Puolustusvoimien ylipäällikkö puhui sunnuntaina Sälenissä, johon oli kokoontunut joukko pohjoismaisia päättäjiä. Puheet olivat hienoja ja puhuttiiin hyvistä ja kannatettavista asioista.
Mutta. Poliittisen päätöksentekijän on verraten helppoa ja ehkäpä aika kepeääkin todeta, että yksityiskohdista jatkavat sitten ammattilaiset. Sen jälkeen ammattilaisten on helppo todeta, että he jäävät odottamaan poliittisia päätöksiä. Saavat sitten odottaakin, vaan mitäpä muutakaan voivat.
Presidentti Niinistön puheessa ei ollut mitään vikaa. Puhe oli juuri sellainen kuin se voi olla presidentiltä, jolla on kovin rajallisesti muuta valtaa kuin arvovaltaa. No sehän ei tietysti ole presidentin eikä hänen puheensa syytä.
Yksi pieni esimerkki. On helppo puhua yhteistyöstä ilmatilan valvonnassa, mutta paljon vaikeampaa antaa siihen resursseja. Ruotsilla on hyvät ja vahvat ilmavoimat, mutta ei lainkaan maavoimia. Ilmavoimillakaan ei ole resursseja lentää kylliksi, kuten viime keväänä näimme kun venäläiset kävivät häiritsemässä ruotsalaisten pääsiäisen viettoa, Hristo vaskris, sano venäläinen.
Ruotsin asevoimat taitavatkin tänään olla ensisijaisesti sinänsä laadukkaan ruotsalaisen aseteollisuuden referenssialusta eikä mikään todellinen armeija. Niin ja sitten kun muistaa että esimerkiksi ilmatilan valvonta ei ole pelkkää hävittäjällä huristelua, niin kuin keskimääräinen poliitikko ja toimittaja maanpuolustuskurssit käytyäänkin useimmiten yhä luulee, niin huomaa että haasteet yhteistyölle ovat aikamoiset.
Ruotsilta samoin kuin Suomelta puuttuu tällä hetkelle käytännössä tyystin muun muassa sellainen ilmatilan hallinnan täysin välttämätön komponentti kuin kaukoilmatorjuntaohjusjärjestelmät (kyky torjua myös ballistisia järjestelmiä yli 10 km korkeudella). Ja eikös se modernin sodankuvan uhka tule pikemminkin ballistisella lentoradalla lentävän ohjuksen kuin pommikonelautan muodossa? Tiesittekö muuten, että torjuntahävittäjällä ei voi torjua ballistisia ohjuksia, mutta tietyillä maasta tai pinta-aluksesta ilmaan ohjusjärjestelmillä voi. Lentäjille, jotka sanovat tähän että Nasams riittää kun siinä on sama ohjus kuin Hornetissa ja se toimii alle kympissä Hornetin toimiessa yli ja, tarjoaa näin turvallisen ja tehokkaan tonttijaon taivaalla, vastaan; teoriassa kyllä mutta käytännössä ei, varsinkaan jos kohde on ballistisella lentoradalla.
Kun Suomikin luopuu BUK-järjestelmästä ei Ruotsilla ja Suomella ole kummallakaan kykyä torjua ballistisia ohjuksia, edes teoriassa. Siinä sitten sokea kuuroa taluttaa kun annetaan pohjoismaiden keskisiä taivaallisen rauhan solidaarisuusjulistuksia ja puhutaan kauniita olemattomista turvatakuista. Norjaa ja Viroahan nämä murheet eivät Natomaana koske samalla tavalla kuin pohjolan liittoutumattomia. Virolaiset tuntien pyörittelevät varmaan päätään ja ihmettelevät Sälenin porojen edesottamuksia. ”Eiole” – sano virolainen.
Poliitikkojen on pystyttävä puhumaan jatkossa Sälenin kaltaisissa tapaamisissa myös konkretiaa vähintään edellä esittämälläni teknisten tosiasioiden tasolla. Muutoin puheet jäävät juhlapuheiksi joiden arvo on lähinnä diplomaattinen. Liian vaikeita nämä asiat eivät ole poliittisten päättäjien ymmärtää. Eivät voi olla eivätkä saa olla. Mistään rakettitieteestä ei ole kyse, muutoin kuin jos mennään sitten oikeasti sinne ohjuksen sielunmaailmaan.
Virolla ja Norjalla on Natonsa. Ruotsi ja Suomi haluavat syystä tai toisesta pysyä sen ulkopuolella. Tämä asettaa meille tiettyjä rajoitteita.
Yhteistyöllä voitaisiin saavuttaa silti jotain Naton ulkopuolellakin. Sotilaallinen riippuvuus Yhdysvalloistahan on – oltiinpa Natossa eli ei – joka tapauksessa satasen fakta joka olisi aiheen tunnistaa ja tunnustaa niin Ruotsissa kuin Suomessakin.
Tuloksellinen yhteistyö edellyttäisi kuitenkin juuri tosiasioiden tuntemista ja tunnustamista ja siltä pohjalta niitä poliittisia avauksia ihan oikeista maanpinnalla olevista ja miksei lentävistäkin asioista.
Tässäpä konkreettinen esimerkki avaukseksi: ottakaapa Ruotsin ja Suomen ylimmässä valtiojohdossa pöydälle nyt ja kiireen vilkkaa keskustelu Suomen seuraavasta torjuntahävittäjävalinnasta. JAS Gripen NG olisi Suomelle paras valinta ja miksei miehittämättömän nEuron-koneen kera. Se voisi olla hanke josta hyötyisivät molemmat. Hanke pitäisi kuitenkin toteuttaa taidolla, eikä siten kuten monet aikaisemmat yhteistyöhankkeet Ruotsin kanssa. Niissä kun on tahtonut käydä niin, että viksummat länsinaapurit vievät ja suomalaiset sitten vikisevät jälkeenpäin että kuinka tässä näin kävi. Tästä löytyy aika pitkä sarja esimerkkejä viime vuosikymmenien ajalta. Mutta siitä on turha syyttää ruotsalaisia. Ei se ole tyhmä joka pyytää.
Niille sitten jotka luulevat että yhteistyö Ruotsin kanssa tekisi meistä riippumattomia Natosta tai Yhdysvalloista – jos joku sellaista haaveilee – kehoitan heräämään unesta ja nakkaamaan viimein ne 70-luvun vaaleanpunaiset lasit sinne piirongin laatikkoon.
