Suomen Sotilaan Tankit

Panssaritaistelu Kannaksella 1944

Karjalankannaksen kesän 1944 taisteluita, torjuntavoittoa, on käsitelty runsaasti taakse jäävän 76 vuoden aikana. Suomen Sotilas ottaa aiheeseen uuden iskukulman, kahden osapuolen vahvimpiin kuuluneen yhtymän, suomalaisen panssaridivisioonan ja neuvostoliittolaisen XXX (30.) kaartin armeijakunnan näkökulman.

Molemmat jättivät telauransa kesällä 1944 painopistesuunnissa pääasiassa hyökkäys- tai vastahyökkäystehtävissä ja saavuttivat niissä myös menestystä. Saksan panssariasekin nähtiin rynnäkkötykkien voimin kolmen neljännesvuosisadan takaisessa mittelössä, mutta tällä kertaa keskitymme suomalaisten ja neuvostoliittolaisten tankkimiesten edesottamuksiin.

Mutta kohtasivatko nämä iskuvoimaiset nyrkit missään vaiheessa toisiaan suoraan Kannaksen kesän 1944 taisteluissa ja mikä oli niiden osienkin kohtaamisten lopputulos? Suomen Sotilas otti asiasta selvää. Luukut kiinni ja vaunu mars!

Sata vuotta teloilla, panssarijoukkojen kehitys 1919-1939

Ensimmäisen maailmansodan taistelut päättyivät 11.11.1918 kello 11.00 ympärysvaltojen ja Saksan keisarikunnan Compiègnessä solmimaan aselepoon. Länsirintaman vaietessa tunnustettiin uusi maasodankäynnin asejärjestelmä ja sitä käyttävä aselaji – panssarivaunu ja panssarijoukot – yhdeksi asemasotaumpikujan ratkaisijaksi ja myös tulevaisuuden maasodankäynnin avainasejärjestelmäksi. Sota oli päättynyt, ja sen lapset olivat syntyneet. Panssarivaunut ja niiden käyttötapa olivat kuitenkin vasta alkutekijöissään.

Kalusto oli sata vuotta sitten teknisesti alkeellista ja epäluotettavaa. Käyttökonsepti puuttui kokonaan. Seuranneiden kahden vuosikymmenen aikana kehitettiin toimivat välineet ja niille käyttötapa. Eri maissa päädyttiin yritysten ja erehdysten kautta hieman erilaisiin ratkaisuihin ja sitäkin erilaisempiin taktisiin ratkaisuihin. Käyttötavassa pisimmälle pääsivät ensimmäisen maailmansodan konkurssipesien perilliset, Saksa ja Neuvostoliitto.

Saksan panssariaseen synty – Kaiserin vaunuista Führerin panssareihin

Ensimmäisessä maailmansodassa saksalaiset olivat panssarisodassa altavastaajia. Sodan seurauksena maa oli lyöty ja polvillaan. Sodan häviäjää nöyryytettiin, ja se ajettiin perikatoon. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin saksalaiset telaketjut aloittivat vyörynsä halki Euroopan. Saksan panssariase oli vuonna 1939 itse asiassa kalustollisesti paljon vaatimattomampi ja heikompi kuin tänään usein luulemme. Silti se löi vuosina 1940 ja 1941 Ranskan ja Neuvostoliiton suuremmat ja kalustollisesti kehittyneemmät panssariaseet. Kuinka Versailles’n häviäjän heiveröisestä panssariaseesta tuli hetkeksi maailman paras panssariase ja mikä teki vastustajiinsa verrattuna heikoista saksalaisvaunuista aluksi niin voitokkaita? Vastaus löytyy ensimmäisen maailmansodan lopun ja toisen maailmansodan alun välillä tehdyistä ratkaisuista, niin tekniikasta kuin taktiikasta.

Neuvostoliiton panssariaseen synty – punaiset panssarit

Jos Saksan nousu panssariasemahdiksi kahdessakymmenessä vuodessa vuosina 1919–1939 oli ihme tai ainakin vaikeasti ennustettava, niin sitäkin suurempi yllätys maailmalle oli Neuvostoliiton panssarimahdin synty 1920–30-luvuilla. Takapajuisella tsaarin vallalla ei vaunuja ollut, ja maa oli 1920-luvulla sisällissodan repimä ja eristynyt. Saksan teolliset ja insinööritaidolliset perinteet ja korkeasti koulutettu väestö puuttuivat, mutta silti nälänhätien ja vankileirien maa loi kahdessakymmenessä vuodessa maailman suurimman panssariaseen. Lapsi tehtiinyhdessä perivihollisen Saksan kanssa. Mutta Venäjälläkin moderni panssarivaunu alkoi Renault’sta.

Nopea Fritz: Heinz Guderian

Saksalaista sotateoreetikkoa, panssariaselajin visionääriä, ensimmäisen maailmansodan veteraania ja Saksan asevoimien mekanisoinnin ja motorisoinnin kakkosmiestä Heinz Wilhelm Guderiania 1888–1954, palvelusvuodet 1907–1945) pidetään Saksan toisen maailmansodan panssariaselajin – Panzerwaffen – luojana yhdessä vähemmän kuuluisan välittömän esimiehensä, kuljetusjoukkojen ylitarkastajan kenraali Oswald Lutzin kanssa.

Panssarisodankäynnin unohdettu kehittäjä: Vladimir Triandafillov

Tieteellistetty tapa käsitellä sotaa ilmiönä – puhdasoppinen sotatiede – syntyi tieteen lajina Neuvostoliitossa 1920–30-luvuilla. Se oli alkuaikoina hyvin ennakkoluulotonta ja vallankumouksellista ja perustui kaikkien tieteiden tavoin pitkälti myös kansainväliseen yhteistyöhön ja ulkomaisten oppien jäsenneltyyn tutkimiseen. Neuvostoideologiaan kuuului tieteellinen maailmankatsomus.

Kova kolmikko koeajossa

Kotimaisen Sisu XA-180/185 -sarjan seuraajaksi on tarjolla kolmekin kotimaista vaihtoehtoa: PROTOLAB MISU • SISU GTP • PATRIA 6×6

Koeajoimme kotimaisen kolmikon ja selvitimme, millaisin eväin ne liikkuvat niin tiellä kuin sen ulkopuolellakin.

Sisua Suomesta – Pasi – Still Going Strong

Vertailuajoneuvona koeajoissa käytimme Patrialla tallella olevaa Sisu XA-185 -mallia olevaa ajoneuvoyksilöä, jota on käytetty erilaisten asejärjestelmien koealustana. Vaikka ikäeroa koeajamiimme tämän päivän uusiin ajoneuvoihin onkin lähes 35 vuotta, vanha veteraani osoittautui yhä varsin kelvolliseksi kulkijaksi.

Extra pönäkkä – Patria AMVxp

Patria esitteli AMV-mallistonsa XP-version vuonna 2013. Se on edelleen kehitetty versio aika ajoittain vientimenestykseksikin osoittautuneesta panssaroidusta AMV-pyöräajoneuvosta. Patria AMVXP parantaa monilta osin edeltäjiinsä verrattuna. Mallimerkinnän kirjaimet XPtulevat sanoista Extra Performance, Extra Payload ja Extra Protection, eli tarjolla on entistä parempi suorituskyky, suurempi kantavuus ja tehokkaampi suojaus. Kurkkasimme pellin – taitässä tapauksessa pikemminkin panssarin – alle ja otimme tyypit nähdäksemme, millaisin eväin lupauksiin vastataan.