Vetäytyvätkö venäläiset?

Ukrainan rajoilla äärimmilleen kiristynyt tilanne näyttäisi saaneen tänään päätöksensä Venäjän ilmoitettua aloittavansa huomenna joukkojensa poisvetämisen “harjoituksista”. Uskoo ken tahtoo.

Vladimir Putinin eiliseltä puheelta odotettiin paljon. Kun hyökkäyssuunnitelmia tai uusia alueliitoksia ei ilmoitettukaan, jopa monet paikallaolijat olivat kertomusten mukaan hölmistyneitä. Klassista hämäystä, maskirovkaa, saatettiin kuitata.

Silti provokaatioiden tai edes alueliitosten mahdollisuus ei ole kadonnut mihinkään. Näin on ennen muuta Ukrainan pohjoisnaapurin tapauksessa.

“Valko-Venäjä ei ole Venäjää”, mielenosoittajan kyltissä lukee.

Lopulta sillä, onko Valko-Venäjällä muodollisesti oma äänensä Yhdistyneissä Kansakunnissa (sellainenhan maalla oli jo neuvostoaikana, sillä Ukrainan ja Valko-Venäjän neuvostotasavallat olivat itsessään järjestön jäseniä) ei ole kovinkaan paljon väliä. Sillä, saako Venäjä sijoitettua maahan kauan havittelemansa lentotukikohdan ja ehkä jopa integroitua maiden asevoimat toisiinsa, puolestaan voi olla suurikin merkitys Euroopan turvallisuudelle. Aljaksandar Lukashenkan pysyessä vallassa lähinnä Putinin ansiosta ja itsenäisen armeijan muodostaessa potentiaalisen uhan Lukashenkalle on molemmilla intressi viedä tilannetta tähän suuntaan.

Putinin puheessaan esittämät väitteet salamurhasuunnitelmista Lukashenkaa vastaan ja puheet “punaisesta viivasta” saivat tukea Venäjän ulkoministeriöltä, joka twiittasi tänään torstaina “kaikkien rajojen” tulleen ylitetyksi.

Valkovenäläinen sotilas- ja turvallisuusalan analyytikko Arseni Sivitski kuvasi Suomen Sotilaalle vuoden 2017 Zapad-harjoituksen aikoihin skenaarion, jolla Venäjä voisi pyrkiä ottamaan maan haltuunsa:

“Sivitski nostaa esiin erityisesti skenaarion, jossa Venäjä kykenee junailemaan paikallisten vaikuttaja-agenttiensa – joita hänen mukaansa on sekä Valko-Venäjän hallintokoneistossa että oppositiossa – vallanvaihdoksen ja syrjäyttämään presidentti Aleksandr Lukashenkan asettaen valtaan Kreml-myönteisemmän hallinnon. Operaatioon saattaisi kuulua provokaatioiden aiheuttaminen siten, että Lukashenka olisi pakotettu pyytämään Venäjältä apua “terroristien” vastaiseen taisteluun.”

Tällä hetkellä Lukashenkan hallinnon heikennyttyä on syytä olettaa Venäjän toimintamahdollisuuksien olevan merkittävästi laajemmat eikä presidentinvaalin voittajaksi julistautuneen diktaattorin syrjäyttäminen liene edes tarpeen. Taustatukea hän on tosin hakenut myös Azerbaidžanin presidentti Ilham Alijevilta, jonka luona Bakussa Lukashenka totesi maiden jakavan “täysin yhteneväisen” tilannekuvan maailmasta. Lausunto on mielenkiintoinen Turkin ja Venäjän välisen Kaukasiaa ja Mustanmeren aluetta koskevan strategisen kilpailun näkökulmasta.

Valko-Venäjän sotilasstrategisen aseman tekee merkittäväksi paitsi sen läheisyys Ukrainan pääkaupunki Kiovaan, myös lyhyt Suwalkin käytävä, joka on ainoa maayhteys Natoon kuuluvien Puolan ja Baltian maiden välillä

Turkin presidentti Recep Tayiip Erdoğanin tavattua ukrainalaiskollegansa Volodymyr Zelenskyin Istanbulissa pari päivää aiemmin lupasi Alijevin läheinen liittolainen tukea Ukrainan Nato-jäsenyyttä. Pian Turkin ulkoministeriöstä kerrottiin amerikkalaisten sotalaivojen aikovan suunnata Bosporinsalmelle keskellä kärjistyvää kriisiä. Lopulta paikalle saapui yhdysvaltalaisten sijaan brittiläisaluksia.

Lännen ja Venäjän välejä on Ukrainan ja Valko-Venäjän tilanteen sekä Aleksei Navalnyin kohtelun lisäksi kiristänyt Tshekissä paljastunut, sotilastiedustelu GU:n toteuttama sabotaasioperaatio, jonka tarkoituksena näyttäisi olleen estää Ukrainaa aseistautumasta. Huolimatta siitä, että Venäjän osallisuuden paljastuminen kesti vuosia ja että Praha on täynnä epämääräistä venäläisrahaa ja -gangstereita, mittavat diplomaattikarkotukset ja taloudellisten yhteistyöhankkeiden jäädyttäminen sujuivat verraten kivuttomasti. Odotettavissa saattaa olla myös lisätoimenpiteitä Euroopan unionin taholta.

Saksa ja Venäjä eivät ole kuin ennen.

Saksa ja Suomen kohtalo

Venäjän ja lännen suhteet ovat kuitenkin jäätymässä ennennäkemättömän heikolle tasolle, vaikka sodalta vältyttäisiinkin (kuten toistaiseksi näyttää). Allekirjoittanut on aiemmissa teksteissään nostanut esiin Suomen kasvavan tarpeen tehdä pitkällä tähtäimellä kestäviä ratkaisuja tilanteessa, josta tuskin on luvassa nopeaa ulospääsyä sekä Ruotsin valtiopäivävaalien mahdollisesti suuren merkityksen maamme aseman kannalta. Myös Venäjän syyskuisten duumanvaalien on pelätty luovan epävakautta lähialueilla Putinin varmistellessa kannatustaan naapureita uhkailemalla.

Suurin muutos saattaa kuitenkin tulla Berliinistä, jossa ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijana profiloitunut, vahvaa eurooppalaista Natoa ja Nord Stream II -hankkeen lopettamista painokkaasti vaatinut Annalena Baerbock näyttäisi haastavan vakavasti Angela Merkelin CDU-puolueen asemaa liittokanslerihaaveineen. Epäkarismaattisena pidetyn Armin Laschetin kansleriehdokkuuden ilmoittamisen jälkeen vihreän Baerbockin puolueen kannatus pomppasi useita prosenttiyksikköjä kilpakumppaninsa ohitse.

Siinä missä Laschet nojaa merkeliläistyyppiseen Eurooppa- ja USA-myönteiseen, mutta suurteollisuuden ajamaan ja Saksan historian värittämään varovaiseen Venäjä-linjaan, Baerbock luultavasti uudistaisi Saksan roolia Yhdysvaltain vahvana eurooppalaisliittolaisena ottaen vahvemman kannan myös Moskovaa ja Pekingiä vastaan. Kovempaa ulkopolitiikkaa ja vahvempia puolustuspanostuksia vaativa vihreä liittokansleri ei ehkä kuulosta intuitiiviselta, mutta 2020-luvun Saksassa siitä saattaa tulla todellisuutta. Asialla on vaikutusta silloinkin, vaikka Baerbock päätyisi “pelkästään” ulkoministeriksi.

Suomen EU-politiikka on pitkään nojautunut nimenomaan Saksan (usein pikemminkin oletettuun kuin todelliseen) tahtoon. Esimerkiksi Venäjä-suhteissa Suomi on voinut tehdä joidenkin Saksan intressipiirien näkökulmasta “likaisen työn” välittäjänä tai jopa vahvojen vastatoimien vesittäjänä unionin sisällä. Jos perustavanlaatuinen muutos Saksan asenteessa ajoittuu Venäjän duumanvaalien kanssa samanaikaisesti syys-lokakuun vaihteeseen, ei nopeiden ratkaisujen tarve ainakaan vähene.

Share This