Suomi ylitti itärajan 80 vuotta sitten

Kuten tunnettua Saksa hyökkäys itään alkoi aamuyöstä 22. kesäkuuta 1941. Suomen johto katsoi maan olevan konfliktissa puolueeton, vaikka se oli päästänyt kesäkuun 1941 alusta alkaen maahan neljä saksalaista divisioonaa, kahden armeijakunnan armeijakuntajoukkoja, Saksan Kriegsmarinen sota-aluksia jne. Saksalaisten hyökkäysaikeet olivat selvillä hyvissä ajoin ja Operaatio Barbarossan alkamispäiväkin saatiin tietää päivää ennen.

Jutun pääkuva: Kenraalieversti Nikolaus von Falkenhorst (vas.), kenraalimajuri Hjalmas Siilasvuo ja tuntematon saksalainen aliupseeri Taivalkoskella 24. kesäkuuta, päivää ennen kuin Suomi liittyi sotaan. Siilasvuon III armeijakunta oli ensimmäisenä yhtymänä suomalaisjoukoista tulessa 1. heinäkuuta. SA-Kuva.

Omaa liikekannallepanoa oli ryhdytty suorittamaan asteittain 10. kesäkuuta alkaen ja varsinainen suuri liikekannallepano alkoi 18. kesäkuuta. Maan lähes 500.000 miehen asevoimat olivat Barbarossan alkaessa hyvässä valmiudessa, maavoimien pääosa ryhmitettiin itärajan tuntumaan aluksi puolustusryhmitykseen. Liikekannallepanon aikataulu ja joukkojen ryhmitys vastasi saksalaisten esittämiä toiveita eikä siis ollut mikään sattuma. Saksalaiset tekivät ennen Barbarossaa hyvin moninaisia valmisteluja, lähettivät yhteysesikuntia jne. ennen Barbarossaa, minkä on täytynyt omalta osaltaan kertoa selvää kieltä siitä että on tosi kysymyksessä. Valmistelut olivat sen verran laajat.

Saksalaiselle Pohjois-Suomessa olevalle armeijalle oli hyvissä ajoin alistettu III armeijakunta ja 6. divisioona, jotka saivat saksalaisilta hyökkäyskäskyn jo kesäkuun puolessavälissä. Barbarossaan liittyen Suomi teki joitakin selkeän hyökkäyksellisiä toimia jo Barbarossaa edeltävänä yönä laivastomme sukellusveneiden osallistuessa Viron rannikkovesien miinoitukseen. Pääosan miinoituksista suorittivat Suomen aluevesiltä lähteneet saksalaiset, olimme siis näiltä osin osallisia sotaan jo yöllä 21-22. kesäkuuta. Saksalaisten miinanlaskijoiden yöllä Suomenlahdella hiukan ennen Barbarossan H-hetkeä Neuvostoilmavoimien koneiden kanssa käymä tulitaistelu lienee ensimmäinen yhteenotto itärintaman sodassa.

Saksan ilmavoimat tukeutuivat aamuyöstä 22. kesäkuuta 18 koneella Kronstadtiin tehdyn miinoituslennon jälkeen Uttiin, jossa koneet paluumatkalla tankattiin. Tämä tapahtui siis kolme päivää ennen kuin eduskuntamme totesi maan olevan sodassa. Ilmeisesti myös toinen saksalainen pommitusrykmentti lensi samoihin aikoihin Etelä-Suomen yli pommittamaan Leningradissa tai sen lähellä olevia kohteita. Myös nämä koneet tankattiin Utissa joka oli luovutettu saksalaisten käyttöön ja josta suomalaiskoneet olivat poistuneet. Lähteet puhuvat Utin kautta lentäneistä 50 – 100 saksalaiskoneesta. Pohjoisessa saksalaisen lähinnä Norjasta käsin toimivan Luftflotte 5:n koneet aloittivat Barbarossan myötä tiedustelu- ja pommituslennot Suomen itärajan yli. Tätä lentotoimintaa ei tässä ole mahdollista yksityiskohtaisemmin käsitellä, mutta Suomen alueen kautta siis lennettiin päiviä ennen kuin eduskuntamme totesi maan olevan sodassa. Toisaalta myös Neuvostoilmavoimat aloittivat lentonsa Suomen puolelle Barbarossan myötä.

Eduskunta totesi illan istunnossaan 25. kesäkuuta maan olevan sodassa. Neuvostoilmavoimien samana päivänä toteuttamat useamman kaupungin pommitukset tulivat hallitukselle kuin taivaan lahja, nyt jokaiselle suomalaiselle Neuvostoliitto näyttäytyi hyökkääjänä. Olemattomia vaurioita aiheuttanut pommitus oli Neuvostoliitolta virheliike, se menetti propagandasodan saman tien. Kyseinen dramaattinen eduskunnan istunto tai oikeammin kaksi, koska laki vaati käsiteltävän asian panemista välillä pöydälle, pidettiin kyseisen päivän iltana. Eduskunta oli eri syistä poissa olevien kansanedustajien takia kovin vajaavahvuinen, paikalla oli vain 101 edustajaa, mm sosialidemokraattien 79 edustajasta poissa oli 32, Maalaisliiton edustajista peräti yli puolet eli 35 edustajaa 56:sta. “Oikeistoon” luettavista Kokoomuksesta läsnä oli 13 edustajaa 25:stä ja IKL:stä vain kaksi kahdeksasta edustajasta. Ei siis ainakaan oikeisto vienyt maata sotaan.

Pohjoisessa sota alkoi toden teolla kun saksalaisen Gebirgskorps Norwegenin kaksi vuoristodivisioonaa aloittivat hyökkäyksen Suomen itärajan yli 29. kesäkuuta aamuyöstä klo 3. Saksan 2. vuoristodivisioona oli ryhmittyneen Petsamon (Parkkinan) alueelle ja 3. vuoristodivisioona Luostarin alueelle. Hyökkäys ei jälkimmäisen osalta edennyt juuri alkua pidemmälle koska maastosta ei löydettykään tietä, jota kartoissa olevan viivan kuviteltiin merkitsevä. 2. vuoristodivisioona eteni aluksi hyvin, mutta maasto oli odotettua vaikeampaa, kartat eivät vastannee todellisuutta ja kenraali Eduard Dietl joutui heti tarkistamaan operaatiosuunnitelmaansa olennaisesti.

Etelämpänä klo 2 yöllä 1. heinäkuuta suomalainen 6. divisioona ylitti rajan lähellä Paanajärven luoteiskärkeä. Kyseessä oli ensimmäinen suuremmin voimin tehty suomalaishyökkäys, toki saksalaisen XXXVI armeijakunnan käskemä. Armeijakunnan kaksi muuta divisioonaa eli 169. jalkaväkidivisioona ja moottoroitu SS-Division Nord ylittivät Sallan kohdalla hyökkäyksensä rajan yli samana päivänä klo 16. Hyökkäys törmäsi Puna-armeijan rajalinnoitteisiin eikä edennyt suunnitellusti, SS-divisioonan osalta tulos oli erityisen surkea osan sen miehistä paetessa selustaan. Saksalaisarmeijakunta törmäsi seuraavinakin päivinä vastoinkäymisiin eikä sitä auttanut edes sille alistetut kaksi panssarivaunupataljoonaa, joista toinen oli vajaa kahden sen komppanian tultua alistetuksi muille joukoille.

Saksalaisille alistettu suomalainen III armeijakunta aloitti kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon johdolla hyökkäyksen itärajan yli Kuusamon-Suomussalmen korkeudelta käskyn mukaan 1. heinäkuuta klo 2.30 aamuyöstä. Armeijakuntaan kuului vain yksi jalkaväkidivisioona eli 3.D ja joukot jaettiin kahdeksi taisteluosastoksi, joiden kummankin ytimenä oli jalkaväkirykmentti. Armeijakunta siis ryhtyi sotaan paljon ennen kuin Suomen maavoimien pääosa. Kuriositeettina mainittakoon että armeijakunnalle oli alistettu saksalainen panssarivaunukomppania, jolla oli ajanmukainen, paras Suomessa tuolloin ollut panssarikalusto.

Itärajalla olevat suomalaisdivisioonat olivat aluksi puolustusryhmityksessä mutta Barbarossan alettua ne saivat käskyn valmistella hyökkäystä. Samalla joukot saivat vapauksia mm. alkaa partioida itärajan yli tiedustelutietojen saamiseksi. Toiminta alkoi ainakin jo 29. kesäkuuta ja samana päivänä eversti Aaro Pajarin 18. divisioona yritti vallata rajan pinnassa olevan Enson koska hän näki merkkejä siitä, että Puna-armeija olisi irtautunut. Polkupyöräkomppanian ja kevyen osaston voimin tehty yhden kenttätykistöpatteriston tukema hyökkäys saavutti osittaista menestystä, mutta Enso jäi lopulta valtaamatta tässä vaiheessa. Hyökkäys on kuitenkin suurin siihen asti suomalaisvoimin jatkosodassa tehty.

Eduskunnan salainen istunto 25. kesäkuuta 1941 päätti sodasta. Harvakseltaan edustajat olivat paikalla, tämän päivän koronarajoitusten aikana näkymä on sama, mutta tuolloin tilanne oli maan kannalta kuolemanvakava. SA-Kuva.

Puistolaan Helsingin liepeille 25. kesäkuuta tuhoutunut neuvostoliittolainen pommikone. SA-Kuva.

Turussa palaa 25. kesäkuuta pommituksen jäljiltä. SA-Kuva.

Varsinainen hyökkäys itään alkoi 10. heinäkuuta kun Karjalan armeijan oli muodostettu ja joukot ryhmittyneen uudessa tilanteessa. Vaan se on eri tarina.

 

 

Avainsanat: , , , ,

Share This