin riittävä lavetti .308 Win -patruunalle. Oikealla kuulalla ase oli tarkka aina yli kilometriin. Hintaa aseelle tulee varustelemattomana kuutisen tonnia. Miksi sitten kuitenkin suosittelemme tosityöhön varsinkin taistelukentälle M10:tä?

Jälleen kerran viime kädessä ratkaiseva tekijä on ampumatarvike. 7,62×51 Natollakin tapaa maalin pitkilläkin matkoilla vaan tappaako?

Kuinka käy iskuenergian? Testasimme .338 LM -kaliiperia vain sadasta metristä kotimaisen C.P.E.:n keraamiseen nelosluokan inserttilevyyn. Levy kesti, ja taistelijan sota olisi jatkunut. Panssariluoti olisi tietysti läpäissyt levyn, mutta tarinan opetus onkin se, että tämän päivän yhä yleisemmillä, edullisemmilla ja ergonomisemmilla suojavarusteilla suojatun taistelijan ylävartaloon vaikkapa vaunun johtajan torniluukussa ei voi vaikuttaa tehokkaasti pitkillä etäisyyksillä .308-väljyyden panssariluodillakaan, jollei sitten ammu pää- tai mieluummin kasvo-osumia.

Siksi tarkka-ammuntaan tarvitaan tarkka- ammuntakaliipereja. Ne antavat anteeksi pienen epätarkkuudenkin, ja kun ammutaan yli kilometriin kenttäoloissa, ei paras ampuja voi parhaalla aseellakaan aina taata osumaa kasvojen kokoiseen maaliin.

Sakon patruunoilla se käy. Sataselta samaan reikään. Vain oikea ampumatarvike ja ase -yhdistelmä vie täydelliseen tulokseen.


A1-kivääreillä on tietysti myös toinen tilaus. Se on hyvä harjoitteluasevalinta TRG 10:n tai vanhempien TRG-aseiden käyttäjäorganisaatioille. Kun TRG M10 on hintansakin puolesta selvästi erikoismiehen henkilökohtainen työkalu, voi A1 hyvinkin olla ase, joka annetaan peruskoulutetulle miehelle tehtävään tai koulutukseen ja siitä sitten seuraavalle käyttäjälle. Mutta summa summarum, molempi parempi, tehtävä ratkaisee. Oikea työkalu oikeaan tarpeeseen. Sakolta se tuntuu löytyvän. Voimme suositella kotimaista kotiinpäin vetämättäkin. TRG on kunnon peli. Jännityksellä jäämme odottamaan, mitä herkkua Sako suunnittelee Puolustusvoimien tuleviin tulituki-tarkka-ampujatarpeisiin. Kenties pääsemme jonakin päivänä testaamaan myös puoliautomaattista sakolaista. Sen näyttää tulevaisuus.

TRG M10 on ammattilaisen valinta.

 


Lue lisää Suomen Sotilas -lehden numerosta 6/2020, joka on saatavissa lehtipisteistä 15.2.2021 saakka.

Tutustu lehden koko sisältöön täällä: www.suomensotilas.fi/suomensotilas/suomen-sotilas-6-2020/

Löydä lähin Suomen Sotilas -lehteä myyvä lehtipiste karttapalvelun avulla: www.lehtipiste.fi/858428.html

Tilaa Suomen Sotilas -lehti kotiisi: www.suomensotilas.fi/tilaa

Avainsanat: ,

Share This