Suomen Sotilas 2/2014

Krimin kaappaus

Helmikuun lopussa Venäjän federaatio aloitti Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan miehityksen erikoistoimintajoukkojen iskulla. Operaatio seurasi hyvin pitkälle jo Neuvostoliiton Afganistanissa 1979 –1989 käymän sodan aloituksesta tuttua käsikirjoitusta. Suomen Sotilas on seurannut, analysoinut ja raportoinut Ukrainan kriisin kehitystä ympärivuorokautisesti koko kevään Facebookissa ja nettisivuillamme. Yksi analyysi työhön osallistuneista asiantuntijoistamme, Arto Pulkki, kertoo operaatiosta sotilaallisesta näkökulmasta.

Kriisinhallintaa Krimillä Kremlin tapaan

Krim ei ole Venäjälle pelkästään strateginen kysymys. Aasian ja Euroopan välissä sijaitseva niemimaa oli lähes 200 vuotta enemmän tai vähemmän autonominen osa Venäjää, ja Sevastopolin kaupungilla on merkittävä rooli Venäjän sotahistoriassa. Krimillä vierailee myös joka vuosi 2–4 miljoonaa venäläistä turistia – saman verran kuin Suomessa.

Venäjän rikos Krimillä

Länsimaat Yhdysvaltojen johdolla ovat syyttäneet Venäjää kansainvälisen oikeuden rikkomisesta Krimillä. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin, sanoo vanha suomalainen sananlasku. Muiden tekemiset tai tekemättä jättämiset eivät kuitenkaan vapauta Venäjää sen omasta vastuusta. Mutta seuraako rikosta rangaistus vai onko laki voittajan saneltavissa?

Kenraaliluutnantti Veikko Koppinen – suomalainen sissi

Sissitoiminta on taas ajankohtaista. Maavoimien uudistettu taistelutapa painottaa sissitoiminnalle tyypillisiä menettelytapoja. No, ainahan suomalaiset ovat olleet sissejä, moni ajattelee. Ehkä niin, ehkä ei. Nykyaikaisella suomalaisella sissitoiminnalla on nimittäin suhteellisen lyhyt historia. Nykymuotoisen sissitoiminnan yhtenä vahvana isäehdokkaana voidaan pitää Veikko Koppista ja hänen romaanikäsikirjoitustaan ”Räjähtävä tyhjyys”. Koppinen oli suurelle yleisölle tuntemattomaksi jäänyt suomalainen upseeri, jolle sissiasiat tuntuivat olleen osa elämänkatsomusta. Koppinen sai toisilta kollegoiltaan kiitosta ja tunnustusta avarakatseisuudesta ja rohkeudesta, joista todisteena toimi myös hänen menestyksekäs urapolkunsa. Etenkin Suomen nuorempi upseerisukupolvi omaksui hänen ajatuksensa nopeasti ja vanhempia upseereita ennakkoluulottomammin. Mutta kuka oli Veikko Koppinen ja minkälainen oli hänen sissisotansa, räjähtävä tyhjyys?

Sodankylän Jääkäriprikaati – pohjoisen poikien palveluspaikka

Reilu tuhat kilometriä on matkaa edellisestä varuskuntavierailupaikasta seuraavaan. Niin paljon on etäisyyttäpienen, mutta samalla suuren maamme eteläisimmän Upinniemen varuskunnan ja Puolustusvoimiemme pohjoisimman joukko-osaston Sodankylän prikaatin välillä.

Arktinen ympäristö – paljon muutakin kuin lunta ja pakkasta

Arktinen-termistä useimmille tulee mieleen lähinnä vain lumi ja pakkanen. Ne ovat toki osa sitä, mutta arktisella alueella toimimisessa on kyse paljon muustakin, erityisesti kun puhutaan arktisesta sodankäynnistä. Sodankäynti on jo itsessään oma tieteen- ja taiteenlajinsa, ja sen hallitseminen vaatii monipuolista osaamista. Arktista aluetta voidaan hyvinkin pitää vastaavanlaisena erikoisympäristönä kuin viidakkoa, aavikkoa tai vuoristoa, joissakin suhteissa jopa niitäkin vaativampana.

Ilmatorjuntavoitto – Ilmatorjunta pelasti Suomen kaupungit 70 vuotta sitten

Suomi sai ensimmäisen ratkaisevan torjuntavoittonsa Neuvostoliitosta jo keväällä 1944. Sen toi ilmatorjunta. Toisin kävi Suomenlahden etelärannalla Tallinnassa. Ilmapuolustuksen tehokkuutta ei mitata vihollisen tappioiden määrällä, vaan omien tappioiden vähäisyydellä. Helsingin suurpommitusten onnistunut torjunta on siitä hyvä esimerkki.

Taistelunjohto ratkaisee sodassa

Sodankäynnissä organisoinnin ja johtamisen merkitys on ratkaiseva. Hyvällä suunnittelulla, harjoittelulla, valmistelulla ja johtamisella voidaan myös paikata puutteita materiaalisissa resursseissa – tiettyyn rajaan asti. Helsingin ilmatorjunnan taistelunjohtojärjestelmä oli aikanaan hyvä esimerkki tästä. Torjuntakeskuksen ja koko ilmatorjunnan aivot, sensorit ja hermosto oli koulutettu aivan korkeinta johtoaan lukuun ottamatta pitkälti suojeluskuntien ja sen sisarjärjestön Lotta Svärdin riveissä. Myös kalusto oli suhteellisen ajanmukaista. Korkea osaamistaso mahdollisti sen, että uusista apuvälineistä saatiin kaikki teho irti.